“Tähdet putoavat”
Vuonna 1833, kaksi vuotta sen jälkeen, kun Miller oli alkanut julkisesti esittää todistuksia Kristuksen pikaisesta tulemisesta, ilmaantui viimeinen niistä merkeistä, jotka Vapahtaja oli maininnut tulemisensa edeltäjinä. Jeesus sanoi, että “tähdet putoavat taivaalta”. Matt. 24: 29. Ja Johannes, joka sai näyssä katsella Herran päivän läheisyyttä juhlistavia tapahtumia, kertoo Ilmestyskirjassa, että “taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa”. Ilm. 6: 13. Tämä ennustus toteutui huomiota herättävällä ja vaikuttavalla tavalla, kun tapahtui suuri tähtisade marraskuun 13. p: nä 1833. Se oli laajimmalle ulottuva ja ihmeellisin tähtisade, mitä milloinkaan on merkitty muistiin; “koko taivaankansi Yhdysvaltojen yläpuolella oli silloin neljä tuntia liikkuvan tulen vallassa. Tässä maassa ei ole sen ensimmäisen asutuksen jälkeen esiintynyt toista taivaallista ilmiötä, jota määrätty ihmisluokka olisi katsellut sellaisella jännittyneellä ihailulla ja toiset sellaisella pelolla ja levottomuudella, kuin tapahtui tässä tähtisateessa.” “Sen ylevyyden ja pelottavan kauneuden muistavat vielä monet... Sadepisarat eivät voi pudota paljoa taajemmin kuin meteorit putosivat maata kohti. Ne putosivat itään, länteen, pohjoiseen ja etelään, kaikkiin suuntiin samalla tavalla. Sanalla sanoen, koko taivas näytti olevan liikkeessä... Sitä kuvaillaan professori Sillimanin päiväkirjassa näytäntönä, joka näkyi yli koko Pohjois-Amerikan... Kello kahdesta alkaen aina valoisaan päivään saakka, taivaan ollessa täysin selkeä ja pilvetön, häikäisevän loistavien valojen lakkaamaton vilke oli nähtävänä yli koko taivaan.”323R. M. Devens, American Progress; or, The Great Events of the Greatest Century, 28. luku, 1—5 pyk.ST 317.2
“Mikään kieli ei voi kuvailla tuon suurenmoisen näytelmän komeutta. Ei yksikään, joka sitä ei nähnyt, voi muodostaa oikeaa käsitystä sen loistosta. Näytti siltä kuin kaikki taivaan tähdet olisivat kokoontuneet samaan pisteeseen lähellä keskitaivasta ja samalla kertaa syöksyneet salaman nopeudella joka taholle kohti taivaanrantaa; ja kuitenkaan ne eivät loppuneet — tuhannet seurasivat nopeasti toisia tuhansia, ikäänkuin olisivat olleet luodut tätä tilaisuutta varten.” 324F. Reed, The Christian Advocate and Journal, 13. 12. 1833. “Ei ollut mahdollista nähdä onnistuneempaa kuvaa raakaleitaan varistavasta viikunapuusta, jota kova tuuli pudistaa.”325“The Old Countryman”, Evening Advertiser (Portland), 26. 11. 1833.ST 318.1
New Yorkin Journal of Commerce-lehdessä oli marrask. 14. p: nä 1833 tätä ihmeellistä ilmiötä koskeva pitkä kirjoitus, jossa oli seuraava lausunto: “Minä luulen, ettei kukaan filosofi tai oppinut ole puhunut tai kirjoittanut sellaisesta tapahtumasta, kuin oli eilisaamuinen ilmiö. Profeetta ennusti sen 1800 vuotta sitten aivan tarkalleen, kun vaan haluamme ymmärtää tähtien putoamisen tarkoittavan putoavia tähtiä... siinä ainoassa merkityksessä, jossa se voi olla kirjaimellisesti totta”.ST 318.2
Näin näkyi viimeinen niistä Jeesuksen tulemisen merkeistä, joista hän sanoi opetuslapsilleen: “Kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.” Matt. 24: 33. Näiden merkkien jälkeen Johannes näki lähinnä Seuraavana suurena tapahtumana taivaan poistuvan kokoonkäärittävän pergamenttikäärön tavoin, maan järistessä, vuorien ja saarien siirtyessä sijoiltaan ja jumalattomien yrittäessä kauhun valtaamina kätkeytyä Ihmisen Pojan kasvoilta. Ilm. 6: 12—17.ST 318.3