Ewankeliumin aarteiden sanotaan olewan kätkettyjä. Pelastussuunnitelman kauneus, woima ja wiisaus eiwät koskaan paljastu niille, jotka owat itsetietoisia ja täynnä turhaa filosoofista oppia. Niitä on paljon sellaisia, joilla on silmät, eiwätkä kuitenkaan näe, korwät, eiwätkä kuitenkaan kuule, ymmärrys, eiwätkä kuitenkaan löydä hengellisiä aarteita. KW 104.3
Ihminen woi tietämättään kulkea paikkojen yli, joissa on suuria aarteita kätkettyinä. Hän woi mitä suurimmassa hädässä istuutua lepäämään puun alle, jonka juuret hänen tietämättään kätkewät suuria rikkauksia. Samoin oli juutalaisten laita. Totuu- KW 104.4
det, joita woidaan werrata kultaisiin aarteisiin, oliwat uskotut Hebrean kansalle. Kristus itse oli laatinut juutalaisten elinjärjestelmän, jolla oli taiwaallinen leima. Pelastustyön suuret totuudet esitettiin esikuwin ja wertauksin. Mutta kun Kristus tuli, eiwät juutalaiset tunteneet häntä, jota kaikki nämä esikuwat tarkottiwat. Jumalan sana oli heidän käsissaän, mutta perinnäistiedot, jotka oliwat kulkeneet polwesta polween, sekä ihmisten selitykset kirjoituksiin kätkiwät heiltä totuuden sellaisena kuin se on Jeesuksessa. Pyhien kirjoitusten henki meni hukkaan. Kaiken tiedon aarreaitta oli heille awonaisena, mutta he eiwät sitä tienneet. KW 105.1
Jumala ei kätke totuuttaan ihmisiltä. Omalla menettelyllään he kätkewät sen itseltään. Kristus antoi Juudaan kansalle useita todistuksia siitä, että hän oli Messias. Mutta hänen oppinsa waati täydellisen muutoksen heidän elämässaän. He käsittiwät, että heidän, jos wastaanottaisiwat Kristuksen, olisi luowuttawa rakkaista tottumuksistaan, itsekkäästä, jumalattomasta elämästään. Muuttumattoman, ikuisen totuuden omistaminen waati uhria. Siinä syy, miksi he kieltäysiwät hywäksymästä wakuuttawimpiakaan todistuksia, joita Jumala saattoi antaa heille wahwistaakseen uskoa Kristukseen. He tunnustiwat uskowansa wanhan testamentin kirjotuksia, mutta siitä huolimatta kieltäysiwät he hywäksymästä näiden sisältämiä todistuksia Kristuksen elämästä ja luonteesta. He pelkäsiwät, että heidät käännytetään ja pakotetaan luopumaan wanhoista mielipiteistään. Ewankeliumin aarteet, tie, totuus ja elämä, oliwat nyt heidän keskellänsä, mutta he hylkäsiwät suurimmankin lahjan, jonka taiwas saattoi heille lahjoittaa. “Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoiwat häneen” luemme me, “mutta farisealaisten tähden eiwät sitä tunnustaneet, etteiwät joutuisi synagogasta erotetuiksi.”1Joh. 12: 42. He oliwat warmat, uskoiwat, että Jeesus oli Jumalan Poika, mutta hänen tunnustamisensa ei ollut sopusoinnussa heidän kunnianhimoisten taipumustensa kanssa. Heillä ei ollut sitä uskoa, joka olisi taannut heille taiwaalliset aarteet. He hakiwat maallisia aarteita. KW 105.2
Nykyajankin ihmiset etsiwät innokkaasti maallisia etuja. Heidän mielensä on täynnä itsekkäitä, kunnianhimoisia ajatuksia. Maallisten rikkauksien, kunnian tai wallan woittamiseksi asettawat he ihmisajatukset, ihmistiedot ja waatimukset Jumalan käskyjen edelle. He kätkewät Jumalan sanan aarteet. KW 106.1
“Luonnollinen ihminen ei ota wastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on, sillä se on hänelle hullutusta eikä hän woi sitä ymmärtää, koska se on arwosteltawa hengellisesti.”11 Kor. 2: 14 KW 106.2
“Mutta jos ewankeliumimme onkin peitossa, niin se on peitossa niiltä, jotka kadotukseen joutuwat, niiltä uskottomilta, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista walo, joka lähtee Kristuksen kirkkauden ewankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuwa.”22 Kor. 4: 3, 4 KW 106.3