»Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa.» Mal. 3: 3. PP 131.1
Monet, jotka todistavat pyhittyneisyydestään, eivät tiedä mitään armon vaikutuksesta sydämeen. He syrjäyttävät järjen ja arvostelukyvyn ja ovat kokonaan tunteidensa varassa, perustaen väitteensä pyhityksestä tunteisiin, joita ovat jonkin aikaa kokeneet. - PP 131.2
Raamatullinen pyhitys ei ole väkevää tunneliikutusta. Tässä kohdin monet erehtyvät. He ratkaisevat asian tunteiden perusteella. Kun he tuntevat itsensä oikein iloisiksi tai onnel-lisiksi, niin he väittävät pyhittyneensä. Mutta eivät onnelliset tunteet eikä ilon puuttuminen ole mikään todiste siitä, onko joku pyhittynyt vai ei. Ne jotka taistelevat päivittäisiä kiusauksia vastaan kukistaen omia synnillisiä taipumuksiaan ja tavoitellen sydämen ja elämän pyhyyttä, eivät kerskuen väitä olevansa pyhiä. He isoavat ja janoavat vanhurskautta. Synti näyttää heistä ylenmäärin synnilliseltä. 89SL 9, 10 PP 131.3
Kun kesällä katselemme kauniiseen vehreyteensä verhoutunutta kaukaista metsää, emme ehkä pysty erottamaan lehtipuita havupuista. Mutta talven tullessa ja pakkasen puristaessa puut jäiseen syleilyynsä, menettävät lehtipuut kaiken vihreytensä, ja silloin erottuvat havupuut niistä helposti. Näin käy myös kaikkien jotka vaeltavat nöyrästi, itseensä nojaamatta mutta pitäen vavisten kiinni Kristuksen kädestä. Kun ne, jotka luottavat itseensä ja oman luonteensa oivalli-suuteen, menettävät koetuksen myrskyihin joutuessaan valheellisen vanhurskauden viittansa, tosi vahurskailla, jotka vilpittömästi rakastavat ja pelkäävät Jumalaa, on yllään Kris-tuksen vanhurskauden viitta niin menestyksen kuin vastoinkäymisenkin aikana. 90SL 11 PP 131.4
Tarvitaan koettelevaa aikaa ilmaisemaan, onko luonteessa rakkauden ja uskon puhdasta kultaa. Kun koetukset ja ahdistukset kohtaavat seurakuntaa, silloin Kristuksen todellisten seuraajien luja into ja lämpimät tunteet ilmenevät kasvavassa määrässä. 91SL 12 PP 131.5