Tosi kristitty on iloinen. — Älä anna arkielämän huolten ja murheiden jäytää mieltäsi ja synkentää kasvojasi Jos niin teet, aina on jotakin ärsyttävää ja harmittavaa. Elämä on sellaista, miksi sen teemme, ja kohtaamme sitä. mitä odotamme. Jos odotamme murhetta ja huolta, jos suuren- telemme vähäisiä vaikeuksiamme, havaitsemme niiden valtaavan ajatuksemme ja keskustelumme. Mutta jos etsimme asioista niiden valoisan puolen, löydämme yllin kyllin sellaista, mikä tekee meidät iloisiksi ja onnellisiksi. Jos hymyilemme toisille, meillekin hymyillään; jos meidän puheemme ovat miellyttäviä ja iloisia, meille puhutaan samoin. KI 406.1
Kristityt, jotka näyttävät alakuloisilta ja masentuneilta aivan kuin katsoisivat olevansa vailla ystävää, antavat uskonnosta väärän kuvan. Jotkut ovat ajatelleet, että iloisuus on ristiriidassa kristillisen luonteen arvokkuuden kanssa, mutta tämä on erehdys. Taivas on iloa tulvillaan, ja jos kokoamme sieluumme taivaan iloa ja ilmaisemme sitä mahdollisuuksien mukaan puheissamme ja käytöksessämme, miellytämme taivaallista Isäämme enemmän kuin olemalla synkkiä ja surullisia. KI 406.2
Jokaisen velvollisuus on edistää iloisuutta murheiden ja vaikeuksien hautomisen sijasta. Monet eivät murehtimalla tee vain oloaan onnettomaksi, vaan uhraavat terveyden ja onnen sairaalloiselle mielikuvitukselle. Heidän ympäristössään on jotakin, joka ei ole mieleistä, ja heidän kasvoillaan on jatkuvasti katse, joka sanoja selvemmin ilmaisee tyytymättömyyttä. Nämä masentavat tunteet vahingoittavat suuresti heidän terveyttään, sillä ne hidastavat ruoansulatusta ja häiritsevät siten ravinnonsaantia, Mur he ja huoli eivät voi parantaa yhtäkään tautia, mutta ne voivat saada aikaan paljon vahinkoa. Mutta iloisuus ja toivo kirkastavat toisten polkua, ja “ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.” 1Signs of the Times, 12.2.1885 KI 406.3
Sisar White oli hyväntuulinen vastoinkäymisten kohdatessa.*Vuonna 1867 veli James White, joka halvaannuttuaan oli hyvin huonossa kunnossa, oli potilaana “Our Home” -nimisessä sairaalassa Dansvilles- sa New Yorkin osavaltiossa. Laitoksen ylilääkäri katsoi uskonnolla olevan masentava vaikutus ja rohkaisi potilaitaan ottamaan osaa erilaisiin huvitilaisuuksiin saadakseen heidät iloisiksi. Eräs hoitaja houkutteli Ellen Whitea tekemään varauksen tanssiaisiin ja kehotti häntä hautaamaan murheensa tulemalla mukaan. Ylläolevat sanat ilmaisevat, millainen oli hänen vastauksensa. — Näettekö minua koskaan synkkänä, masentuneena tai nurisevana? Uskoni kieltää sen. Tällaisiin mielialoihin johtaa väärä käsitys ihanteellisesta kristillisestä luonteesta ja palveluksesta. Epäaito uskonto saa aikaan synkkyyttä, masennusta ja surumielisyyttä. Vilpittömät kristityt yrittävät jäljitellä Jeesusta, sillä kristittynä oleminen on Kristuksen kaltaisuutta. On todella tärkeää saada oikea käsitys Kristuksen elämästä ja tavoista, jotta hänen periaatteensa voivat ilmetä meissä, jotka haluaisimme olla hänen kaltaisiaan. KI 407.1
Puolinainen palvelus, maailmanrakkaus, itserakkaus ja mieltymys kevytmielisiin huvituksiin tekevät Kristuksen palvelijasta aran ja pelokkaan; hän seuraa Kristusta etäältä. Sydämellinen ja halukas Jeesuksen palveleminen tekee uskonnon aurinkoiseksi. Ne jotka seuraavat Kristusta aidoimmin, eivät ole olleet alakuloisia. Kristuksessa on aina valoa, rauhaa ja iloa. Tarvitsemme enemmän Kristusta ja vähemmän maailmallisuutta, enemmän Kristusta ja vähemmän itsekkyyttä.2Käsikirjoitus 1,1867 KI 407.2
Vaeltakaa valon lapsina. — Jumala ei halua meidän olevan alakuloisia tai kärsimättömiä, mutta ei myöskään huolettomia ja kevytmielisiä. Saatanan harkittu suunnitelma on tyrkkiä ihmisiä äärimmäisyydestä toiseen. Jumala haluaisi meidän valon lapsina kehittävän iloisen ja onnellisen mielenlaadun voidaksemme ylistää häntä, joka on kutsunut meidät pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa. 3Australasian Union Conference Record, 1.11. 1904 KI 407.3
Lasten kiintymyksen voittaminen. — Hymyilkää, vanhemmat ja opettajat. Jos olette surullisia, älkää antako kasvojenne paljastaa sitä. Valaiskoon rakastavasta, kiitollisesta sydämestä lähtevä auringonpaiste kasvonne. Riisuutukaa raudankovasta arvokkuudestanne, mukautukaa lasten tarpeisiin ja saakaa heidät rakastamaan teitä. Teidän on voitettava heidän rakkautensa, jos haluatte juurruttaa uskonnollisen totuuden heidän sydämeensä. 4Fundamentals of Christian Education, s. 68 KI 408.1
Ystävällinen ilme ja sointuva ääni. — Vanhemmat, olkaa iloisia, älkää epähienoja ja arkipäiväisiä, vaan kiitollisia, kuuliaisia ja taivaallisen Isän tahtoon alistuvia. Ette saa näyttää tunteitanne, jos jokin teitä ärsyttää. Voitokkaan rakkauden tulee olla syvien, ehtymättä kumpuavien vesien kaltainen kasvattaessanne lapsianne. He ovat Herran lauman karitsoita. Tuokaa pienokaisenne Kristuksen luo. Jos vanhemmat haluaisivat kasvattaa lapsensa miellyttäviksi, he eivät koskaan puhuisi heille kiukkuisesti. Opetelkaa pitämään ilmeenne ystävällisenä ja puhumaan mahdollisimman miellyttävällä ja sointuvalla äänellä. Jumalan enkelit ovat aina lähellä pienokaisianne, eikä teidän äänekäs ja kärtyisä puheenne kuulosta heistä miellyttävältä. 5Käsikirjoitus 126,1897 KI 408.2
Äidin olisi pidettävä yllä iloista, tyytyväistä ja onnellista mieltä. Kaikista tämänsuuntaisista ponnistuksistaan hän saa runsaan korvauksen lastensa ruumiillisessa hyvinvoinnissa ja heidän luonteensa siveydessä. Hyväntuulisuudel- laan hän edistää perheensä onnea ja suuressa määrin myös omaa terveydentilaansa. 6Ministry of Healing, s. 374 KI 408.3
Hälventäkää varjot ja keventäkää kuormaa. — Suhtautukaa asioihin valoisasti pyrkien hälventämään varjot, jotka saartavat sielun, jos niitä vaalitaan. Osoittakaa myötätuntoa toisia kohtaan. Antakaa iloisuuden, ystävällisyyden ja rakkauden vallita kodissanne. Tämä lisää halua hartauden harjoitukseen, ja suuret sekä pienet velvollisuudet suoritetaan kevein mielin. 7Signs of the Times, 1.9.1898 KI 408.4
Iloisuus vailla kevytmielisyyttä on kristillinen avu. — Meillä voi olla tosi kristillistä arvokkuutta, ja samalla voimme käyttäytyä iloisesti ja miellyttävästi. Iloisuus vailla kevytmielisyyttä kuuluu kristillisiin avuihin. 8Testimonies for the Church, osa 4, s. 62 KI 409.1