Sama henki ja samat periaatteet, jotka näkyvät jokapäiväisessä työssä, ilmenevät myös elämässä. Jumala ei kutsu työhön sellaisia, jotka haluavat jotakin erityistä työtä ja määrättyä palkkaa tai jotka luulevat olevansa täysin sopivia toimeen näkemättä vaivaa sen oppimiseen. Sellaisille työntekijöille, jotka pyrkivät niin vähän kuin mahdollista käyttämään ruumiillisia, henkisiä ja siveellisiä voimiaan, ei Herra voi vuodattaa runsaita siunauksiaan. Heidän esi-merkkinsä vaikuttaa tartuttavasti. Itsekkyys on heidän päävaikuttimensa. Ne, joita täytyy valvoa ja jotka tekevät työtä vain silloin, kun jokainen heidän tehtävänsä on erikseen heille selitetty, eivät ole niitä, joille Herra on sanova: “Sinä hyvä ja uskollinen palvelija”. Tarvitaan tarmokkaita, rehellisiä ja ahkeria työmiehiä, sellaisia, jotka ovat halukkaita tekemään mitä ikinä heiltä vaaditaan. SN 187.3
On monia, jotka eivät ole miksikään hyödyksi, koska he vetäytyvät pois kaikesla vastuusta peläten epäonnistuvansa. Täten he jäävät vaille sitä kasvatusta, minkä kokemus antaa ja mitä eivät lukeminen, opiskeleminen tai muut edut voi korvata. SN 187.4
Ihminen voi muovailla olosuhteita, mutta olosuhteiden ei tule antaa muovailla ihmistä. Meidän tulee käyttää olosuhteita välineinä, joiden avulla työskentelemme. Meidän tulee hallita niitä, mutta emme saa antaa niiden hallita meitä. SN 188.1
Voimakkaimpia ovat sellaiset, jotka ovat saaneet osakseen vastustusta, pilkkaa ja vastoinkäymisiä. Esteet saavat heidät panemaan kaikki voimansa liikkeelle ja koituvat näin heille todelliseksi siunaukseksi. He saavat itseluottamusta. Vatoinkäymiset ja vaikeudet saavat heidät luottamaan Jumalaan ja osoittamaan lujuutta, joka tekee heidät voimakkaiksi. — “Suuren Lääkärin seuraajana”, ss. 526—528. SN 188.2