»Herra on pyhässä temppelissänsä, hänen edessään vaietkoon kaikki maa.» Hab. 2: 20. PP 208.1
Maallisen temppelin pyhyydestä kristityt voivat nähdä, miten heidän tulee suhtautua siihen paikkaan, missä Herra kohtaa kansansa. Jumalanpälvelustavoissa on tapahtunut suuri muu tos, ei kuitenkaan parempaan vaan huonompaan suuntaan. Kalliit, pyhät asiat, jotka liittävät meidät Jumalaan, ovat nopeasti menettämässä vaikutuksensa mieleemme ja sydä-meemme. Ne ovat joutumassa arkisten asioiden tasolle. Kun-nioitus, jota ihmiset muinoin tunsivat temppeliä kohtaan, sitä paikkaa kohtaan, jonne he kokoontuivat pyhään jumalanpal-velukseen, on suureksi osaksi hävinnyt. Jumala itse antoi kuitenkin määräykset siitä, miten häntä tulee palvella. Hän korotti jumalanpalveluksen kaikkien maallisten asioiden yläpuolelle. PP 208.2
Koti on perheen pyhäkkö, kammio tai metsikkö puolestaan rauhallisin paikka yksityistä hartaudenharjoitusta varten; mutta kirkko on seurakunnan pyhäkkö. 32Ta 195 PP 208.3
Jeesuksen nimessä saamme tulla hänen eteensä luottavaisesti, mutta emme saa lähestyä häntä julkean itsevarmasti aivan kuin hän olisi meidän tasollamme. Eräät puhuttelevat suurta, kaikkivaltiasta ja pyhää Jumalaa, joka asuu luoksepääsemättömässä valossa, samoin kuin puhuttelisivat vertais-taan tai jopa alempaansa. Ja on niitä jotka käyttäytyvät Juma-lan huoneessa tavalla, jolla eivät tohtisi käyttäytyä maallisen hallitsijan vastaanotolla. Heidän olisi syytä muistaa olevansa hänen edessään, jota serafit palvovat. 4PP 231 PP 208.4
Häntä palvelemaan kokoontuvien pitäisi luopua kaikesta pahuudesta. Elleivät he palvo häntä hengessä ja totuudessa ja pyhässä kaunistuksessa, heidän kokoontumisensa on turhaa. 5PK 33 PP 208.5
Rakkaat nuoret, teidän etuoikeutenne on kirkastaa Jumalaa maan päällä. Voidaksenne tehdä tämän teidän on käännettävä ajatuksenne pois pinnallisista, turhista ja vähäpätöisistä asioista sellaisiin, joilla on iäisyysarvoa. 6SN 259 PP 208.6