Sen kaidan tien varrella, joka johtaa iankaikkiseen elämään, on myös ilonlähteitä väsyneiden virkistykseksi. Sentähden ovat kaikki, jotka tätä viisauden tietä vaeltavat, kärsimysten keskelläkin iloiset, sillä hän, jota heidän sielunsa rakastaa, vaeltaa näkymättömänä heidän rinnallaan. Joka askeleelta, minkä he astuvat ylöspäin, he tuntevat yhä selvemmin hänen kätensä kosketuksen, joka askeleelta lankeaa kirkkaampia näkymättömän kunnian säteitä heidän po-lulleen, ja heidän ylistyslaulunsa kohoavat entistä ihanampina, kunnes ne yhtyvät enkelien lauluun Jumalan valtaistuimen ympärillä. — ‘’Ajatuksia autuaitten vuorelta”, s. 201. SN 144.2