Minulle näytettiin, että sairastapauksissa, missä tie on selvä rukouksen esittämiseksi sairaan puolesta, asia tulee esittää Herralle tyynessä uskossa eikä kiihtymyksen myrskyssä. Jumala yksin tuntee asianomaisen henkilön aikaisemmat elämän vaiheet, ja Hän yksin tietää, millainen hänen tulevaisuutensa tulee olemaan. Hän, joka tuntee kaikkien ihmisten sydämet, tietää myös tulisiko kyseessä oleva henkilö parannuttuaan kirkastamaan Hänen nimeään vai tuottamaan sille häpeää luisu-malla synnin tielle ja luopumalla Hänestä. Ainoa, mitä meitä vaaditaan tekemään, on pyytää Jumalaa parantamaan sairas, jos se on Hänen tahtonsa mukaista, ja uskoa, että Hän kuulee esittämämme syyt ja palavat rukouksemme. Jos Herra näkee, että Hän saa siitä suurimman kunnian, Hän vastaa rukouksiimme. Mutta ei ole oikein vaatia parantumista ilman alistumista Hänen tahtoonsa. TA 199.1
Jumala voi milloin tahansa täyttää lupauksensa, ja työn, jonka Hän antaa kansansa tehtäväksi, Hän voi suorittaa heidän välityksellään. Jos he tahtovat elää jokaisen Hänen lausumansa sanan mukaan, heidän kohdalleen täyttyy jokainen hyvä sana ja lupaus. Mutta elleivät he ole täydellisesti kuuliaisia, jäävät suuret ja kalliit lupaukset kauaksi heistä eivätkä ne voi täyttyä. TA 199.2
Ainoa, mitä rukoukseen nähden voidaan tehdä sairaiden hyväksi, on hartaasti rukoilla Jumalaa heidän puolestaan ja täydellisessä luottamuksessa jättää asia Hänen käsiinsä. Jos meillä on vääryys sydämessämme, ei Herra meitä kuule. Hän voi tehdä omilleen, mitä Hän haluaa. Hän kirkastaa itsensä vaikuttamalla niissä ja niiden välityksellä, jotka täydellisesti seuraavat Häntä, jotta tulisi tunnetuksi, että Hän on Herra ja että heidän tekonsa ovat tehdyt Jumalassa. Kristus sanoi: »Jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.» Joh. 12:26. Kun tulemme Hänen eteensä, meidän tulee rukoilla, että voisimme käsittää ja täyttää Hänen tarkoituksensa ja että omat halumme ja harrastuksemme yhtyisivät Hänen tahtoonsa. Meidän tulee tunnustaa alistuvamme Hänen tahtoonsa eikä pyytää Häntä suostumaan omaamme. Meille on parempi, ettei Jumala aina vastaa rukouksiimme juuri silloin kun me haluamme, tai juuri meidän toivomallamme tavalla. Hän tekee hyväksemme enemmän ja toimii puolestamme paremmin kuin kaikkien toivomustemme täyttäminen edellyttäisi, sillä meidän viisautemme on hulluutta. TA 199.3
Olemme yhtyneet hartaaseen rukoukseen miesten, naisten ja lasten sairasvuoteitten ääressä, ja meistä on tuntunut, että olemme saaneet heidät takaisin kuolleista vastauksena hartaisiin rukouksiimme. Ajattelimme, että meidän näissä rukouksissamme täytyi olla varmoja, ja jos halusimme osoittaa uskoamme, emme saaneet pyytää vähempää kuin elämää. Emme uskaltaneet sanoa: »Jos te tapahtuu Jumalan kunniaksi», peläten sen sisältävän jonkinlaisen epäilyksen. Olemme huolestunei-na tarkanneet niitä, jotka olemme saaneet takaisin ikään kuin kuolleista. Olemme huomanneet, miten muutamat heistä, var-sinkin nuorista, tultuaan terveiksi ovat unohtaneet Jumalan, tulleet irstaiksi aiheuttaen surua ja tuskaa vanhemmilleen ja ystävilleen ja siten tulleet häpeäksi niille, jotka arkailivat rukoilla heidän puolestaan. He eivät eläneet kunnioittaakseen ja kirkastaakseen Jumalaa, vaan kirotakseen Hänet paheellisella elämällään. TA 200.1
Emme enää viitoita tietä tai koeta taivuttaa Herraa suostumaan toivomuksiimme. Jos sairaitten elämä kirkastaa Häntä, rukoilemme, että he saisivat elää, ei kuitenkaan niinkuin me tahdomme, vaan niinkuin Hän. Uskomme voi olla aivan yhtä luja ja luotettavampikin, jos uskomme toivomuksemme kaikkiviisaan Jumalan haltuun ja ilman kuumeista kiihkoa, täydellisessä luottamuksessa, jätämme kaiken Hänelle. Meillä on Hänen lupauksensa. Tiedämme Hänen kuulevan meitä, jos rukoi-lemme Hänen tahtonsa mukaan. Anomuksemme eivät saa olla käskyn kaltaisia, vaan pyyntöjä, että Hän täyttäisi toivomuk-semme. TA 200.2
Kun seurakunta on yksimielinen, sillä on voimaa, mutta kun osa siitä on kiinni maailmassa, ja monet ovat joutuneet Jumalan vihaaman ahneuden valtaan, Hän voi tehdä vain vähän heidän hyväkseen. Epäusko ja synti erottavat heidät Jumalasta. Olemme niin heikkoja, ettemme siedä suurta hengellistä menestystä, vaan otamme kunnian itsellemme ja pidämme omaa hyvyyttäm- me ja vanhurskauttamme syynä Jumalan erikoiseen siunaukseen, vaikka kaikki olikin vain hellän taivaallisen Isämme armoa ja laupeutta eikä suinkaan meidän oman hyvyytemme an-siota. TA 200.3
* * * * *
Minulle näytettiin, että syy miksi Jumala ei voinut täydellisemmin kuulla palvelijoittensa rukouksia sairaitten puolesta oli siinä, ettei Hän tullut kirkastetuksi sen kautta, koska he rikkoi-vat terveyden lakeja. Minulle näytettiin myös, että Hänen tarkoituksensa oli terveysuudistuksen ja parantolan avulla valmis-taa tietä täydelliselle vastaukselle uskon rukouksesta. Uskon ja hyvien tekojen tulee kulkea käsi kädessä auttamassa keskuu-dessamme olevia sairaita ja tekemässä heidät soveliaiksi kirkastamaan Jumalaa täällä ja pelastumaan Kristuksen tullessa. Jumala varjelkoon, ettei näiden sairaiden milloinkaan tarvitsisi pettyä ja tulla murheellisiksi siitä, että laitoksen johtohenkilöt toimisivat ainoastaan maailman kannalta, sen sijaan että he terveyskäsittelyihinsä lisäisivät ne siunaukset ja avut, joita he vaalivina Israelin isinä ja äiteinä voisivat osoittaa. TA 201.1
Älköön kukaan omaksuko sellaista käsitystä, että parantola on se paikka, missä heidät parannetaan uskon rukouksella. Se on paikka, missä etsitään apua sairauksiin hoidoilla ja oikeilla elämäntavoilla, ja missä opitaan välttämään sairautta. Mutta parantola jos mikään on sellainen paikka taivaan alla, missä vakavien uskon miesten ja naisten tulee esittää lievittäviä ja osaaottavia rukouksia. Niiden, jotka hoitavat sairaita, tulee tässä tärkeässä työssä toimia lujasti luottaen siihen, että Jumalan siunaus seuraa niitä keinoja, joita Hän huolenpidossaan on varannut, ja joihin Hän on armossaan kiinnittänyt kansansa huomiota. Sellaisia ovat esim. raitis ilma, puhtaus, terveel-linen ruokavalio, sopivat ajat työtä ja lepoa varten sekä veden käyttö. — 1867, Tod. 1:561. TA 201.2