Battle Creekin kokouksessa, toukokuun 27 päivänä 1856, minulle esitettiin näyssä joitakin koko seurakuntaa koskevia asioita. Jumalan kirkkaus ja valtasuuruus kulkivat editseni. En-keli sanoi: »Hän on peljättävä valtasuuruudessaan, mutta te ette sitä tajua; hirmuinen vihassaan, ja kuitenkin te rikotte Häntä vastaan joka päivä. ‘Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta ... sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. ',» Luuk. 13:24; Matt. 7:13, 14. Nämä tiet eroavat selvästi toisistaan ja ovat suunnaltaan vastakkaiset. Toinen johtaa iankaikkiseen elämään, toinen iankaikkiseen kuolemaan. Näin näiden kahden tien välisen eron sekä niillä kulkevien joukkojen välisen eron. Tiet ovat vastakkaisia, toinen on leveä ja tasainen, toinen kapea ja epätasainen. Niillä kulkevat ryhmät ovat samoin vastakkaisia luonteeltaan, elämältään, vaatetukseltaan ja puheiltaan. TA 26.1
Kaidan tien vaeltajat puhelevat siitä ilosta ja onnesta, minkä he saavat matkansa päässä. Heidän kasvonsa ovat usein murheelliset, mutta usein taas ne säteilevät pyhää iloa. He eivät pukeudu niinkuin ne, jotka kulkevat laveaa tietä, eivät puhu niinkuin he, eivätkä toimi heidän tavallaan. Heille on annettu esikuva. Kipujen mies ja sairauden tuttava avasi heille tuon tien ja kulki itse sen. Hänen seuraajansa näkevät Hänen askeltensa jäljet ja rohkaistuvat ja ilostuvat. Hän pääsi turvallisesti tien päähän, ja samoin hekin pääsevät, jos seuraavat Hänen jälkiään. TA 26.2
Lavealla tiellä kaikki ovat kiinnostuneita itsestään, vaatetuksestaan ja matkan nautinnoista. He antautuvat täysin hilpeyden ja ilonpidon valtaan, eivätkä ajattele matkansa päätä ja siellä odottavaa varmaa tuhoa. Joka päivä he yhä lähestyvät tuhoaan, mutta kuitenkin mielettömästi ryntäävät eteenpäin en-tistä nopeammin. Oi, miten hirveältä tämä näyttikään minusta! TA 27.1
Näin tällä lavealla tiellä kulkemassa monia sellaisia, joihin oli kirjoitettu sanat: »Kuollut maailmalle. Kaiken loppu on käsissä. Olkaa tekin valmiit.» He näyttivät aivan samanlaisilta kuin kaikki heidän ympärillään olevat tyhjänpäiväiset ihmiset, paitsi että huomasin heidän kasvoillaan surumielisyyden häiveen. Heidän keskustelunsa oli aivan samanlaista kuin heitä ympäröivien hilpeiden ja ajattelemattomien kulkijoiden, mutta välistä he sangen tyytyväisinä osoittivat vaatteissaan olevia kirjaimia ja kehoittivat toisia hankkimaan samanlaiset vaatteisiinsa. He olivat lavealla tiellä, mutta he väittivät kuuluvansa nii-den joukkoon, jotka kulkivat kaitaa tietä. Heidän seuralaisensa sanoivat: »Välillämme ei ole mitään eroa, olemme samanlaisia; pukeudumme, puhumme ja toimimme samalla tavalla.» TA 27.2