Tuleeko sellaisen, joka etsii kirkkautta, kunniaa ja kuolemattomuutta ja iankaikkista elämää, solmia liitto henkilön kanssa, joka kieltäytyy liittymästä Kristuksen ristin sotureihin? Aiotko sinä, joka tunnustat valinneesi Kristuksen Mestariksesi ollaksesi Hänelle kuuliainen kaikessa, yhdistää pyrkimyksesi pimeyden ruhtinaan hallitsemaan henkilöön? »Kulkeeko kaksi yhdessä, elleivät ole keskenänsä sopineet?» Aam. 3:3. »Jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa.» Matt. 18:19. Mutta mikä outo näkymä! Samalla kun toinen läheinen osapuoli on antautunut hartauteen, toinen on välinpitämätön ja suruton; toisen etsiessä tietä iankaikkiseen elämään toinen kulkee laveata tietä kuolemaa kohti. TA 554.1
Sadat ihmiset ovat luopuneet Kristuksesta ja taivaasta sen tähden, että ovat menneet avioliittoon kääntymättömän henkilön kanssa. Onko mahdollista, että rakkaus ja yhteys Kristukseen ovat heistä niin vähäarvoisia, että he mieluummin valitsevat kurjien kuolevaisten seuran? Onko taivas heistä niin vähäarvoinen, että he omasta halustaan saattavat sen ilon ja onnen vaaralle alttiiksi henkilön tähden, joka ei lainkaan rakasta kallista Vapahtajaa? TA 554.2
Avioelämän onnellisuus ja menestys riippuu kummankin osapuolen keskinäisestä sopusuhtaisuudesta. Kuinka lihan mieli voi sopeutua siihen mieleen, joka on yhdistynyt Kristuksen mieleen? Toinen kylvää lihaansa ajatellen ja toimien oman sydämensä herätteiden mukaan. Toinen kylvää Henkeen koettaen tukahduttaa kaiken itsekkyyden ja voittaa omat taipumuksensa sekä elää kuuliaisena Mestarilleen, jonka palvelijaksi hän tunnustautuu. Taipumukset, mieltymykset ja päämäärät tulevat näin ollen aina olemaan ristiriidassa keskenään. Ellei uskovainen pi-täytymällä lujasti periaatteisiinsa voita surutonta, on hän, kuten paljon useammin käy, masentuva ja myyvä uskonnolliset periaatteensa surkeaan toveruuteen sellaisen kanssa, jolla ei ole mitään yhteyttä taivaaseen. TA 554.3
Jumala kielsi ankarasti muinaista kansaansa menemästä avioliittoon muihin kansoihin kuuluvien kanssa. Vapautuakseen tästä kiellosta monet sanovat tänä aikana, että se annettiin vain estämään heprealaisia menemästä avioliittoon epäjumalanpalve-lijoitten kanssa ja yhdistymästä pakanallisiin perheisiin. Mutta silloiset pakanat olivat edullisemmassa tilassa kuin tämän ajan suruttomat, joille on tarjottu totuuden valo, mutta jotka silti itsepintaisesti kieltäytyvät vastaanottamasta sitä. Tämän ajan synnintekijä on paljon syyllisempi kuin pakanat, koska evankeliumin valo loistaa kirkkaasti kaikkialla hänen ympärillään. Hän loukkaa omaatuntoaan ja on omasta halustaan Jumalan vihollinen. »Sillä he viettelevät sinun poikasi luopumaan minusta», 5 Moos. 7:4. Tämä oli todellisena syynä siihen, että Jumala kielsi tällaiset avioliitot. Ne, jotka muinaisen Israelin keskuudessa uskalsivat uhmata Jumalan kieltoa, tekivät sen uskonnollisten periaatteittensa kustannuksella. Tarkkaa esimerkiksi Salomon tapausta. Hänen vaimonsa saivat hänen sydämensä luopumaan Jumalasta. TA 555.1