Miten pian tulisikaan sellaisen työntekijäjoukon avulla, jonka nuoremme, oikein kasvatettuna, muodostaisivat, sanoma ristiinnaulitusta, ylösnousseesta ja pianpalaavasta Vapahtajasta viedyksi koko maailmaan! Miten pian tulisikaan loppu — loppu kärsimyksistä, surusta ja synnistä! Miten pian saisivatkaan lapsemme sen omaisuuden sijaan, joka on synnin ja tuskan turmelema, ottaa haltuunsa perintönsä, “missä vanhurskaat asuvat iankaikkisesti”, missä “ei asukas sano: ‘Minä olen vaivanalainen”‘ ja missä “ei enää kuulu itkun ääntä”! — “Counsels to Teachers, Parents and Students”, s. 555. SN 190.1