Go to full page →

KOKEMUKSIEN TODISTUS, 10. tammikuuta PP 20

»Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!» Ps. 34: 9. PP 20.1

On muuan todistus, joka on tarjolla kaikille, niin oppineimmille kuin oppimattomimmillekin: kokemuksen todistus. Jumala kehottaa meitä omakohtaisesti kokeilemaan hänen sa-nansa paikkansapitävyyttä, hänen lupaustensa luotettavuutta. Hän käskee meitä: “Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä” (Ps. 34: 9). Sen sijaan että luottaisimme jonkun toisen sanaan, meidän tulee maistaa itse. Ja kun me lähestymme Jeesusta ja iloitsemme hänen rakkautensa täyteydestä, niin meitä ympäröivä epäilys ja pimeys katoaa hänen läsnäolonsa valossa. 39TKL 98 PP 20.2

Kristitty tietää, keneen hän on uskonut. Hän ei ainoastaan lue Raamattua vaan myös kokee sen opetuksen voiman. Hän ei ole vain kuullut Kristuksen vanhurskaudesta, vaan on myös avannut sielunsa akkunat Vanhurskauden Auringon valolle. 40YI 4.12.1902 PP 20.3

Jokainen, joka on siirtynyt kuolemasta elämään, voi “sinetillä vahvistaa, että Jumala on totinen” (Joh. 3: 33). Hän voi todistaa: “Tarvitsin apua, ja sain sen Jeesuksessa. Kaikki tarpeeni tulivat tyydytetyiksi, sieluni nälkä hävisi; nyt Raamattu on minulle Jeesuksen Kristuksen ilmestys. Kysyttekö, miksi uskon Jeesukseen? Siksi, että hän on minulle jumalallinen Vapahtaja. Miksi uskon Raamattuun? Siksi, että olen todennut sen olevan Jumalan ääni sielulleni.” Meillä voi olla sisimmässämme todistus siitä, että Raamattu on totta, että Kristus on Jumalan Poika. Me tiedämme, ettemme seuraa viekkaasti sommiteltuja taruja. 41TKL 99 PP 20.4

Ottakoot nuoret Jumalan Sanan mielensä ja sielunsa ravinnoksi. Näin he uskon kautta tulevat tuntemaan Jumalan kokemukseen pohjautuvan tiedon perusteella. He ovat itse koetelleet ja todenneet hänen Sanansa totuudelliseksi ja hänen lupauksensa tosiksi. He ovat maistaneet ja tietävät, että Herra on hyvä. Etuoikeutemme on päästä yhä korkeammalle saamaan selvempiä ilmauksia Jumalan luonteesta. Hänen valkeudessaan me näemme valkeuden, kunnes mieli ja sydän ja sielu muuttuvat kuvastamaan hänen pyhyyttään. 428T 286 PP 20.5