Uusia johtajia

Latimer esitti saarnatuolista, että Raamatun pitäisi olla luettavissa kansan kielellä. Pyhän Raamatun tekijä, hän sanoi, “on Jumala itse”, ja tämä kirja on osallinen tekijänsä voimasta ja kuolemattomuudesta. “Ei ole ainoatakaan kuningasta tai keisaria, viranomaista tai johtajaa, joka ei olisi velvollinen tottelemaan hänen pyhää sanaansa.” “Älkäämme poiketko syrjään, vaan antakaamme Jumalan sanan johtaa meitä. Älkäämme seuratko esi-isiämme ja pyrkikö tekemään niin kuin he tekivät, vaan niin kuin heidän olisi pitänyt tehdä.”^{235Latimer, First Sermon preached before King Edvard VI, (toim. Parker Society).}ST 241.3

Barnes ja Frith, Tyndalen uskolliset ystävät, nousivat puolustamaan totuutta. Heitä seurasivat Ridleyn veljekset ja Cranmer. Nämä Englannin uskonpuhdistuksen johtajat olivat oppineita miehiä, ja useimmat heistä olivat olleet katolisessa kirkossa suuressa arvossa intonsa ja hurskautensa tähden. Opittuaan tuntemaan “pyhän istuimen” erehdykset he alkoivat vastustaa paavinvaltaa. Kun he tunsivat Babylonin salaisuudet, he voivat suuremmalla voimalla todistaa sitä vastaan.ST 241.4

“Nyt haluaisin tehdä oudon kysymyksen”, Latimer sanoi. “Kuka on Englannin innokkain piispa ja prelaatti?... Minä näen teidän olevan uteliaita kuulemaan hänen nimensä... Minä sanon sen teille: se on perkele... Hän ei milloinkaan poistu hiippakunnastaan... Kutsukaa häntä milloin hyvänsä, hän on aina tavattavissa. Hän on aina työssä... Minä takaan, ettette koskaan tapaa häntä joutilaana... Missä tahansa perkele hallitsee, sieltä häviävät kirjat, ja tilalle tulevat kynttilät; Raamatut häviävät, ja tilalle tulevat rukousnauhat; evankeliumin valo häviää, ja tilalle tulee kynttiläin valo, vieläpä keskellä päivää. Kristuksen ristin tilalle tulee synnistä puhdistava rahakukkaro, alastomien, köyhien ja heikkojen vaatettamisen tilalle kuvien verhoaminen ja pölkkyjen ja kivien koristaminen sekä Jumalan lain mukaisten tapojen ja hänen pyhän sanansa tilalle ihmisten perimätiedot ja heidän lakinsa. Oi, jospa meidän pappimme kylväisivät hyvän opin siementä yhtä innokkaasti kuin saatana kylvää erehdyksen rikkaruohoa!”^{236Latimer, Sermon of the Plough.}ST 242.1

Se suuri periaate, jota nämä uskonpuhdistajat puolustivat — sama jota valdolaiset, Wycliff, Jean Hus, Luther, Zwingli ja heihin liittyneet olivat puolustaneet — oli Pyhän Raamatun järkkymätön arvovalta uskon ja elämän ohjeena. He kielsivät paavien, kirkolliskokousten, kirkkoisien ja kuninkaiden oikeuden hallita omiatuntoja uskonasioissa. Raamattu oli heidän auktoriteettinsa, ja sillä he koettelivat kaikki opit ja väitteet. Usko Jumalaan ja hänen sanaansa ylläpiti näitä pyhiä miehiä, kun he heittivät henkensä polttoroviolla. “Olkaa hyvällä mielellä”, Latimer huusi marttyyritovereilleen, kun liekit olivat vaientamaisil- laan heidän äänensä, “me sytytämme tänään Jumalan armon avulla Englannissa kynttilän, jota en usko koskaan siirrettävän pois.”^{237Works of Hugh Latimer, I, s. XIII (toim. Parker Society).}ST 242.2

Skotlannista ei koskaan voitu täysin hävittää sitä totuuden kylvöä, jota Kolumba työtovereineen oli suorittanut. Useita vuosisatoja sen jälkeen, kun Englannin seurakunnat tunnustivat Rooman ylivallan, Skotlannin seurakunnat säilyttivät vapautensa. Mutta kahdennellatoista vuosisadalla sielläkin pääsi valtaan katolinen kirkko, eikä sen valta missään maassa ollut suurempi. Missään ei myöskään pimeys ollut synkempi. Pimeyden läpi tunkeutui kuitenkin päivän tuloa lupaavia valonsäteitä. Lollardit, jotka tulivat Englannista Raamattu ja Wycliffin opit mukanaan, tekivät paljon evankeliumin tiedon säilyttämiseksi, ja joka vuosisadalla oli todistajansa ja marttyyrinsa.ST 242.3

Suuren uskonpuhdistuksen alkaessa tulivat Lutherin kirjoitukset ja sitten Tyndalen englantilainen Uusi testamentti. Nuo hiljaiset sanansaattajat kulkivat pappien huomaamatta yli vuorien ja laaksojen, sytyttivät uuteen loimuun totuuden soihdun, joka oli jo miltei sammunut Skotlannissa, ja tekivät tyhjäksi sen, mitä Rooma oli neljänsadan sortovuoden aikana toimittanut.ST 243.1