Wycliffin alkama suuri liike, joka oli vapauttava omantunnon ja järjen sekä myös Rooman voittovaunuihin kauan sidottuina olleet kansat, sai alkunsa Raamatusta. Tässä kirjassa oli sen siunausvirran lähde, joka elämän veden tavoin on juossut halki aikojen neljänneltätoista vuosisadalta alkaen. Wycliff uskoi ehdottomasti Raamattuun Jumalan tahdon innoitettuna ilmoituksena sekä uskon ja elämän riittävänä ohjeena. Hänet oli kasvatettu pitämään Rooman kirkkoa jumalallisena, erehtymättömänä auktoriteettina ja omaksumaan ehdottoman kunnioittavasti tuhatvuotiset, vakiintuneet opit ja tavat; mutta hän kääntyi pois tästä kaikesta noudattamaan Jumalan pyhää sanaa. Tämän auktoriteetin tunnustamista hän teroitti kansalle. Paavin kautta puhuvan kirkon sijaan hän selitti Raamatun kautta puhuvan Jumalan äänen ainoaksi oikeaksi auktoriteetiksi. Hän ei opettanut ainoastaan, että Raamattu on Jumalan tahdon täydellinen ilmoitus, vaan myös, että Pyhä Henki on sen ainoa tulkitsija ja että jokaisen ihmisen on sen opetuksia tutkimalla opittava omakohtaisesti tuntemaan velvollisuutensa. Näin hän käänsi ihmisten ajatukset paavista ja Rooman kirkosta Jumalan sanaan. AO7 75.3
Wycliff oli yksi suurimmista uskonpuhdistajista. Harvat hänen jälkeensä tulleista olivat hänen vertaisiaan järjen avartuneisuudessa, ajattelun selvyydessä, totuuden järkähtämättömässä noudattamisessa ja sen miehuullisessa puolustamisessa. Elämän puhtaus, väsymätön ahkeruus opinnoissa ja työssä, lahjomaton rehellisyys sekä Kristuksen luonteen kaltainen rakkaus ja uskollisuus papinvirassa olivat luonteenomaisia ensimmäiselle uskonpuhdistajalle. Ja näin oli, vaikka hän syntyi ja toimi keskellä henkistä pimeyttä ja siveellistä turmelusta. AO7 75.4
Wycliffin luonne on todistuksena Raamatun kasvattavasta ja muuttavasta voimasta. Raamattu teki hänet siksi, mikä hän oli. Jumalan sanan suurien totuuksien tutkiminen elähdyttää ja vahvistaa kaikkia sielun kykyjä. Se avartaa mieltä, teroittaa käsityskykyä ja kypsyttää arvostelukykyä. Raamatun tutkiminen jalostaa jokaista ajatusta, tunnetta ja halua enemmän kuin mikään muu tutkiminen. Se antaa päättäväisyyttä, kärsivällisyyttä, rohkeutta ja mielen lujuutta; se jalostaa luonteen ja pyhittää sielun. Raamatun vakava, kunnioittava tutkiminen saattaa tutkijan mielen suoraan yhteyteen äärettömän mielen kanssa ja voi täten antaa maailmalle miehiä, joilla on voimakkaampi ja toimivampi järki sekä jalommat periaatteet, kuin koskaan on voitu saavuttaa ihmisviisauteen perustuvan parhaimman kasvatuksen kautta. »Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat», sanoo psalminkirjoittaja, »ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä» (Ps. 119:130). AO7 76.1