“Anna meille meidän syntimme anteeksi sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme” — Luuk 11: 4

Jeesus opettaa, että me voimme saada Jumalalta anteeksi vain jos annamme muille anteeksi. Jumalan rakkaus vetää meidät hänen luokseen, mutta tuo rakkaus ei voi koskettaa sydäntämme sytyttämättä siinä rakkautta veljiämme kohtaan.Vu 123.1

Päätettyään Herran rukouksen Jeesus jatkoi: “Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomustanne.” Anteeksiantamaton ihminen tukkii sen ainoan kanavan, jonka välityksellä hän voi saada Jumalan armon. Meidän ei tule ajatella, että jos meitä loukanneet ihmiset eivät tunnusta vääryyttään, meillä on oikeus olla antamatta heille anteeksi. Heidän velvollisuutensa on epäilemättä nöyryyttää sydämensä katumalla ja tunnustamalla virheensä, mutta meidän on osoitettava myötätuntoa meitä vastaan rikkoneille tunnustavatpa he virheensä tai eivät. Haavoittivatpa he meitä miten kipeästi tahansa, meidän ei tule helliä itsesääliä eikä murehtia kärsimäämme loukkausta, vaan samoin kuin toivomme saavamme anteeksi rikkomuksemme Jumalaa kohtaan, samoin meidän tulee antaa anteeksi kaikille, jotka ovat tehneet meille pahaa.Vu 123.2

Mutta anteeksianto merkitsee enemmän kuin monet luulevat. Kun Jumala lupaa, että “hänellä on paljon anteeksiantamusta”, hän lisää aivan kuin tuo lupaus ylittäisi käsityskykymme: “Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne” (Jes. 55: 7-9). Jumalan anteeksianto ei ole pelkkä oikeudellinen toimenpide, jolla hän vapauttaa meidät tuomiosta. Se ei merkitse ainoastaan synnin anteeksi antamista vaan vapautusta synnin vallasta. Lunastavan rakkauden virta muuttaa sydämen. Daavid ymmärsi anteeksiannon todellisen luonteen kun hän rukoili: “Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki” (Ps. 55: 12). Hän sanoo myös: “Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme” (Ps. 103: 12).Vu 123.3

Jumala antoi itsensä Kristuksessa meidän syntiemme vuoksi. Hän kärsi julman ristinkuoleman, kantoi puolestamme syyllisyyden taakan, “vanhurskas väärien edestä”, voidakseen osoittaa meille rakkautensa ja vetää meidät luokseen. Ja hän sanoo: “Olkaa - - toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisillenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut” (Ef. 4: 32). Salli Kristuksen, joka on jumalallinen elämä, asua itsessäsi ja kauttasi ilmaista taivaasta lähtöisin olevaa rakkautta, joka herättää toivoa toivottamassa ja tuo taivaan rauhan synnin särkemälle sydämelle. Tullessamme Jumalan tykö meille asetetaan yksi ehto: osallistuttuamme hänen armostaan meidän on jätettävä itsemme hänelle, niin että hän voi kauttamme ilmaista sitä muille.Vu 124.1

Voidaksemme ottaa vastaan ja välittää edelleen Jumalan anteeksiantavaa rakkautta meidän on ehdottomasti tunnettava se rakkaus, joka hänellä on meitä kohtaan, ja uskottava siihen. 1 Joh. 4: 16. Saatana yrittää kaikin keinoin estää meitä näkemästä tuota rakkautta. Hän saa meidät ajattelemaan, että erehdyksemme ja rikkomuksemme ovat niin raskaita, ettei Herra kuule rukouksiamme eikä siunaa ja pelasta meitä. Näemme itsessämme ainoastaan heikkoutta, emme mitään mikä suosittaisi meitä Jumalalle, ja saatana sanoo, ettei kannata yrittää: emme voi parantaa luonteemme virheitä. Kun yritämme tulla Jumalan luo, vihollinen kuiskaa: Ei kannata rukoilla. Etkö muka tehnyt väärin? Etkö ole tehnyt syntiä Jumalaa vastaan ja vastoin omaatuntoasi? Mutta voimme kuitenkin sanoa viholliselle: “Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä” (1 Joh. 1: 7). Kun olemme tehneet syntiä ja meistä tuntuu ettemme voi rukoilla, juuri silloin meidän on rukoiltava. Voi olla että häpeämme ja olemme syvästi nöyryytettyjä, mutta meidän tulee rukoilla ja uskoa. “Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin” (1 Tim. 1: 15). Anteeksianto, sovitus Jumalan kanssa ei tule osaksemme palkintona omista töistämme, sitä ei anneta siksi, että syntiset ihmiset olisivat ansainneet sen. Se annetaan meille lahjaksi Kristuksen tahrattoman vanhurskauden perusteella.Vu 124.2

Meidän ei tule yrittää vähentää syyllisyyttämme puolustelemalla syntiä. Meidän on hyväksyttävä Jumalan arvio synnistä, ja se on todella kova. Vain Golgata kykenee paljastamaan synnin kaamean luonteen. Jos joutuisimme kantamaan oman syyllisyytemme, se murskaisi meidät. Mutta hän, joka on synnitön, on ottanut meidän paikkamme. Hän on sovittanut rikoksemme, vaikkemme sitä ansaitsekaan. “Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1 Joh. 1: 9). Mikä suurenmoinen totuus! Jumala on oman lakinsa edessä vanhurskas, ja samalla hän kuitenkin vanhurskauttaa jokaisen, joka uskoo Jeesukseen. “Kuka on Jumala, niinkuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen” (Miika. 7: 18).Vu 125.1