Monet uskonnon opettajat väittävät, että Kristus kuo-lemallaan kumosi lain. Jotkut kuvaavat sen raskaaksi ikeeksi ja esittävät lain “orjuuden” vastakohtana evan-keliumin “vapauden”. ST 296.4
Mutta profeetat ja apostolit eivät suhtautuneet tällä tavalla Jumalan pyhään lakiin. Daavid sanoi: “Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää, ja siksi voin kulkea kevein mielin.” 5 Ps. 119:45. Apostoli Jaakob kutsui ST 296.5
dekalogia vapauden täydelliseksi laiksi. 6 Jaak. 1: 25. Jos laki olisi voitu muuttaa tai panna syrjään, Kristuksen ei olisi tarvinnut kuolla pelastaakseen ihmiset synnin rangaistukselta. Jumalan Poika tuli tekemään lakinsa “suureksi” ja “loistavaksi”. 7 Jes. 42: 21. Hän sanoi: “Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan.” “Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto.” Itsestään hän totesi: “Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi, sinun lakisi on minun sydämessäni.” 8 Matt. 5: 17, 18; Ps. 40: 9. ST 297.1
Jumalan laki on muuttumaton. Se on säätäjänsä luonteen ilmaus. Jumala on rakkaus ja hänen lakinsa on rakkaus. Rakkaus “toteuttaa koko lain”. Psalmista sanoo: “Sinun lakisi on totuus”; “käskysi ovat hyvät ja oikeat”. Paavali vakuuttaa: “Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä.” 9 Room. 13: 10; Ps. 119: 142, 172; Room. 7: 12. Tällaisen lain täytyy olla yhtä pysyvä kuin säätäjänsä. ST 297.2
Kääntymyksen ja pyhityksen tehtävänä on sovittaa ihmiset Jumalan kanssa saattamalla heidät sopu-sointuun hänen lakinsa periaatteiden kanssa. Alussa ihminen ja Jumalan laki olivat täydellisessä sopusoin-nussa. Mutta synti vieraannutti ihmisen Luojastaan. Hänen sydämensä soti Jumalan lakia vastaan. “Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin, eivätkä voikaan alistua. “ 10 Room. 8: 7. Mutta “Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa”, jotta ihminen voisi tulla sovitetuksi Jumalan kanssa ja päästä jälleen sopusointuun Luojansa kanssa. Tämä muutos on uudestisyntyminen, jota ilman kukaan “ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa”. 11 Joh. 3: 16, 3. ST 297.3