Kuinka suuriarvoista onkaan se opetus, jota lapsille ja nuorille voidaan antaa selittämällä heille kirjoituksia samalla välittömyydellä, millä Kristuskin selitti! Jättäköön opettaja kaikki vaikeat, korkealle lentelevät kuvauksensa kotiin ja käyttäköön vain sellaisia yksinkertaisia sanoja, joita nuoret helposti voivat ymmärtää. Mutta ollakseen kunnon opettaja ei riitä suinkaan vain yksinkertaisesti opettaminen; myötätuntoisuutta ja rakkautta on myöskin tuotava sabattikouluun. Lapset antavat arvoa näille ominaisuuksille, ja ne vaikuttavat heihin. Miehet ja naiset hekin vain ovat aikuisia lapsia. Eikö meihinkin vaikuta miellyttävästi sana ja katse, joista heijastuu todellista myötätuntoa ja rakkautta? Jeesus, tuo jumalallinen opettaja, vakuutti opetuslapsilleen rakkauttaan heihin. Hän ei ottanut ylleen ihmisluontoa muussa tarkoituksessa kuin voidakseen osoittaa ihmisille Jumalan armahtavaisuutta, rakkautta ja hyvyyttä hankkimalla pelastuksen ja onnen niille, jotka Hän oli luonut. Tässä tar-koituksessa Hän kuoli. Samalla kuin Hän julki- lausui sydämellisen myötätuntonsa, riemuitsi Hän siitä varmuudesta, että Hän oli aikeissa tehdä »paljon enemmän”, kuin mitä he saattoivat pyytää tai ajatellakaan. Tässä teossaan ihmisten siunaukseksi ilmaisee Hän joka päivä, kuinka suuri hänen hellyytensä ja rakkautensa oli langennutta ihmiskuntaa kohtaan. Hänen sydämensä oli tyhjentymätön myötätunnon lähde, josta kai-hoava sydän taisi ammentaa elävää vettä ... — S. S. W., huhtik. 1889. TSTT 27.1
* * * * *