Enkelin selitys
Enkeli lähetettiin Danielin luo nimenomaan sitä varten, että hän selittäisi tälle kahdeksannen luvun näystä sen kohdan, jota tämä ei ollut ymmärtänyt, nimittäin aikaa koskevan ilmoituksen: “Kahtatuhatta kol- measataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö puhdistetaan.” Annettuaan Danielille kehotuksen: “Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky”, enkeli jatkoi: “Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi.” Se sana, joka tässä on käännetty sanalla “säädetty”, merkitsee kirjaimellisesti “leikattu”. Enkeli sanoi, että 70 viikkoa, jotka merkitsevät 490 vuotta, oli leikattu erikoisesti juutalaisille kuuluviksi. Mutta mistä ne oli leikattu? Koska nuo 2300 vuorokautta ovat ainoa kahdeksannessa luvussa mainittu ajanjakso, täytyy 70 viikon olla leikattu siitä. Mainitut 70 viikkoa ovat näin ollen 2300 vuorokauden osa, molempien alkaessa samasta ajankohdasta. Enkeli selitti, että 70 viikon ajanjakso alkoi silloin, kun annettiin Jerusalemin jälleenrakentamista koskeva käsky. Jos tämän käskyn ajankohta saataisiin selville, olisi samalla tullut määrätyksi tuon pitkän ajanjakson, 2300 vuorokauden, lähtökohta.ST 312.1
Esran seitsemännessä luvussa on tämä käsky. Esra 7: 12—26. Täy- dellisemmässä muodossa sen antoi Persian kuningas Artakserksesvuonna 457 eKr. Mutta Esran 6: 14: ssa sanotaan, että Herran huone Jerusalemissa rakennettiin “Kooreksen, Daarejaveksen ja Artahsastan, Persian kuninkaan, käskyn mukaan”. Alkuunpanemalla, vahvistamalla ja täydentämällä käskyn nämä kolme kuningasta saattoivat sen sellaiseen ennustuksen vaatimaan täydellisyyteen, jossa se merkitsi noiden 2300 vuoden alkua. Ottamalla käskyn täydelliseksi tulemisen vuosi 457 eKr. lähtökohdaksi, huomattiin seitsemääkymmentä viikkoa koskevan ennustuksen jokaisen yksityiskohdan täyttyneen.ST 312.2
“Siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa ja kuusikymmentä kaksi vuosiviikkoa”, siis yhteensä kuusikymmentä yhdeksän viikkoa eli 483 vuotta. Artakserkseen käsky astui voimaan syksyllä vuonna 457 eKr. Tästä ajasta laskettuna 483 vuotta ulottuu syksyyn vuonna 27 jKr. 317Ks. huom. 8 ja 318.Silloin tämä ennustus täyttyi. “Voideltu” on Kristus. Syksyllä vuonna 27 jKr. Johannes kastoi Jeesuksen, joka samassa yhteydessä sai Hengen voitelun. Apostoli Pietari sanoo, että “Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen.” Apt. 10: 38. Ja Vapahtaja itse todisti: “Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille.”ST 312.3
Luuk. 4: 18. Kasteensa jälkeen Jeesus meni Galileaan “ja saamasi Jumalan evankeliumia” ja sanoi: “Aika on täyttynyt.” Mark. 1: 14, 15.ST 313.1
“Ja hän vahvistaa hiton monille yhden vuosiviikon ajaksi.” Tässä mainittu “viikko” on seitsemänkymmenen vuosiviikon viimeinen viikko, eli juutalaisille säädetyn ajan viimeiset seitsemän vuotta. Tänä aikana, vuodesta 27 jKr. vuoteen 34 jKr. Jeesus esitti evankeliumikutsun erikoisesti juutalaisille, ensin henkilökohtaisesti ja sitten opetuslastensa välityksellä. Kun apostolit lähtivät julistamaan valtakunnan hyvää sanomaa, Vapahtaja antoi neuvon: “Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö.” Matt. 10: 5, 6.ST 313.2
“Keskellä viikkoa hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin.” Vuonna 31 jKr., kolme ja puoli vuotta kasteensa jälkeen, Herramme ristiinnaulittiin. Golgatan suurella uhrilla päättyi se uhrijärjestelmä, joka neljäntuhannen vuoden aikana oli viitannut eteenpäin Jumalan Karitsaan. Vertauskuva oli kohdannut todelhsuuden ja kaikkien seremonialain määräämien uhrien täytyi lakata.ST 313.3
Juutalaisille säädetyt 70 viikkoa eli 490 vuotta päättyivät, kuten olemme nähneet, vuonna 34 jKr. Silloin Juudan kansa ratkaisevasti hylkäsi evankeliumin neuvostonsa päätöksellä, joka johti Stefanuksen marttyyrikuolemaan ja Kristuksen seuraajien vainoon. Sen jälkeen pelastussanomaa ei enää rajoitettu valittuun kansaan, vaan se annettiin maailmalle. Seurakunnan jäsenet, joiden täytyi vainon tähden paeta Jerusalemista, “vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa. Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta”. Apt. 8: 4, 5. Pietari, Jumalan johdattamana, julisti evankeliumia Kesareassa asuvalle sadanpäämiehelle, Jumalaa pelkääväiselle Kome- liukselle; ja innokas Paavali, joka voitettiin Kristuksen uskon puolelle, sai tehtäväkseen viedä ilosanoman “kauas pakanain tykö”. Apt. 22: 21.ST 313.4
Näin pitkälle ennustuksen jokainen yksityiskohta on tarkalleen toteutunut; ja on selvästi todettu, että ennustuksessa mainitut 70 viikkoa alkoivat vuonna 457 eKr. ja päättyivät vuonna 34 jKr. Tämän nojalla voi helposti laskea 2300 päivän päättymisajan. Kun 70 viikkoa — 490 päivää — leikataan 2300 päivästä, jää jäljelle 1810 päivää. 490 päivän päätyttyä oli siis vielä jäljellä 1810 päivää. Kun vuoteen 34 jKr. lisätään 1810 vuotta, tullaan vuoteen 1844 jKr. Dan. 8: 14: ssa mainitut 2300 päivää päättyivät siis vuonna 1844. Tämän pitkän profeetallisen ajanjakson päätyttyä oli Jumalan enkelin vakuutuksen mukaan pyhäkkö puhdistettava. Täten pyhäkön puhdistamisen aika tuli tarkoin määrätyksi, ja yleisesti uskottiin tuon puhdistamisen tapahtuvan Kristuksen toisessa tulemisessa.ST 313.5
Miller ja hänen työtoverinsa luulivat ensin, että nuo 2300 päivää päättyisivät keväällä 1844, kun taas ennustus viittaa saman vuoden syksyyn. 318PROFEETALLISEN LASKELMAN AJOITUS (s. 314). — Juutalaisen laskutavan mukaan kuningas Arta- kserkseen (Artahsaistan) seitsemännen hallitusvuoden viides kuukausi (Ab) oli heinäk. 23. p: stä elok 21. p: ään v. 457 eKr. Esran saavuttua Jerusalemiin tuon vuoden syksyllä, kuninkaan käsky astui voimaan. Perusteelliset tutkimukset ovat osoittaneet kiistattomasti, että kuningas Artakserkseen 7. hallitusvuosi oli 457 eKr. Ks. S. H. Horn ja L. H. Wood, The Chronology of Ezra 7 (Washington D. C., 1953); E. G. Kraeling, The Brooklyn Museum Aramaic Papyri (Lontoo 1953), ss. 191—193; Seventh- day Adventist Bible Commentary (Washington D. C., 1954), III, ss. 97-110.Tämä väärinkäsitys tuotti pettymyksen ja vaikean pulman niille, jotka valitsivat edellisen ajankohdan Herran tulemisen ajaksi. Mutta se ei vähimmässäkään määrässä heikentänyt sitä todistelua, jonka mukaan 2300 päivän aika päättyi vuonna 1844 ja silloin tuli se tärkeä tapahtuma, jota kutsutaan pyhäkön puhdistamiseksi.ST 314.1
Kun Miller alkoi tutkia Raamattua ennen mainittua menettelytapaa käyttäen, todistaakseen sen Jumalan ilmoitukseksi, hänellä ei alussa ollut vähäisintäkään aavistusta siitä johtopäätöksestä, johon hän nyt oli tullut. Hän tuskin voi uskoa tutkimuksensa tulosta. Mutta Raamatun todistus oli niin selvä ja voimakas, ettei sitä voinut syrjäyttää.ST 314.2
Hän oli tutkinut Raamattua kaksi vuotta, kun hän vuonna 1818 tuli siihen juhlalliseen vakaumukseen, että noin 25 vuoden kuluttua Kristus ilmestyisi pelastamaan kansaansa. Hän sanoi: “Minun ei tarvitse puhua siitä ilosta, joka tätä ihanaa näkyä ajatellessani täytti sydämeni, eikä sieluni palavasta halusta päästä osalliseksi pelastettujen iloon. Raamattu oli nyt minulle uusi kirja. Se oli todellakin ymmärryksen juhlaa. Se, mikä minusta oli Raamatussa näyttänyt pimeältä, salaperäiseltä ja hämärältä, selveni mielelleni siinä kirkkaassa valossa, joka nyt lähti sen pyhiltä sivuilta; ja kuinka kirkkaalta ja ihanalta totuus näyttikään! Kaikki ristiriitaisuudet ja epäjohdonmukaisuudet, joita ennen olin löytänyt pyhästä sanasta, olivat kadonneet; ja vaikka siinä vielä oli monta kohtaa, joita en voinut katsoa täysin ymmärtäväni, oli se kuitenkin valaissut pimentynyttä mieltäni siinä määrin, että sain Raamatun tutkimisesta sellaista iloa, jota en aikaisemmin ollut kuvitellutkaan olevan saatavissa sen opetuksista.” 319Bliss, mt. 76, 77.ST 314.3
“Sen juhlallisen vakaumuksen ohella, että Raamatussa oli ennustettu niin tärkeitä asioita tapahtuvaksi lyhyessä ajassa, liikutti mieltäni voimakkaasti kysymys velvollisuudestani maailmaa kohtaan sen perusteella, että itse olin saanut sellaisen vakaumuksen.” 320Emt. s. 81.Miller tunsi velvollisuudekseen jakaa toisille sitä valoa, minkä itse oli saanut. Hän odotti saavansa vastustusta jumalattomien taholta, mutta uskoi kaikkien kristittyjen iloitsevan siitä toivosta, että saisivat kohdata Vapahtajan, jota he sanoivat rakastavansa. Hänen ainoa pelkonsa oli, että monet iloites- saan ihanan vapautumistoivonsa pikaisesta toteutumisesta, hyväksyisivät tämän opin, tutkimatta riittävästi Raamatusta sen luotettavuutta. Sen tähden hän lykkäsi sen esittämistä, ettei hän, jos sittenkin olisi erehtynyt, joutuisi viemään toisia harhaan. Näin hän joutui uudelleen tutkimaan niitä todisteita, joihin hänen johtopäätöksensä perustuivat, ja huolellisesti harkitsemaan jokaista vaikealta näyttävää kohtaa. Tulos oli, että kaikki vastaväitteet katosivat Jumalan sanan valossa niin kuin sumu auringon valossa. Viisi vuotta kestäneen tarkistustyön jälkeen hän oli täysin vakuuttunut kantansa oikeudesta.ST 314.4