1. Mist' on lauma loistavainen,
Siionilla warahainen,
elon aamun koitossa?
Mikä laulu humiseepi,
mikä woima wirtaileepi
onnellisten soitossa?
2. Näm' on niitä mainituita,
mereen asti wainotuita,
neitsyeitä Karitsan!
Hänen ensi palkkanansa,
suurista he tuskistansa
käywät iloon kunnian.
3. Uskollisna murehissa,
werisissä askelissa
Karitsan he kulki ain'.
Nämät nauttii iloansa,
Isän nimi otsissansa
kaswojansa kirkastain. KW 415.1
4. Pelastuksen woitot saatu;
walhetta ei tapaeltu
heidän suussaan pyhässä.
Uskossa he ristin kantoi,
pukunsa he pestä antoi
Herran haawain lähteessä.
5. Oi, mi loisto istuimilla,
säweltulwa Siionilla,
pyhän wuoren kummulla:
Harput helkkyy, kannel kaikuu,
woimakkaasti laulu raikuu
iki-woiton riemussa.
6. Siellä weisu uusi soipi,
jota opetella woipi
waan se, ken jo tuta saa
taiwaan riemut Siionilla,
kirkkahalla, kaunihilla,
katsellen Wapahtajaa.
7. Herra, soinnuttaos mielen',
että mun myös woisi kielen',
“uutta wirttä” weisata!
kätke minut puhtahana,
siksi kun sä woittajana
kerran tulet loistossa! KW 416.1
* * * * *