Papit vaativat, että niiden valtioiden, jotka olivat omaksuneet uskonpuhdistuksen, oli ehdottomasti alistuttava Rooman tuomiovallan alle. Uskonpuhdistajat puolestaan vaativat heille aikaisemmin annettua vapautta. He eivät voineet suostua siihen, että Rooma jälleen ottaisi valvontaansa ne valtiot, jotka niin suuresti iloiten olivat vastaanottaneet Jumalan sanan. AO7 170.4
Sovitteluratkaisuksi ehdotettiin viimein, että siellä, missä uskonpuhdistusta ei vielä ollut toimeenpantu, pidettäisiin tiukasti kiinni Wormsin julistuksesta ja että »niissä valtioissa, joissa kansa oli siitä poikennut ja joissa ei voitu vaatia sen noudattamista ilman kapinan vaaraa, ei kuitenkaan saisi panna toimeen mitään uusia muutoksia, ei saisi kosketella kiistanalaisia kysymyksiä, ei saisi estää messun viettämistä eikä tulisi sallia kenenkään katolilaisen ottaa vastaan Lutherin oppia».172 Valtiopäivät hyväksyivät tämän ehdotuksen paavia kannattavien pappien ja prelaattien suureksi mielihyväksi. AO7 170.5
Jos tämä päätös saatettaisiin väkisin voimaan, »uskonpuhdistusta ei voitaisi laajentaa sinne, missä se vielä oli tuntematon, eikä vahvistaa siellä, missä se jo vaikutti».173 Sananvapaus kiellettäisiin. Kääntymisiä ei sallittaisi. Näihin rajoituksiin ja kieltoihin vaadittiin uskonpuhdistuksen ystäviä viipymättä alistumaan. Maailman toivo näytti olevan sammumaisillaan. »Katolisen pappisvallan entiselleen saattaminen toisi varmasti takaisin entiset väärinkäytökset», ja helposti avautuisi tilaisuus tuhota täysin työ, jota uskonkiihko ja erimielisyys olivat jo niin kiivaasti järkyttäneet.»174 AO7 171.1