“Te olette maailman valkeus” — Matt 5: 14

Kun Jeesus opetti ihmisiä, hän piti heidän mielenkiintonsa vireillä käyttämällä ympäröivästä luonnosta otettuja esimerkkejä. Ihmiset olivat kokoontuneet yhteen varhain aamulla. Auringon loistava kehrä kiipesi ylös taivaan sinistä lakea karkottaen pois laaksoissa ja kapeissa vuorensolissa vaanivat varjot. Itäinen taivas hehkui yhä auringonnousun kirkkautta. Valo virtasi maan päälle kaikessa loistossaan. Järven tyyni pinta heijasti kultaista valoa, ruusunpunaiset aamupilvet piirtyivät siihen terävinä. Kastepisarat kimalsivat jokaisessa silmussa, kukassa ja lehdessä. Luonto hymyili ottaessaan vastaan uuden päivän siunauksen, ja linnut lauloivat läheisissä puissa. Vapahtaja katsoi edessään olevaa seuruetta sekä nousevaa aurinkoa ja sanoi sitten opetuslapsilleen: “Te olette maailman valkeus.” Samoin kuin aurinko suorittaa rakkauden palvelustaan karkottaen yön varjot ja herättäen maailman eloon, samoin tulee Kristuksen seuraa- jien suorittaa lähetystehtäväänsä heijastaen taivaan valoa niiden ylle, jotka ovat erehdysten ja synnin pimeydessä.Vu 47.2

Läheisten kukkuloiden rinteillä olevat kylät ja kaupungit erottuivat selvästi aamun kirkkaassa valossa tuoden oman lisänsä maiseman kauneuteen. Jeesus osoitti niitä ja sanoi: “Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä.” Sitten hän lisäsi: “Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.” Useimmat kuulijoista olivat talonpoikia ja kalastajia, joiden vaatimaton asunto käsitti yhden ainoan huoneen, ja lampunjalassa oleva lamppu valaisi koko talon. Sitten Jeesus jatkoi: “Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.”Vu 48.1

Langenneelle ihmiselle ei ole koskaan loistanut eikä tule koskaan loistamaan muu valo kuin se, mikä säteilee Kristuksesta. Jeesus, Vapahtaja, on ainoa valo, joka kykenee valaisemaan syntiin kuolevan maailman pimeyttä. Kristuksesta on kirjoitettu: “Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus” (Joh. 1: 4). Ottamalla vastaan hänen elämänsä opetuslapsista tulisi valon kantajia. Sydämessä oleva Kristuksen elämä sekä luonteesta heijastuva Kristuksen rakkaus tekisivät heistä maailman valon.Vu 48.2

Ihmiskunnalla ei ole itsessään mitään valoa. Erillään Kristuksesta me olemme kuin sytyttämätön kynttilä, kuin kuu, joka on kääntänyt kasvonsa pois auringosta. Meissä ei ole ainoatakaan valonsädettä, joka voisi valaista maailman pimeyttä. Mutta kun käännymme vanhurskauden aurinkoa kohti, kun tulemme Kristuksen luo, koko sielu hehkuu jumalallisen läsnäolon kirkkautta.Vu 48.3

Kristuksen seuraajien tulee olla enemmän kuin yksi valo monien joukossa. He ovat maailman ainoa valo. Jeesus sanoo kaikille, jotka ovat ottaneet hänet vastaan: Te olette antaneet itsenne minulle, minä annan teidät maailmalle toimimaan minun edustajinani. Isä lähetti hänet maailmaan, samoin hänkin lähetti heidät maailmaan (Joh. 17: 18). Samoin kuin Kristus ilmoittaa maailmalle Isän, samoin tulee meidän ilmoittaa sille Kristus. Kristus on valon suuri lähde, mutta älä unohda, kristitty, että ihmiset toimivat tuon valon kanavina. Jumalan siunaukset annetaan ihmisten välityksellä. Kristus itse tuli maailmaan Ihmisen Poikana. Jumalalliseen luontoon yhdistyneiden ihmisten tulee toimia ihmiskunnan hyväksi. Kristuksen seurakunta, jokainen Mestarin opetuslapsi, on taivaan valittu kanava Jumalan ilmoittamiseksi maailmalle. Kirkkauden enkelit odottavat voidakseen sinun kauttasi välittää taivaan valoa ja voimaa nääntymäisillään oleville sieluille. Tuleeko inhimillinen välikappale epäonnistumaan hänelle määrätyssä työssä? Jos niin käy, maailmalta riistetään samassa määrin luvattu Pyhän Hengen vaikutus!Vu 49.1

Mutta Jeesus ei käskenyt opetuslapsia ponnistelemaan saadakseen valonsa loistamaan. Hän sanoi: “Niin loistakoon teidän valonne.” Jos Kristus asuu sydämessä, on mahdotonta kätkeä hänen läsnäolonsa valoa. Jos Kristuksen seuraajiksi tunnustautuneet eivät ole maailman valona, se johtuu siitä, että Jumalan voima on poistunut heistä. Jos heillä ei ole valoa annettavana, se johtuu siitä, ettei heillä enää ole yhteyttä valon lähteeseen.Vu 49.2

Kaikkina aikoina on Jumalan lapsissa ollut Kris- tuksen Henki (1 Piet. 1: 11) tehnyt heistä sukupolvensa valoja. Joosef oli valonkantajana Egyptissä. Puhtaudessaan, hyväntahtoisuudessaan ja veljellisessä rakkaudessaan hän edusti Kristusta epäjumalia palvelevan kansan keskuudessa. Kun israelilaiset olivat matkalla luvattuun maahan Egyptistä, heidän joukossaan olevat uskolliset olivat valona ympäröiville kansoille. Heidän välityksellään maailma sai ilmoituksen Jumalasta. Babylonissa Daniel tovereineen ja Persiassa Mordokai levittivät kirkasta valoa kuninkaallisten hovien pimeyteen. Samoin Kristuksen opetuslapset on asetettu valonkantajiksi taivaan tiellä. Heidän kauttaan Jumalan armo ja hyvyys ilmoitetaan maailmalle, joka on pimeydessä siksi, että Jumala on ymmärretty väärin. Kun ihmiset näkevät heidän hyvät tekonsa, he ylistävät taivaallista Isää, sillä he huomaavat että maailmankaikkeutta hallitsee Jumala, jonka luonne on ylistyksen ja jäljittelyn arvoinen. Sydämessä hehkuva jumalallinen rakkaus ja elämässä ilmenevä Kristuksen kaltaisuus ovat kuin kappale taivasta maailman ihmisille. Nämä asiat suodaan heille jotta he oppisivat arvostamaan taivaan paremmuutta.Vu 49.3

Näin ihmiset saadaan uskomaan siihen rakkauteen, “mikä Jumalalla on meihin” (1 Joh. 4: 16). Näin syntiset ja turmeltuneet ihmiset puhdistetaan ja muutetaan, jotta heidät voitaisiin asettaa nuhteettomina ja riemuitsevina Jumalan kirkkauden eteen (Juuda 24).Vu 50.1

Vapahtajan sanat: “Te olette maailman valkeus” viittaavat siihen, että hän on antanut seuraajilleen maailmanlaajuisen lähetystehtävän. Kristuksen päivinä itsekkyys, ylpeys ja ennakkoluulo olivat rakentaneet korkean ja vahvan muurin erotta- maan toisistaan israelilaiset, joiden tehtävänä oli vaalia pyhiä totuuksia, ja maailman muut kansat. Mutta Vapahtaja oli tullut muuttamaan kaiken tämän. Sanat, jotka kansa kuuli hänen lausuvan, erosivat kaikesta mitä papit ja rabbiinit olivat sanoneet. Kristus purkaa erottavan muurin, itserakkauden sekä hajottavan kansallisen ennakkoluulon, ja opettaa rakkautta koko ihmisperhettä kohtaan. Hän kohottaa ihmiset heidän oman itsekkyytensä luomasta ahtaasta piiristä, hän poistaa kaikki erottavat linjat sekä keinotekoiset yhteiskunnalliset raja-aidat. Hän ei tee eroa naapureiden ja muukalaisten, ystävien ja vihollisten välillä. Hän opettaa meitä näkemään lähimmäisen jokaisessa apua tarvitsevassa ihmisessä sekä pitämään maailmaa työkenttänämme.Vu 50.2

Jumala haluaa, että evankeliumin valo ulottuu jokaiselle maailmassa elävälle ihmiselle aivan kuten auringon säteet valaisevat etäisimmänkin maailmankolkan. Jos Kristuksen seurakunta toteuttaisi Herramme tahtoa, valoa vietäisiin kaikille, jotka istuvat pimeydessä kuoleman varjon laaksossa. Seurakunnan jäsenet eivät asettuisi asumaan samoille seuduille eivätkä kieltäytyisi kantamasta ristiä, vaan he levittäytyisivät kaikkiin maihin ja antaisivat Kristuksen valon loistaa ympärilleen. He työskentelisivät Kristuksen tavoin ihmisten pelastamiseksi, ja “valtakunnan evankeliumi” vietäisiin nopeasti kaikkialle maailmaan.Vu 51.1

Tällä tavalla tulee toteutumaan se tarkoitus, joka Jumalalla on ollut hänen kutsuessaan kansaansa Mesopotamian tasangoilla eläneestä Aabrahamista meidän päiviimme asti. Hän sanoo: “Minä — siunaan sinut — ja sinä olet tuleva siunaukseksi” (1 Moos. 12: 2). Sanat, jotka Kristus antoi evan- keliumiprofeetan kautta ja jotka hän myöhemmin lausui vuorisaarnassa hiukan toisessa muodossa, tarkoittavat meitä, jotka kuulumme viimeiseen sukupolveen: “Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi” (Jes. 60: 1). Jos Herran kunnia on täyttänyt henkesi, jos olet nähnyt hänet, joka on “kymmentä tuhatta jalompi” sekä “pelkkää suloisuutta” (Kork.v. 5: 10, 16), jos sielusi säteilee hänen läsnäolonsa kunniaa, Mestari on lähettänyt tämän viestin juuri sinulle. Oletko sinä ollut Kristuksen kanssa kirkastusvuo- rella? Alhaalla tasangolla on saatanan orjuuttamia sieluja, jotka odottavat uskon sanaa ja rukousta vapauttamaan heidät.Vu 51.2

Meidän ei ole ainoastaan mietiskeltävä Kristuksen kunniaa, meidän tulee myös puhua hänen erinomaisuudestaan. Jesaja ei ainoastaan katsonut Kristuksen kirkkautta, hän myös puhui hänestä. Kun Daavid mietiskeli, hänessä syttyi tuli; sen jälkeen hän puhui (Ps. 39: 4). Ajatellessaan Jumalan ihmeellistä rakkautta hän ei voinut muuta kuin kertoa mitä hän näki ja tunsi. Kuka voi uskossa katsoa ihmeellistä lunastussuunnitelmaa, Jumalan ainosyntyisen Pojan kirkkautta, ja vaieta näkemästään? Kuka voi tutkia mittaamatonta rakkautta, joka ilmeni Kristuksen kuollessa Golgatan ristillä, jotta me emme hukkuisi vaan saisimme ikuisen elämän - kuka voi katsoa tätä ylistämättä Vapahtajan kunniaa?Vu 52.1

“Kaikki hänen temppelissänsä sanoo: ‘Kunnia!’” (Ps. 29: 9). Israelin suloinen laulaja ylisti Jumalaa soittamalla harppua ja laulamalla: “Sinun valtasuuruutesi kirkkautta ja kunniaa ja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon tutkistella. Sinun pelättävien töittesi voimasta puhutaan, sinun suurista teoistasi minä kerron” (Ps. 145: 5, 6).Vu 52.2

Golgatan risti tulee kohottaa korkealle ihmisten yläpuolelle, sen tulee täyttää heidän mielensä ja vallata heidän ajatuksensa. Silloin heidän hengelliset voimavaransa uudistuvat ja vahvistuvat suoraan taivaasta tulevalla jumalallisella voimalla. Silloin ihmiset keskittävät voimansa vilpittömään työhön Mestarin hyväksi. Työntekijät säteilevät valoa maailmaan, he ovat eläviä välikappaleita maailman valaisemiseksi.Vu 53.1

Kristus ottaa iloiten vastaan jokaisen ihmisen, joka alistuu hänen palvelukseensa. Hän liittää ihmisen jumalalliseen voimaan voidakseen hänen kauttaan julistaa maailmalle henkilöityneen rakkauden ihmeellisiä salaisuuksia. Puhukaa siitä, laulakaa siitä, rukoilkaa sitä. Julistakaa kaikkialla sanomaa hänen kunniastaan, edetkää jatkuvasti uusille seuduille.Vu 53.2

Kärsivällisesti kestetyt koettelemukset, kiitollisesti vastaanotetut siunaukset, miehekkäästi vastustetut kiusaukset, nöyryys, ystävällisyys, armo sekä jatkuvasti osoitettu rakkaus ovat luonteesta loistavia valoja, vastakohtana itsekkäässä sydämessä vallitsevalle pimeydelle, jonne ei elämän valo ole koskaan loistanut.Vu 53.3