Konstanziin pystytettiin toinenkin rovio. Toisenkin todistajan veren tuli puhua totuuden puolesta. Kun Hieronymus oli sanonut Hiisille jäähyväiset tämän lähtiessä kirkolliskokoukseen, hän oli kehottanut häntä olemaan rohkea ja järkähtämätön ja luvannut tulla hänelle avuksi, jos hän joutuisi vaaraan. Kuullessaan uskonpuhdistajan vankeudesta tuo uskollinen oppilas valmistautui välittömästi täyttämään lupauksensa. Hän lähti Konstanziin ilman suojakirjaa yhden ainoan seuralaisen kanssa. Sinne saavuttuaan hän tuli vakuuttuneeksi siitä, että hän oli vain pannut itsensä vaaralle alttiiksi voimatta tehdä mitään Husin vapauttamiseksi. Hän pakeni kaupungista mutta joutui kiinni kotimatkallaan. Kahlehdittuna ja sotilasjoukon vartioimana hänet vietiin takaisin. Kun hän oli ensimmäistä kertaa kirkollisko- kouksen edessä ja yritti vastata häntä vastaan tehtyihin syytöksiin, kuului voimakas huuto: »Viekää hänet liekkeihin! Liekkeihin!»50 Hänet heitettiin vankilaan, jossa hänet kahlehdittiin paljon tuskaa tuottavaan asentoon, ja häntä ruokittiin leivällä ja vedellä. Muutamien kuukausien kuluttua Hieronymus sairastui hengenvaarallisesti vankilassa kokemansa julmuuden tähden, ja hänen vihollisensa, jotka pelkäsivät kuoleman vapauttavan hänet heidän käsistään, alkoivat kohdella häntä lievemmin, vaikka pitivätkin häntä vankilassa vielä vuoden päivät. AO7 90.2
Husin kuolema ei ollut saanut aikaan sellaista vaikutusta kuin paavin kannattajat olivat odottaneet. Hänen suojakirjansa syrjäyttäminen oli nostattanut suuttumuksen myrskyn, ja kirkolliskokous piti turvallisempana päättää, että Hieronymusta ei polteta vaan hänet koetetaan pakottaa peruuttamaan oppinsa. Hänet tuotiin kokouksen eteen ja hänen valittavakseen esitettiin peruuttaminen tai roviolla kuoleminen. Vankeusajan alussa olisi kuolema ollut armoa verrattuna niihin hirvittäviin kärsimyksiin, joihin hän oli joutunut; mutta nyt, kun hän oli sairauden ja ankaran vankeuden heikentämä sekä tuskan ja jännityksen vaivaama, erillään ystävistään ja alakuloisena Husin kuolemasta, hänen sielunvoimansa pettivät, ja hän suostui noudattamaan kokouksen neuvoa. Hän lupasi pysyä katolisessa uskossa ja hyväksyi kirkolliskokouksen vaatimuksen Wycliffin ja Husin oppien hylkäämisestä lukuunottamatta niitä »pyhiä totuuksia», joita he olivat opettaneet.51 AO7 91.1
Tällä tavalla Hieronymus koetti vaientaa omantunnon äänen ja välttää tuomion. Mutta vankilan yksinäisyydessä hän näki selvemmin tekonsa merkityksen. Hän ajatteli Husin rohkeutta ja uskollisuutta ja sen vastakohtana omaa totuuden kieltämistään. Hän ajatteli jumalallista Mestaria, jota hän oli luvannut palvella ja joka hänen tähtensä kärsi ristinkuoleman. Ennen peruutusta oli vakuutus Jumalan suosiosta hänen lohtunaan, mutta nyt häntä vaivasivat omantunnon nuhteet ja epäily. Hän tiesi, että hänen täytyi peruuttaa vielä enemmän, ennen kuin hän voi olla sovinnossa Rooman kanssa. Polku, jolle hän oli astunut, saattoi päättyä vain täydelliseen luopumukseen. Johtopäätös oli selvä: hän ei tahtonut kieltää Herraansa välttääkseen lyhytaikaisia kärsimyksiä. AO7 91.2