»Hän on vienyt minut viinimajaan; rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.» Kork.v. 2:4. PP 282.1
Jokaisen naisen tulee, ennen kuin hän antaa avioliittolupauksen, tutkia, onko se jonka kanssa hän aikoo yhdistää kohtalonsa, arvollinen. Millainen hänen menneisyytensä on? Onko hänen elämänsä puhdas? Onko hänen rakkautensa jaloa jä kohottavaa vai pelkästään tunteellista hellyyttä? Onko hänellä sellaisia luonteenpiirteitä, jotka tekevät naisen onnelliseksi? Voiko vaimo löytää todellisen rauhan ja ilon hänen rakkaudestaan? Voiko hän säilyttää yksilöllisyytensä, vai täytyykö hänen alistaa arvostelukykynsä ja omatuntonsa miehensä valvonnan alaiseksi? Kristuksen opetuslapsena vaimo ei ole itsensä oma, vaan hänet on kalliisti ostettu. Voiko hän noudattaa Vapahtajan vaatimuksia tärkeimpinä kaikista? Säi-lyvätkö ruumis ja sielu, ajatukset ja aikomukset puhtaina ja pyhinä? Näillä kysymyksillä on mitä suurin merkitys jokaisen avioliittoon aikovan naisen hyvinvointia silmälläpitäen. 362Ta 117 PP 282.2
Jos Jumala on siunannut sinulle jumalaapelkääväiset vanhemmat, niin kysy heiltä neuvoa. Usko heille avomielisesti toiveesi ja suunnitelmasi ja ota oppia heidän elämänkokemuksistaan silloin olet säästyvä monelta sydänsurulta. Ja ennen kaikkea ota Kristus neuvonantajaksesi. Tutki hänen sanaansa rukoillen. Sellaista ohjausta saaden nuori nainen hyväksyköön elämäntoverikseen vain puhdasja jaloluonteisen miehen, miehen, joka on uuttera, eteenpäinpyrkivä ja rehellinen, joka rakastaa ja pelkää Jumalaa. 37KSL 332 PP 282.3
Sydän kaipaa inhimillistä rakkautta, mutta tämä rakkaus ei ole niin suuri ja puhdas eikä niin arvokas, että se pystyisi korvaamaan Jeesuksen rakkauden. Vain Vapahtajassaan vaimo voi löytää viisautta, voimaa ja armoa kohdatakseen elämän vastuunalaisuuden, sen surut ja huolet. Hänen tulee ottaa Vapahtaja voimakseen ja oppaakseen. Antautukoon vaimo Kristukselle, ennen kuin hän antautuu kenellekään maalliselle ystävälle tai solmii suhteen, joka on ristiriidassa tämän suhteen kanssa. 383Ta 118 PP 282.4
Avioliitto voidaan solmia turvallisesti vain Kristuksessa. Inhimillisen rakkauden olisi saatava kiinteimmät siteensä Jumalan rakkaudesta. Syvää, todellista ja epäitsekästä rakkautta on vain siellä, missä Kristus hallitsee. 39KSL 332 PP 282.5