“Autuaita ovat hiljaiset” — Matt 5: 5

Autuuslupauksista voidaan havaita kuinka kristillinen kokemus etenee. Ne jotka ovat tunteneet tarvitsevansa Kristusta, ne jotka ovat murehtineet synnin tähden sekä käyneet Kristuksen kanssa koettelemusten koulua, oppivat hiljaisuutta jumalalliselta opettajalta.Vu 22.2

Pakanat ja juutalaiset eivät arvostaneet sitä, että joku alistui vääryyteen kärsivällisesti ja lempeästi. Pyhän Hengen innoittamana Mooses lausui olevansa nöyrin mies maan päällä. Tuolloin eläneet ihmiset eivät olisi pitäneet lausuntoa kovinkaan myönteisenä, pikemminkin se olisi herättänyt sääliä tai halveksuntaa. Jeesus kuitenkin asettaa nöyryyden yhdeksi valtakuntaansa pääsemisen ensimmäisistä ehdoista. Hänen oma luonteensa ja elämänsä ilmentävät tämän luonteenpiirteen jumalallista kauneutta.Vu 22.3

Jeesus, Jumalan kunnian kirkkaus, ei “katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon” (Fil. 2:6, 7). Hän suostui alistumaan kaikkiin elämän epämiellyttäviin kokemuksiin. Hän ei tullut ihmisten luo kuninkaana vaatimaan itselleen kunnioitusta, vaan hän tuli palvelijana palvelemaan muita. Hänen käytöksessään ei näkynyt häivääkään kiihkomielisestä uskonnollisuudesta tai kylmästä ankaruudesta. Maailman Lunastaja oli luonnoltaan enkeleitä korkeampi, mutta hänen jumalalliseen majesteettiuteensa liittyi hiljaisuus ja nöyryys tavalla, joka veti kaikkia puoleensa.Vu 23.1

Jeesus tyhjensi itsensä eikä itsekkyydellä ollut osuutta mihinkään mitä hän teki. Hän alisti kaiken Isän tahtoon. Kun hänen tehtävänsä maan päällä oli päättymässä, hän saattoi sanoa: “Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni” (Joh. 17: 4). Ja hän vetoaa meihin: “Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä” (Matt. 11:29). “Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä” (Matt. 16: 24). Poistakaa oma minä sydämen valtaistuimelta älkääkä antako sen enää hallita itseänne.Vu 23.2

Jokainen joka katsoo itsensäkieltävää Kristusta ja sydämeltään nöyrtyy, joutuu sanomaan kuten Daniel sanoi nähdessään hänet, joka on Ihmisen Pojan kaltainen: “Minun verevä muotoni muuttui kaamean näköiseksi” (Dan. 10:8). Itsenäisyytemme ja riippumattomuutemme, joista niin mielellämme ylpeilemme, osoittautuvat merkiksi siitä, että palvelemme saatanaa. Inhimillinen luonto pyrkii aina tehostamaan itseään, se on aina valmis taisteluun. Mutta se joka oppii Kristuksesta, tyhjenee itsekkyydestä, ylpeydestä ja vallanhimosta, ja sydämessä vallitsee hiljaisuus. Oma minä alistetaan Pyhän Hengen johtoon. Silloin emme välttämättä halua saavuttaa korkeinta asemaa. Meillä ei ole tarvetta kiinnittää huomiota itseemme. Tunnemme, että korkein paikka on Vapahtajan jalkojen juuressa. Katsomme Jeesukseen, odotamme hänen kätensä johtoa, kuuntelemme hänen opastavaa ääntään. Apostoli Paavali oli kokenut tämän ja hän sanoi: “Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni” (Gal. 2: 19, 20).Vu 24.1

Kun vastaanotamme Kristuksen pysyväksi vieraaksi sieluumme, Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee sydämen ja mielen Kristuksessa Jeesuksessa. Vapahtajan elämä maan päällä oli rauhan täyttämää, vaikka se elettiinkin keskellä taisteluja. Vihamieliset vastustajat ahdistivat häntä jatkuvasti, mutta hän sanoi: “Hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä on hänelle otollista” (Joh. 8: 29). Mikään inhimillinen tai saatanallisen vihan myrsky ei voinut häiritä hänen tyyntä rauhaansa Jumalan yhteydessä. Ja meille hän sanoo: “Rauhan minä jätän teille: minun rauhani” (Joh. 14: 27). “Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne” (Matt. 11: 29). Kantakaa minun kanssani palvelun iestä Jumalan kunniaksi ja ihmiskunnan auttamiseksi, niin te huomaatte että ies on sopiva ja kuorma kevyt.Vu 24.2

Rakkaus omaan minään rikkoo rauhamme. Niin kauan kuin oma minä elää, olemme jatkuvasti valmiit puolustamaan sitä nöyryytyksiltä ja loukkauksilta. Mutta kun olemme kuolleet ja elämämme on kätketty Kristuksen kanssa Jumalaan, emme loukkaannu laiminlyönneistä tai halveksunnasta. Olemme kuuroja moitteille, sokeita pilkalle ja loukkauksille. “Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä” (1 Kor. 13:4-8).Vu 25.1

Maallisten asioiden tuoma onni vaihtuu nopeasti olosuhteiden mukana, mutta Kristuksen rauha on kestävää ja pysyvää. Se ei riipu elämänoloista, maallisen omaisuuden tai ystävien määrästä. Kristus on elävän veden lähde, hänen antamansa onni kestää.Vu 25.2

Kristuksen hiljaisuuden ilmeneminen kodissa tekee asukkaat onnellisiksi. Se ei yllytä riitaan, se ei vastaa suuttumukseen suuttumuksella vaan lepyttää ärtyneen mielen ja levittää ympärilleen lem- peyttä, jonka kaikki sen kiehtovassa piirissä olevat tuntevat. Se liittää maan päällä olevat perheet suureen taivaalliseen perheeseen.Vu 25.3

On paljon parempi kärsiä väärän syytöksen vuoksi kuin vahingoittaa itseämme kostamalla vihollisellemme. Vihan ja koston henki on saanut alkunsa saatanasta, ja tässä hengessä toimiva aiheuttaa itselleen pelkkää pahaa. Autuuden salaisuus on sydämen hiljaisuudessa, nöyryydessä, joka on seurausta siitä, että pysymme Kristuksessa. “Hän kaunistaa nöyrät pelastuksella” (Ps. 149: 4).Vu 26.1

Hiljaiset “saavat maan periä”. Synti tuli maailmaan itsekorostuksen halun kautta, ja esivanhempamme menettivät tämän kauniin maailman hallinnan. Itsekieltäymyksen kautta Kristus lunastaa sen, mikä kadotettiin. Ja hän sanoo, että meidän on voitettava niin kuin hän voitti (Ilm. 3: 21). Nöyryyden ja alistumisen kautta voimme tulla perillisiksi hänen kanssaan silloin kun “nöyrät perivät maan” (Ps. 37: 11).Vu 26.2

Nöyrille luvattu maa ei tule olemaan kuten tämä maailma, joka on kuoleman varjon ja kirouksen pimentämä. “Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu” (2 Piet. 3: 13). “Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä” (Ilm. 22: 3).Vu 26.3

Siellä ei ole pettymystä, ei surua, ei syntiä, ei sairautta, ei hautaussaattoja, ei murhetta, ei kuolemaa, ei eroa, ei särkyneitä sydämiä, vaan siellä on Jeesus, siellä on rauha. “Ei heidän tule nälkä eikä jano, ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille” (Jes. 49: 10).Vu 26.4