Go to full page →

APUA HENGELLISESTI KÖYHILLE, 10. toukokuuta PP 150

»Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.» Matt. 5: 3. PP 150.1

Kaikki, jotka ovat tietoisia sielunsa suuresta kurjuudesta, jotka tunnustavat, ettei heissä itsessään ole mitään hyvää, voivat saada vanhurskautta ja voimaa katsomalla Jeesukseen. 29Vs 21 PP 150.2

“Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.” Ps. 51: 19. Ihmisen täytyy tyhjentyä omasta itsestään, ennenkuin hänestä voi tulla sanan täydessä merkityksessä Jeesukseen uskova. Kun ihminen kieltää itsensä, silloin Jumala voi tehdä hänestä uuden luomuksen. 30AT 258 PP 150.3

Jaloimmin ihminen voi menetellä tehtyään syntiä pyhää ja armollista Jumalaa vastaan katumalla vilpittömästi ja tunnustamalla virheensä kyynelin ja katkerin mielin. Tätä Jumala vaatii häneltä. Hänelle kelpaa ainoastaan särjetty ja nöyrä henki. 31PK 300 PP 150.4

Ylpeä sydän koettaa ansaita pelastusta, mutta sekä oikeu-temme päästä taivaaseen että sopivaisuutemme sinne perustuvat Kristuksen vanhurskauteen. Jumala ei voi tehdä mitään ihmisen pelastukseksi, ellei tämä vakuuttuneena omasta heik-koudestaan ja riisuttuna kaikesta itsekylläisyydestä jättäydy Jumalan hallittavaksi. Silloin hän voi saada sen lahjan, jonka Jumala odottaa saavansa antaa. Mitään ei pidätetä sielulta, joka tuntee tarpeensa. Sillä on esteetön pääsy hänen luokseen, jossa kaikki täydellisyys asuu. 32AT 278 PP 150.5

Ainoa syy siihen, ettemme voi saada menneitä syntejämme anteeksi, on se ettemme halua nöyrryttää ylpeää sydäntämme ja suostua ehtoihin. 335T 636 PP 150.6

Jumala on hyvin sääliväinen, sillä hän ymmärtää heikkou-temme ja kiusauksemme; ja kun tulemme hänen luokseen murtunein sydämin ja nöyrin mielin, hän hyväksyy katumuk-semme ja lupaa, että kun turvaudumme hänen voimaansa tehdäksemme rauhan hänen kanssaan, pääsemme todella rauhaan hänen kanssaan. Oi miten meidän tulisikaan kiittää ja iloita siitä, että Jumala on armollinen! 343T 239, 240 PP 150.7

Suloisimpana uhrina Jumala hyväksyy sellaisen sydämen, joka on itsekieltäymyksen, ristin ottamisen ja Jeesuksen seu-raamisen nöyrryttämä. 35Ev 510 PP 150.8