Ei ole totta, että lahjakkaat nuoret aina menestyvät parhaiten. Kuinka usein onkaan kyvykkäitä ja hyvän kasvatuksen saaneita miehiä pantu vastuunalaisiin tehtäviin, ja he ovat epäonnistuneet. Heidän kiiltonsa oli kullan kaltaista, mutta kun se joutui koetukselle, se osoittautui vain kiilteeksi ja kuonaksi. He epäonnistuivat työssään uskottomuutensa tähden. He eivät olleet ahkeria ja kestäviä eivätkä tunkeutuneet asiain ytimeen. He eivät halunneet aloittaa portaiden alapäästä ja kärsivällisesti työskennellen nousta askel askeleelta, kunnes saapuisivat yläpäähän. He vaelsivat itse sytyttämiensä kipinöiden ( kirkkaiden ajatusvälähdystensä ) valossa. He eivät olleet riippuvaisia siitä viisaudesta, jota Jumala yksin voi antaa. Heidän epäonnistumisensa ei johtunut siitä, etteikö heillä olisi ollut mahdollisuuksia, vaan siitä, etteivät he olleet maltillisia. He eivät antaneet arvoa kasvatusmahdollisuuksilleen, eivätkä siksi edistyneet uskonnon ja tieteen tuntemisessa. Heidän mieltään ja luonnettaan eivät hallinneet korkeat periaatteet. — “Fundamentals of Christian Education”, s. 193. SN 181.1