Go to full page →

JÄRKKYMÄTTÖMINÄ SEULONNAN AIKANA, 26. marraskuuta PP 366

»Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla.» Hebr. 12: 28. PP 366.1

Ne, jotka vastaanottavat Kristuksen ja ensimmäisessä luottamuksessaan sanovat olevansa pelastettuja, ovat vaarassa luottaa itseensä. He unohtavat oman heikkoutensa ja jumalallisen voiman jatkuvan tarpeensa. He eivät ole valmistautuneet kohtaamaan sielunvihollisen juonia, Ainoa turvamme on olla alati luottamatta itseemme ja tuntea riippuvuutemme Kristuksesta. 76Signs 18.1.1910 PP 366.2

Ihmisen suuri vaara on pettää itsensä, langeta itseriittoisuuteen ja erottautua siten Jumalasta, voimansa lähteestä. 778T 315 PP 366.3

Herra tulee hyvin pian, ja olemme joutumassa mullistusten keskelle. 783Ta 303 PP 366.4

Meidän ei tarvitse sanoa, että viimeisten päivien vaarat ovat pian tulossa. Ne ovat jo tulleet. Nyt tarvitsemme Herran miekkaa leikkaamaan irti ytimiä myöten lihalliset himot, halut ja intohimot. PP 366.5

Leväperäiseen ajatteluun harhautunut mieli tarvitsee muuttumista, Ajatukset on keskitettävä Jumalaan. Nyt on aika pyrkiä vakavasti voittamaan lihallisen sydämen luontaiset taipumukset. 798T 315 PP 366.6

Myrskyn lähestyessä monet, jotka ovat tunnustaneet uskovansa kolmannen enkelin sanoman, mutta eivät ole tulleet pyhitetyiksi totuuden kuuliaisuuden kautta, tulevat luopumaan uskostansa ja liittymään vastustajiin. Liittymällä maailmaan ja osallistumalla sen hengestä he ovat alkaneet katsella asioita melkein samassa valossa kuin sekin; ja koetuksen tullessa he ovat valmiit valitsemaan maailman suosiman mukavan kannan. Lahjakkaat, kaunopuheiset miehet, jotka kerran iloitsivat totuudessa, käyttävät kykyjään sielujen pettämiseen ja eksyttämiseen. He tulevat entisten veljiensä katkerimmiksi vihollisiksi. 80ST 592 PP 366.7

Elämme aikaa, jolloin kaikki, mikä voidaan järkyttää, on järkkyvä. Herra ei vapauta vastuusta niitä, jotka tuntevat totuuden, mutta eivät sanoin eivätkä teoin tottele hänen käskyjään. 812Ta 540, 541 PP 366.8