“Älkää ensinkään vannoko” — Matt 5: 34

Tämä käsky perustellaan näin: Meidän ei tule vannoa “taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin”, ei “maan kautta, sillä se on hänen jalkojen- sa astinlauta”, ei “Jerusalemin kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki”. Meidän ei myöskään tule vannoa päämme kautta, sillä emme “voi yhtään hiusta tehdä valkeaksi” tai “mustaksi”.Vu 74.3

Kaikki tulee Jumalalta. Meillä ei ole mitään mitä emme ole saaneet. Itse asiassa meillä ei ole mitään mitä ei ole ostettu meille Kristuksen verellä. Kaikessa mitä omistamme on ristin leima, kaikki on ostettu verellä, jonka hintaa ei voida arvioida, koska tuo veri on Jumalan elämä. Siksi me emme voi sanojemme vakuudeksi vedota mihinkään ikään kuin se olisi meidän omaamme.Vu 75.1

Juutalaisten ymmärryksen mukaan kolmas käsky kielsi Jumalan nimeen vannomisen, mutta he ajattelivat, että heillä oli lupa vannoa muulla tavalla. Vannominen oli yleistä heidän keskuudessaan. Mooseksen välityksellä heitä oli kielletty vannomasta väärin, mutta heillä oli lukuisia keinoja välttyä valan sitovuudelta. He eivät pelänneet karkeatakaan kielenkäyttöä eivätkä väärin vannomista kunhan he vain saattoivat puolustella sitä jollakin lainopillisella verukkeella.Vu 75.2

Jeesus tuomitsi heidän menettelynsä ja selitti, että heidän vannomiseen liittyvät tapansa rikkoivat Jumalan käskyä. Vapahtaja ei kuitenkaan kieltänyt oikeudellista valantekoa, jossa Jumalaan vedoten juhlallisesti vakuutetaan, että se mikä kerrotaan on totta. Jeesus ei itsekään kieltäytynyt valallisesta todistuksesta, kun neuvosto kuulusteli häntä. Ylipappi sanoi hänelle: “Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika.” Jeesus vastasi: “Sinäpä sen sanoit” (Matt. 26: 63, 64). Jos Kristus olisi vuorisaarnassa kieltänyt oikeudellisen valanteon, hän olisi neuvoston edessä nuhdellut ylim- mäistä pappia ja siten vahvistanut oman opetuksensa seuraajiensa hyödyksi.Vu 75.3

Monet eivät epäröi pettää lähimmäisiään, mutta heille on opetettu ja Jumalan Henki on juurruttanut heidän mieleensä, että on hirvittävää valehdella Luojalleen. Kun he joutuvat tekemään valan, heistä tuntuu etteivät he todista pelkästään ihmisten vaan myös Jumalan edessä ja että jos he todistavat väärin, hän näkee heidän sydämensä ja tietää totuuden. Tietoisuus tätä syntiä seuranneista pelottavista rangaistuksista hillitsee heitä.Vu 76.1

Mutta kristitty jos kukaan kykenee valalle vaadittuna todistamaan totuudellisesti Hän on jatkuvasti tietoinen Jumalan läsnäolosta ja siitä, että hän näkee kaikki ajatuksemme. Kun häntä oikeuden edessä siihen vaaditaan, hän voi pyytää Jumalaa todistamaan, että hän uskoo totuuden ja ainoastaan totuuden.Vu 76.2

Jeesus esitti periaatteen, joka tekee vannomisen tarpeettomaksi. Hän opettaa, että puheen tulee aina olla ehdottomasti totta. “Olkoon teidän puheenne: ‘On, on’, tahi: ‘ei, ei’. Mitä siihen lisätään, se on pahasta.” Nämä sanat tuomitsevat kaikki tarpeettomat sanonnat ja ilmaukset, jotka lähentelevät jumalanpilkkaa. Ne tuomitsevat vilpilliset kohteliaisuudet, totuuden karttamisen, imartelun, liioittelun sekä vilpillisen kaupanteon, mitkä kaikki ovat yleisiä aikamme yhteiskunnassa ja liike- elämässä. Ne opettavat ettemme voi kutsua rehelliseksi ketään, joka yrittää esiintyä toisenlaisena kuin hän on tai jonka sanat eivät ilmaise hänen todellisia ajatuksiaan.Vu 76.3

Jos näitä Kristuksen sanoja noudatettaisiin, ne estäisivät meitä lausumasta ilkeämielisiä arveluja ja töykeitä moitteita, sillä kuka voi olla varma eh- dottomasta totuudesta arvostellessaan toisen tekoja ja vaikuttimia? Kuinka usein ylpeys, viha ja henkilökohtainen kauna värittävätkään lausuntojamme! Katse, sana, vieläpä äänensävy voivat olla valheen kyllästämiä. Tosiasiatkin voidaan esittää tavalla, joka antaa väärän kuvan tilanteesta. “Mitä siihen lisätään, se on pahasta.”Vu 76.4

Kaiken mitä kristityt tekevät tulee olla yhtä kirkasta kuin auringonpaiste. Totuus on Jumalasta, valhe kaikissa muodoissaan saatanasta. Jokainen, joka tavalla tai toisella poikkeaa totuuden suoralta polulta, antautuu pahan valtaan. Ehdottoman totuuden kertominen ei kuitenkaan ole mikään helppo asia. Emme voi kertoa totuutta ellemme tunne sitä. Kuinka usein ennakkoluulot, puolueellisuus, riittämättömät tiedot sekä virhearviot estävätkään meitä ymmärtämästä asioita, joiden kanssa olemme tekemisissä! Emme kykene puhumaan totta ellei hän, joka on totuus, jatkuvasti ohjaa ajatuksiamme.Vu 77.1

Kristus kehottaa meitä apostoli Paavalin välityksellä: “Olkoon puheenne aina suloista” (Kol. 4: 6). “Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja mieluista niille, jotka kuulevat” (Ef. 4: 29). Näiden raamatunkohtien valossa näyttää siltä, että Kristus vuorisaarnassa tuomitsi leikinlaskun sekä kevytmielisen ja sopimattoman keskustelun. Sanojemme ei tule olla ainoastaan tosia vaan myös puhtaita.Vu 77.2

Kristuksen opissa olleilla ei ole “mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin” (Ef. 5: 11). Puheessaan kuten elämässäänkin he ovat yksinkertaisia, suoria ja rehellisiä, sillä he valmistautuvat niiden seuraan, joiden suussa ei “ole valhetta havaittu” (Ilm. 14:5).Vu 77.3