Kristuksen opetuksessa yhtyi rangaistuksen warotus ja armeliaisuuden kutsuminen. “Ihmisen Poika ei ole tullut”, sanoi hän, “ihmisten sieluja hukuttamaan, waan pelastamaan. Ei Jumala sitä warten Poikaansa maailmaan lähettänyt, että hän maailmaa tuomitsisi, waan että maailma hänen kauttaan pelastuisi.”1Luuk. 9: 56; Joh. 3: 17. Hänen armeliaisuuskutsumuksensa Jumalan oikeuteen ja tuomioon nähden esitetään wertauksessa hedelmättömästä wiikunapuusta. KW 211.1
Kristus oli puhunut kansalle Jumalan waltakunnan tulemisesta ja hän oli ankarasti moittinut heidän tietämättömyyttään ja wälinpitämättömyyttään. He oliwat näppärät lukemaan merkkejä pilwissä, jotka ennustiwat ilmaa, mutta ajanmerkkejä, jotka niin selwästi ilmaisiwat hänen tehtäwänsä, eiwät he ymmärtäneet. KW 211.2
Mutta silloin, kuten nytkin, oliwat ihmiset walmiit uskomaan olewansa erityisiä taiwaan suosikkeja ja että parantumisen sanoma oli aiottu muille eikä heille. Kuulijat kertoiwat Jeesukselle erään tapauksen, joka silloin juuri oli herättänyt kowaa miel- ten kuohua. Muutamat Pontius Pilatuksen, Juudean maaherran, toimet oliwat herättäneet kansassa suuttumusta. Yleinen kapina oli noussut Jerusalemissa, ja Pilatus oli päättänyt wäkiwallalla sen tukahuttaa. Hänen soturinsa tunkeutuiwat temppelin alueelle ja löiwät alas muutamia galilealaisia pyhiinwaeltajia, juuri kun nämä oliwat aikeessa teurastaa uhrieläimiään. Juutalaiset pitiwät onnettomuutta rangaistuksena niiden synneistä, jotka oliwat onnettomuuden alaisiksi joutuneet, ja ne, jotka kertoiwat tästä wäkiwallan teosta, tekiwät sen salaisella tyydytyksellä. Heidän mielestään heidän oma onnensa osotti heidän olewan paljon parempia ja siitä syystä paremmin Jumalan suosimia kuin nämä galilealaiset. He odottiwat saawansa kuulla Jeesuksen lausuwan kirouksen sanoja näistä ihmisistä, jotka heidän mielestään epäilemättä ansaitsiwat tämän rangaistuksen. KW 211.3
Kristuksen opetuslapset eiwät uskaltaneet lausua ajatustaan ennenkuin he oliwat kuulleet Mestarinsa lausunnon. Hän oli antanut heille selwän opetuksen toisten ihmisten luonteen arwostelemisesta ja palkinnon määrästä heidän rajotetun käsityskantansa mukaan. Sittenkin he odottiwat, että Kristus selittäisi nämä miehet syntisiksi ennen muita. Suuri oli siis heidän hämmästyksensä, kun he kuuliwat hänen wastauksensa. KW 212.1
Kääntyen kansajoukkoon sanoi Wapahtaja: “Luuletteko, että nämä galilealaiset oliwat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska saiwat kärsiä tämän? Eiwät olleet, sanon teille, waan ellette tee parannusta, niin te kaikki samoin hukutte.” Nämä hirmuiset onnettomuudet oliwat aiotut sitä warten, että juutalaiset pehmittäisiwät sydämensä ja katuisiwat syntejänsä. Koston myrsky, jonka piti puhjeta kaikkien yli, jotka eiwät olleet löytäneet turwaansa Kristuksessa, oli lähestymässä. KW 212.2
Kun Jeesus puhui opetuslastensa ja kansan kanssa, katsoi hän profeetallisin katsein tulewaisuuteen ja näki Jerusalemin sotajoukkojen saartamana. Hän kuuli wierasten askelten jyskeen näiden marssiessa walittua kaupunkia kohti ja näki tuhansien sortuwan piirityksessä. Monet juutalaisista, samoinkuin galilealaiset, lyötiin temppelipihoissa itse uhritoimituksen aikana. Ne onnettomuudet, jotka kohtasiwat yksilöitä, oliwat Jumalan warotuksia rikolliselle kansalle. “Ellette tee parannusta, niin te kaikki samoin hukutte.” Koetuksen päiwä lykättäisiin wielä wähäksi aikaa. Wielä oli heillä aikaa oppia tuntemaan niitä seikkoja, jotka kuuluiwat heidän rauhaansa. KW 212.3
“Eräällä miehellä”, jatkoi Jeesus, “oli fiikunapuu istutettuna wiinitarhassaan; ja hän tuli hakemaan hedelmää siitä, eikä löytänyt. Niin hän sanoi wiinitarhurille: Katso, kolmena wuonna olen käynyt hakemassa hedelmää tästä fiikunapuusta, enkä ole löytänyt. Hakkaa se pois; miksi sen lisäksi pitää maata hyödyttömänä?” KW 213.1
“Kristuksen kuulijat eiwät woineet käsittää wäärin hänen sanojensa sowitusta. Daawid oli ylistänyt Israelia wiinipuuna, joka on tuotu Egyptistä. Jesaia oli kirjoittanut: Herran Sebaotin wiinimäki on Israelin huone, ja Juudan miehet hänen ihanneistutuksensa.”1Jes. 5: 7. Se sukupolwi, jonka luo Wapahtaja oli tullut, esitettiin wiikunapuuna Herran wiinitarhassa — hänen erityisen hoitonsa ja siunauksensa piirissä. KW 213.2
Jumalan tarkotus kansansa suhteen ja ne ihanat mahdollisuudet, jotka heitä odottiwat, owat lausutut näissä kauniissa sanoissa: “Heitä kutsutaan wanhurskAuden wahwoiksi puiksi, Herran istutukseksi, josta hän kiitoksen saa.”2Jes. 61: 3. Kuolewa Jakob lausui Hengen innostamana rakkaimmasta pojastaan: “Josef on hedelmällisen wiinipuun wesa, hedelmällisen wiinipuun wesa lähteen tykönä, sen oksat nousewat muurin yli.” Ja hän sanoi edelleen: “Sinun isäsi Jumala … on sinua auttawa”, “Kaikkiwaltias … on sinua siunaawa”, antaa siunauksen tulla “taiwaasta ylhäältä, sywyyden siunaus alhaalta”.31 Moos. 49: 22, 25. Niin on Jumala istuttanut Israelin kuin hywän wiinipuun eläwäin lähteitten tykönä. Hän on perustanut wiinitarhansa lihawalle rinnemaalle. “Hän kaiwoi sen ja perkkasi kiwet siitä pois ja istutti siihen wiinipuun wesoja.”4Jes. 5: 1, 3. KW 213.3
“Ja hän odotti sen hywiä wiinimarjoja kaswawaksi, mutta se kaswoi pahoja marjoja.”1Jes. 5: 2. Kansa osotti Kristuksen aikaan suurempaa ulkonaista hurskautta kuin entisten aikojen juutalaiset oliwat osottaneet, mutta siitä huolimatta oli siinä wähemmän Jumalan Hengen suloista armoa. Luonteen jaloja hedelmiä, jotka tekiwät Josefin elämän niin ihanaksi ja kauniiksi, ei näkynyt Juutalaisessa kansassa. KW 213.4
Jumala oli Poikansa kautta etsinyt hedelmää, mutta ei ollut sitä löytänyt. Israel oli maan rasituksena. Itse sen olemassa olo oli kirous, sillä se waltasi wiinitarhassa sen paikan, jonka hedelmällinen puu olisi woinut ottaa. Israel ryösti maailmalta ne aarteet, jotka Jumala oli aikonut sille antaa. Israelilaiset oliwat esittäneet Jumalan wäärässä walossa muiden kansojen joukossa. He eiwät olleet ainoastaan tarpeettomia, waan ehdottomasti esteenä. Heidän uskontonsa oli suuresti harhaanwiepä ja sai aikaan turmiota pelastuksen sijasta. KW 214.1
Wiinitarhuri wertauksessa ei epäillyt lausuttua tuomiota, että hedelmätön puu on hakattawa alas, mutta hänellä oli omistajan tunteet hedelmätöntä wiikunapuuta kohtaan. Ei mikään olisi woinut tuottaa hänelle suurempaa iloa kuin nähdä sen kaswawan ja hedelmöiwän. Hänen wastauksessaan ilmenee omistajan toiwo: “Anna sen olla wielä tämä wuosi; sillä aikaa minä kaiwan sen ympäri ja panen lantaa. Ehkä se ensi wuonna tekee hedelmää.” KW 214.2
Puutarhuri lupaa pitää huolta niin wähän lupaawasta puusta. Hän on walmis omistamaan sille wielä paremman hoidon. Hän tahtoo panna sen wielä suotuisampaan ympäristöön ja tuhlata sille kaiken huolenpitonsa. KW 215.1
Wiinitarhan omistaja ja hoitaja owat yhtä mieltä wiikunapuun suhteen. Niin oliwat Isä ja Poikakin yhtä rakkaudessaan walittuun kansaan. Kristus sanoi kuulijoilleen, että he saisiwat uusia tilaisuuksia. Kaikki keinot, joita Jumalan rakkaus saattoi keksiä, oli pantawa käytäntöön, jotta he wanhurskaudessa kantaisiwat hedelmää maailman siunaukseksi. KW 215.2
Jeesus ei mainitse wertauksessa, mikä tulos oli puutarhurin työstä. Tässä kohdassa hän äkkiä keskeyttää kertomuksensa. Minkä lopun se saa, riippui siitä joukosta, joka kuunteli hänen sanojaan. Tälle joukolle oli annettu wakawa warotus: “Mutta jos ei, niin hakkaa se pois.” Heistä riippui, oliko nuo epäämättömät sanat lausuttawat. Wihan päiwä oli lähellä. Niissä onnettomuuksissa, jotka jo oliwat Israelia kohdanneet, oli wiinitarhan omistaja armollisesti warottanut sitä hedelmättömän puun kohtalolta. KW 215.3
Sama warotus kaikuu tälle nykyiselle sukupolwellekin. Oi, oletko sinä, wälinpitämätön sydän, hedelmätön puu Herran wiinitarhassa? Lausutaanko sinulle ennen pitkää rangaistuksen sanat? Kuinka kauan olet kantanut hänen lahjojaan? Kuinka kauan on hän walwonut ja odottanut rakkauden korwausta? Mitä etuja onkaan sinulla ollut, sinulla, joka olet istutettu hänen wiinitarhaansa puutarhurin huolellisen hoidon alle? Miten usein onkaan ewankeliumin suloinen sanoma koskettanut sydäntäsi? Sinä olet ottanut kristityn nimen ja olet ulkonaisesti jäsen kirkossa, joka on hänen ruumiinsa, mutta siitä huolimatta tiedät itsessäsi, ettet ole missään eläwässä yhteydessä Jumalan rakastawan sydämen kanssa. Sinä et ole hänestä lähtewän elämän wirran läpitunkema. Hänen luonteensa hyweitä, “Hengen hedel miä”, ei näy sinun elämässäsi. KW 215.4
Hedelmätön puu saa sadetta ja päiwänpaistetta sekä puutarhurin hoitoa. Se wetää rawinnon maasta. Sen hedelmättömäin oksien warjo tekee sen, että toiset hedelmää tuottawat taimet eiwät woi wersoa. Niin on myös niiden lahjojen laita, joita Jumala on sinulle tuhlannut — ne eiwät tuota mitään siunausta maailmalle. KW 216.1
Sinä ryöstät muilta ihmisiltä edut, jotka olisiwat olleet heidän, jollet sinä olisi ollut tiellä. KW 217.1
Sinä näet, waikka epäselwästi, että olet hyödytön wiinitarhassa. Kuitenkaan ei Herra suuressa armossaan ole hakannut sinua pois. Hän ei katso sinuun kylmästi. Hän ei käänny pois wälinpitämättömänä, eikä myöskään jätä sinua perikatoon. Katsoen sinuun walittaa hän, kuten walitti tuhansia wuosia sitte Israelin tähden: “Kuinka Minä alttiiksi antaisin sinut Efraim? kuinka jättäisin sinut, Israel? … En Minä täytä wihani tulta, en Minä enää turmele Efraimia; sillä Minä olen Jumala, enkä ihminen.”1Hos. 11: 8, 9. Laupias Wapahtaja sanoo sinusta: “Anna sen olla wielä tämä wuosi; sillä aikaa minä kaiwan sen ympäri ja panen lantaa.” Millä pohjattomalla rakkaudella palwelikaan Kristus Israelia waikeana koetusaikanaan! Ristilla riippuen hän rukoili: “Isä, anna heille anteeksi, sillä he eiwät tiedä, mitä tekewät.”2Luuk. 23: 34. Hänen taiwaaseen astumisensa jälkeen saarnattiin ewankeliumia ensin Jerusalemissa. Siellä Pyhä Henki wuodatettiin. Siellä ensimäinen ewankelinen kirkko paljasti ylösnousseen Wapahtajan woiman. Siellä Stefanus — “hänen kaswonsa oliwat kuin enkelin kaswot”3Ap. T. 6: 15. — antoi todistuksensa ja kärsi marttyyrikuoleman. Silloin annettiin kaikki, mitä taiwas taisi antaa. “Mitä wielä oli tehtäwä wiinimäelleni”, sanoo Herra, “jota en siinä tehnyt?”4Jes. 5: 4. Niin on sinunkin tähtesi hänen työnsä ja huolensa alituisesti lisääntynyt. Wielä sanoo hän: “Minä, Herra, olen sen wartija, olinaikaa kastan sitä; ettei mikään sitä kohtaisi, warjelen Minä sitä yötä ja päiwää.”5Jes. 27: 5. KW 217.2
“Ehkä se ensi wuonna kantaa hedelmää … mutta jos ei.” KW 217.3
Sydän, joka ei wastaa jumalalliseen kutsuun, paatuu yhä enemmän, kunnes Pyhä Henki ei enää pääse siihen waikuttamaan. Silloin lausutaan nämä sanat: “Hakkaa se pois. Miksi sen lisäksi pitää maata hyödyttömänä?” KW 217.4
Hän kutsuu sinua tänään: “Palaja, Israel, Herran, sinun Ju- malasi tykö … Minä tahdon parantaa heidän luopumisensa. Minä tahdon mielelläni rakastaa heitä … Minä tahdon olla kuin kaste Israelille; hän kukoistaa niinkuin lilja ja juurtuu niinkuin Libanon … Hänen warjossaan asuwaiset kaswattawat uudestaan eloa ja kukoistawat niinkuin wiinipuu … Minusta hedelmäsi löytyy.”1Hos. 14: 2—8.1Perustuu Luuk. 13: 1—9. KW 217.5
* * * * *