Jeesus tyhjensi itsensä, eikä missään hänen teoissaan ilmennyt omaa minää. Hän alisti kaiken Isänsä tahtoon. Kun hänen mainen vaelluksensa oli päättymässä, hän saattoi sanoa: “Minä olen kirkastanut sinut maan päällä, olen täyttänyt sen tehtävän, jonka annoit minulle tehdäkseni.” Ja hän kehoittaa meitä: “Oppikaa minusta, sillä minä olen nöyrä ja sävyisä sydämeltäni.” “Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä.” Tulkoon oma minä kukistetuksi, älköönkä se hallitko enää sielua. SN 156.1
Joka katselee Kristusta hänen itsekieltäymyksessään ja sydämensä nöyryydessä, joutuu pakostakin sanomaan niinkuin Daniel, kun hän katseli Häntä, joka oli ihmisen muotoinen : “Muotoni muuttui minussa kolkoksi. ” Ihmisluonto pyrkii aina purkautumaan, valmiina taisteluun; mutta joka oppii Kristuksesta, tyhjentyy omasta itsestään, ylpeydestä ja vallanhalusta, ja sielussa vallitsee hiljaisuus. Oma minä alistuu Pyhän Hengen käytettäväksi. Silloin emme kilvoittele saadaksemme ylintä sijaa. Meillä ei ole mitään halua tunkea ja tyrkkiä itseämme esille, vaan meistä tuntuu, että korkein paikkamme on Vapahtajamme jalkain juuressa. Me katsomme Jeesukseen, odottaen hänen kätensä johtoa, kuunnellen hänen äänensä opastusta. Apostoli Paavali koki tämän, ja hän sanoi: “Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää mi-nussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen elän Jumalan Pojan liskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” — “Thoughts from the Mount of Blessing”, ss. 30, 31. SN 156.2