Meitä on käsketty, että söimmepä tai joimme, tai teimmepä mitä tahansa, että tekisimme kaiken Jumalan kunniaksi. Kuinka monet ovat tunnontarkasti seuranneet periaatteita mieluummin kuin tunteita ja olleet kuuliaisia tälle käskylle kirjaimellisesti? Kuinka monet — — — nuorista oppilaista ovat valin-neet Jumalan turvakseen ja omakseen, niin että hartaasti ovat pyrkineet tuntemaan Hänen tahtonsa ja tekemään sen? Monet ovat Kristuksen seuraajia nimellisesti, mutta eivät todellisuudessa. TA 188.1
Siellä missä uskonnolliset periaatteet ovat päässeet valtaan on pieni vaara tehdä suuria erehdyksiä, sillä itsekkyys, joka aina sokaisee ja pettää, on silloin alistettu. Vilpitön halu tehdä toisille hyvää on päässyt niin etusijalle, että oma minä on unohdettu. Uskonnollisten periaatteiden omistaminen on arvaamattoman kallis aarre. Se on puhtain, korkein ja ylevin vaikutus, minkä kuolevaiset voivat omistaa. Sellaisilla on ankkuri. Jokainen teko on hyvin harkittu, niin ettei sen vaikutus olisi vahingollinen toiselle ja johtaisi häntä pois Kristuksesta. Mielessä on alituisesti kysymys: Herra, miten voin parhaiten palvella Sinua ja kirkastaa Sinun nimeäsi maan päällä? Miten minun tulee vaeltaa, että Sinun nimesi tulisi ylistetyksi maan päällä ja voisin saada toisia rakastamaan, palvelemaan ja kunnioittamaan Sinua? Olkoon minun haluni ja valintani tehdä vain Sinun tahtosi. Olkoot Lunastajani sanat ja Esikuva sydämeni valona ja voimana. Niin kauan kuin seuraan Häntä ja luotan Häneen, ei Hän jätä minua hukkumaan. Hän on oleva minun iloni kruunu. TA 188.2
Jos erehdymme pitämään ihmisten viisautta Jumalan viisautena, niin ihmisviisauden hullutus johtaa meidät harhaan. Tämä on monien — —— olevien suurena vaarana. He ovat vailla omakohtaista kokemusta. Heidän ei ole ollut tapana rukoillen harkita ennakkoluulottomasti ja itsenäisellä arvostelukyvyllä uusia kysymyksiä ja aiheita, jotka milloin tahansa saattavat tulla päivänpolttaviksi. He odottavat saadakseen nähdä mitä toiset ajattelevat. Jos nämä ovat toista mieltä, se riittää vakuuttamaan heille, että pohdinnan alainen aihe on merkityksetön, oli se mikä tahansa. Vaikka tämä kansanluokka on suuri, ei se muuta sitä tosiasiaa, että he ovat kokemattomia ja heikkotahtoisia oltuaan kauan aikaa alamaisia viholliselle, ja että he aina tulevat pysymään heikkoina kuin pienet lapset, jotka vaeltavat toisten valossa, elävät toisten kokemuksista, tuntevat niinkuin toiset tuntevat ja toimivat niinkuin toiset toimivat. He menettelevät ikään kuin olisivat vailla omaa yksilöllisyyttä. Heidän henkilöllisyytensä on uppoutunut toisiin ihmisiin, niin että he ovat ainoastaan pelkkiä varjoja niistä henkilöistä, joiden he ajattelevat olevan oikeassa. TA 188.3
Elleivät nämä huomaa luonteensa häilyväisyyttä ja korjaa sitä, he tulevat kaikki jäämään vaille iankaikkista elämää, sillä he eivät kykene pitämään puoliaan viimeisten päivien vaaroille. Heillä ei ole mitään selkärankaa vastustaakseen vihollista, sillä he eivät tunne häntä milloin hän tulee. Jonkun täytyy olla heidän rinnallaan ilmoittamassa heille milloin vihollinen ja milloin ystävä lähestyy. Koska he eivät ole hengellisiä, eivät he huomaa hengellisiä asioita. He eivät ole viisaita Jumalan valtakuntaan kuuluvissa asioissa. Ei nuori eikä vanha ole puolustettavissa, jos hän luottaa toisten kokemuksiin. Enkeli sanoi: »Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarrekseen.» Kristityn kokemuksissa ja taisteluissa tarvitaan jaloa itseluottamusta. TA 189.1