Opetuslasten ensimmäinen ajatus oli mennä Jeesuksen luokse, mutta hän oli pyytänyt heitä pysymään paikallaan valvoen ja rukoillen. Kun Jeesus tuli heidän luokseen, hän tapasi heidät yhä nukkumassa. Hän oli jälleen kaivannut heidän seuraansa kuullakseen opetuslapsiltaan joitakin sanoja, jotka toisivat lievitystä ja särkisivät sen pimeyden lumouksen, joka oli saamaisillaan hänet valtaansa. Mutta heidän silmänsä olivat käyneet kovin raukeiksi, »ja he eivät tienneet, mitä hänelle vastaisivat». Hänen läsnäolonsa sai heidät hereille. He näkivät hänen kasvoillaan verisen tuskanhien jälkiä, ja he joutuivat pelon valtaan. He eivät voineet käsittää hänen sielunsa tuskaa. »Niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo» (Jes. 52:14). AO5 240.3