“Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa” — Matt 19: 3

Juutalaisten keskuudessa mies saattoi erota vaimostaan täysin mitättömän syyn perusteella, ja nainen saattoi sitten mennä uudestaan naimisiin. Tämä käytäntö johti suureen kurjuuteen ja syntiin. Vuorisaarnassaan Jeesus teki selväksi, ettei aviositeitä voinut katkaista muu kuin uskottomuus aviolupaukselle. Hän sanoi: “Jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin” (Matt. 5: 32).Vu 72.1

Kun fariseukset myöhemmin kysyivät Jeesuksen mielipidettä avioeron laillisuudesta, hän viittasi avioliittoon sellaisena kuin se oli annettu luomisessa. “Teidän sydämenne kovuuden tähden”, hän sanoi, “Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut” (Matt. 19: 8). Hän viittasi Eedenin siunattuihin päiviin, jolloin Jumala oli nähnyt että kaikki oli “sangen hyvää” (1 Moos. 1: 31). Sekä avioliitto että sapatti saivat alkunsa luomisessa. Kummankin säädöksen tarkoituksena oli lisätä Jumalan kunniaa ja ihmisten hyvinvointia. Luoja liitti pyhän parin yhteen aviositein ja sanoi: “Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi” (1 Moos. 2: 24). Näin hän sääti avioliiton lain, joka koskee kaikkia Aadamin lapsia ajan loppuun asti. Sen minkä Iankaikkinen Isä itse oli julistanut hyväksi, tuli olla ihmiselle suurimman siunauksen ja korkeimman kehityksen lakina.Vu 72.2

Kuten kaikki muutkin Jumalan ihmisille antamat hyvät lahjat, avioliittokin on joutunut synnin turmelemaksi. Evankeliumin tarkoitus on kuitenkin palauttaa sen puhtaus ja kauneus. Sekä Vanha että Uusi testamentti kuvaavat avioliitolla sitä hellää ja pyhää suhdetta, joka vallitsee Kristuksen ja hänen kansansa, Golgatan kalliilla hinnalla lunastettujen ihmisten välillä. “Älä pelkää”, hän sanoo, “sillä hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä, sinun lunastajasi on Israelin Pyhä” (Jes. 54: 4, 5). “Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni” (Jer. 3: 14). Korkea Veisussa kuulemme morsiamen äänen sanovan: “Rakkaani on minun, ja minä hänen” (Kork.v. 2: 16). Ja hän joka on morsiamelle “kymmentä tuhatta jalompi” (5: 10), sanoo valitulleen: “Kaikin olet kaunis, armaani, ei ole sinussa ainoatakaan virheä” (4: 7).Vu 73.1

Apostoli Paavali toteaa kirjeessään efesolaisille kristityille, että Herra on asettanut miehen vaimon pääksi olemaan tämän suojelijana sekä perhettä yhdistävänä voimana samoin kuin Kristus on seurakunnan pää ja mystillisen ruumiin Vapahtaja. Siksi hän kirjoittaa: “Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettu- na seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa” (Ef. 5: 24—28).Vu 73.2

Ainoastaan Kristuksen armo voi tehdä avioliitosta sellaisen miksi Jumala on sen suunnitellut - ihmiskunnan siunaukseksi ja rakennukseksi. Täten maailmassa elävät perheet, joita rauha ja rakkaus yhdistävät, voivat edustaa taivaallista perhettä.Vu 74.1

Taivaan tälle pyhälle liitolle asettamat ihanteet eivät toteudu nykyään sen useammin kuin Kristuksenkaan päivinä. Mutta Kristuksen evankeliumi tarjoaa lohtua myös niille, jotka ovat löytäneet katkeruutta ja pettymystä sieltä mistä he odottivat kumppanuutta ja iloa. Pyhän Hengen tarjoama kärsivällisyys ja lempeys keventävät raskasta taakkaa. Sydän, jossa Kristus asuu, on tyytyväinen ja niin täynnä hänen rakkauttaan, ettei se kaipaa myötätuntoa ja huomiota osakseen. Ja kun ihminen on alistunut Jumalan johtoon, hänen viisautensa voi tehdä sen mihin ihmisviisaus ei kykene. Hänen armonsa voi yhdistää toisistaan vieraantuneet ja välinpitämättömät sydämet sitein, jotka ovat lujemmat ja kestävämmät kuin maalliset siteet - taivaallisen rakkauden kultaisin siten, jotka kestävät koettelemuksissa.Vu 74.2