Hänet vietiin nyt pois. Perässä kulki valtava saattue. Kun kaikki oli valmista tulen sytyttämistä varten, marttyyriä kehotettiin vielä kerran pelastamaan itsensä peruuttamalla väärät opetuksensa. “Mitkä väärät opetukset minun on peruutettava?” Hus kysyi. “En tiedä syyllistyneeni sellaisiin. Kutsun Jumalan todista-maan, että kirjoitusteni ja saarnojeni ainoana tarkoi-tuksena on ollut sielujen pelastaminen synnistä ja kadotuksesta. Siksi vahvistan halukkaasti verelläni totuuden, josta olen kirjoittanut ja saarnannut.” 13 Sama. Kun liekit syttyivät hänen ympärillään, hän ryhtyi laulamaan: “Jeesus, Daavidin poika, armahda minua” ja jatkoi sitä kunnes hänen äänensä vaikeni ikiajoiksi. Innokas paavin kannattaja, joka kuvasi Husin ja pian hänen jälkeensä kuolleen Hieronymuksen marttyyri-kuolemaa, sanoi: “He valmistautuivat roviolle kuin olisivat lähteneet hääjuhliin. Kertaakaan he eivät huu-taneet tuskasta. Kun liekit kohosivat, he ryhtyivät laulamaan virsiä, ja tulen raivo sai vaivoin lopetetuksi heidän laulunsa.” 14 Sama. ST 72.4
Kun Husin ruumis oli palanut, tuhka koottiin ja heitettiin Reiniin, josta se kulkeutui valtamereen sie-menenä, joka kylvettäisiin kaikkiin maihin. Vielä tuntemattomissa maissa se kantaisi runsaan hedelmän todistaessaan totuudesta. Konstanzin kokoussalissa kuulunut ääni herätti kaikuja, jotka kiirisivät läpi tulevien aikojen. Husin esimerkki rohkaisisi suuria joukkoja pysymään lujina kidutuksen ja kuoleman uhatessa. Hänen teloituksensa oli paljastanut maail-malle Rooman kavalan julmuuden. Totuuden viholliset olivat edistäneet asiaa, jolle he halusivat panna lopun! ST 73.1