Kristus samasti itsensä kansansa tarpeitten kanssa. Sen tarpeet ja kärsimykset olivat myös Hänen. Hän sanoi: »Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.» Matt. 25:35, 36. Jumalan palvelijoiden tulee olla helläsydämisiä, ja heidän tulee osoittaa vilpitöntä rakkautta Kristuksen seuraajiin. Heidän tulee osoittaa samanlaista mielenkiintoa kuin Kristus esitti vertauksessaan paimenen huolenpidosta kadonnutta lammastaan kohtaan. Heidän tu-lee seurata Kristuksen antamaa esikuvaa ja osoittaa samanlaista myötätuntoa ja ystävällisyyttä sekä hellää ja säälivää rak-kautta, kuin Hän on osoittanut ihmisille. TA 303.1
Ihmissielun suurimpia siveellisiä voimia ovat usko, toivo ja rakkaus. Jos nämä ovat sammuneet, oli saarnaaja miten harras ja palava tahansa, ei Jumala hyväksy hänen työtään eikä saarnaaja pysty tekemään mitään hyvää seurakunnan hyväksi. Kristuksen saarnaajien, jotka julistavat Jumalan vakavaa sanomaa ihmiskunnalle, tulee olla oikeudenmukaisia, ja heidän tulee rakastaa laupeutta ja vaeltaa nöyrästi Jumalan nähden. Kristuksen Henki saarnaajan sydämessä panee kaikki hänen sielunvoimansa liikkeelle ruokkimaan ja vaalimaan Hänen laitumensa lampaita uskollisena ja totisena paimenena. Rakkaus on kultainen ketju, joka auliin ystävyyden, hellyyden ja kestävän us-kollisuuden siteillä yhdistää uskovaisten sydämet toisiinsa ja Jumalaan. TA 303.2
On huutava puute rakkaudesta, myötätunnosta ja säälivästä armeliaisuudesta veljien keskuudessa. Kristuksen saarnaajat ovat liian kylmiä ja sydämettömiä. Heidän sydämestään ei uhku hellää myötätuntoa ja vilpitöntä rakkautta. Puhtain ja ylevin antautuminen Jumalalle ilmenee parhaiten henkilön osoittamasta hartaasta halusta voittaa sieluja Kristukselle ja hänen vakavista ponnistuksistaan heidän hyväkseen. Syynä siihen, etteivät saarnaajat, jotka saarnaavat nykyistä totuutta, ole menestyksellisempiä, on heidän suuri uskon, toivon ja rakkauden puutteensa. Jokainen meistä joutuu kohtaamaan vaivannäköä, taisteluja, kieltäytymyksiä ja salaisia sydämen koettelemuksia sekä kantamaan niitä. Syntimme aiheuttavat meille suruja ja kyyneleitä. Me saamme alituisesti taistella ja valvoa sekä tuntea katumusta ja häpeää heikkouksiemme tähden. TA 304.1
Älkööt kalliin Vapahtajamme ristin saarnaajat unohtako näitä kokemuksiaan, vaan pitäkööt aina mielessä, että hekin ovat vain erehtyväisiä ihmisiä, joilla on samanlaiset intohimot kuin heidän veljilläänkin. Sen vuoksi heidän tulee ponnistella kestävästi veljiensä hyväksi, sydän tulvillaan rakkautta ja myötätuntoa, jos he tahtovat olla heille avuksi. Heidän on saa-vutettava veljiensä sydän ja autettava heitä siinä, missä nämä ovat heikkoja ja eniten avun tarpeessa. Saarnaajina ja opettajina toimivien tulee murtaa oma kova, epäuskoinen sydä-mensä, jos haluavat nähdä samaa veljissään. TA 304.2
Avuttomuutemme tähden Kristus on tehnyt puolestamme kaiken. Me olimme pimeyden, synnin ja epätoivon kahleissa, emmekä voineet tehdä mitään omaksi hyväksemme. Vaalimalla uskoa, toivoa ja rakkautta pääsemme yhä lähemmäksi täydellistä pyhyyttä. Veljemme tuntevat samaa säälin ja avun tarvetta kuin mekin olemme tunteneet. Meidän ei tule tehdä heidän taakkaansa raskaammaksi tarpeettomilla moitteilla, vaan meidän tulee antaa Kristuksen rakkauden pakottaa meitä olemaan erikoisen myötätuntoisia ja helläsydämisiä, niin että voimme itkeä harhaan joutuneitten ja luopioitten puolesta. Sielun arvo on ääretön. Se on arvioitavissa ainoastaan siitä maksetun lunastushinnan mukaan. Golgata! Golgata! Golgata! osoittaa sielun todellisen arvon. TA 304.3
Varovaiset toimenpiteet, lempeät vastaukset ja ystävälliset sanat sopivat paljon paremmin uudistusja pelastustyöhön kuin ankaruus ja karkeus. Vähäinenkin epäystävällisyyden osoitus jollekin henkilölle voi viedä hänet saavuttamattomiin, kun taas ystävällisyys olisi sitonut hänet itseesi, niin että olisit voinut vahvistaa häntä kulkemaan oikeata tietä. Sinun tulee myös osoittaa anteeksiantavaa mieltä ja antaa sopiva tunnustus lähimmäistesi hyville pyrkimyksille ja teoille. — 1876 — Tod. IV: 65. TA 305.1