Taistelu jatkuu

Wycliffin alkama suuri liike, joka oli vapauttava omantunnon ja järjen sekä myös Rooman voittovaunuihin kauan sidottuina olleet kansat, sai alkunsa Raamatusta. Tässä kirjassa oli sen siunausvirran lähde, joka elämän veden tavoin on juossut halki aikojen neljänneltätoista vuosisadalta alkaen. Wycliff uskoi ehdottomasti Raamattuun Jumalan tahdon innoitettuna ilmoituksena sekä uskon ja elämän riittävänä ohjeena. Hänet oli kasvatettu pitämään Rooman kirkkoa jumalallisena, erehtymättömänä auktoriteettina ja omaksumaan ehdottomalla kunnioituksella tuhatvuotiset, vakiintuneet opit ja tavat; mutta hän kääntyi pois tästä kaikesta noudattamaan Jumalan pyhää sanaa. Tämän auktoriteetin tunnustamista hän teroitti kansalle. Paavin kautta puhuvan kirkon sijaan hän selitti Raamatun kautta puhuvan Jumalan äänen ainoaksi oikeaksi auktoriteetiksi. Hän ei ainoastaan opettanut, että Raamattu on Jumalan tahdon täydellinen ilmoitus, vaan myös, että Pyhä Henki on sen ainoa tulkitsija, ja että jokaisen ihmisen on, sen opetuksia tutkimalla, opittava omakohtaisesti tuntemaan velvollisuutensa. Näin hän käänsi ihmisten ajatukset paavista ja Rooman kirkosta Jumalan sanaan.ST 97.4

Wycliff oli yksi suurimmista uskonpuhdistajista. Harvat hänen jälkeensä tulleista olivat hänen vertaisiaan järjen avartuneisuudessa, ajattelun selvyydessä, totuuden järkähtämättömässä noudattamisessa ja sen miehuullisessa puolustamisessa. Elämän puhtaus, väsymätön ahkeruus opinnoissa ja työssä, lahjomaton rehellisyys sekä Kristuksen luonteen kaltainen rakkaus ja uskollisuus papinvirassaan olivat luonteenomaisia ensimmäiselle uskonpuhdistajalle. Ja näin oli, vaikka hän syntyi ja toimi keskellä henkistä pimeyttä ja siveellistä turmelusta.ST 98.1

Wycliffin luonne on todistuksena Raamatun kasvattavasta ja muuttavasta voimasta. Raamattu teki hänet siksi, mikä hän oli. Jumalan sanan suurien totuuksien tutkiminen elähdyttää ja vahvistaa kaikkia sielun kykyjä. Se avartaa mieltä, teroittaa käsityskykyä ja kypsyttää arvostelukykyä. Raamatun tutkiminen jalostaa jokaista ajatusta, tunnetta ja halua enemmän kuin mikään muu tutkiminen. Se antaa päättäväisyyttä, kärsivällisyyttä, rohkeutta ja mielenlujuutta; se jalostaa luonteen ja pyhittää sielun. Raamatun vakava, kunnioittava tutkiminen saattaa tutkijan mielen suoraan yhteyteen äärettömän mielen kanssa ja voi täten antaa maailmalle miehiä, joilla on voimakkaampi ja toimivampi järki sekä jalommat periatteet, kuin koskaan on voitu saavuttaa ihmisviisauteen perustuvan parhaimman kasvatuksen kautta. “Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat”, sanoo psalminkirjoittaja, “ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä.” Ps. 119: 130.ST 98.2

Wycliffin julistamat opit levisivät edelleen jonkin aikaa. Hänen seuraajansa, joita nimitettiin wycliffiläisiksi ja lollardeiksi, eivät kulkeneet ainoastaan Englannisa vaan menivät myös muihin maihin levittäen evankeliumin tuntemusta. Kun heidän johtajansa otettiin heiltä pois, toimivat saarnaajat entistäkin suuremmalla innolla ja suuret kansanjoukot kokoontuivat kuuntelemaan heidän opetustaan. Kääntyneiden joukossa oli muutamia aatelisia ja kuningatar. Monissa paikoissa tapahtui huomattava parannus kansan tavoissa, ja epäjumalanpalvelusta edistävät katolilaisuuden tunnusmerkit poistettiin kirkoista. Mutta pian puhkesi vainon säälimätön myrsky niiden ylle, jotka olivat uskaltaneet ottaa Raamatun oppaakseen. Englannin hallitsijat, jotka halusivat vahvistaa voimaansa hankkimalla Rooman kannatuksen, eivät epäilleet uhrata uskonpuhdistajia. Ensimmäisen kerran Englannin historiassa määrättiin kuolema polttoroviolla evankeliumin seuraajien osaksi. Marttyyrikuolema seurasi marttyyrikuolemaa. Lainsuojattomat ja rääkätyt totuuden puolustajat voivat vain lähettää avunhuutonsa Herran Sebaotin korviin. Kirkon vihollisiksi ja maan pettureiksi leimattuina he vainonalaisina jatkoivat saarnaamistaan salaisissa paikoissa, saaden jonkinlaisen suojan köyhien vaatimattomissa kodeissa ja usein piiloutuen luoliin ja vuorten rotkoihin.ST 98.3

Ankarasta vainosta huolimatta jatkui vallitsevan uskonnollisen mä- dännäisyyden vastustaminen vuosisatoja kestäneenä rauhallisena, hartaana, vakavana ja kärsivällisenä työskentelynä. Sen ajan kristityillä oli vain rajoitettu tieto totuudesta, mutta he olivat oppineet rakastamaan ja tottelemaan Jumalan sanaa ja kärsimään sen tähden. Apostolisen ajan opetuslasten tavoin uhrasivat monet maallisen omaisuutensa Kristuksen asian tähden. Ne, jotka saivat asua kodeissaan, antoivat mielellään suojan karkotetuille veljilleen; ja kun heidät itsensäkin karkotettiin, ottivat he tyytyväisinä vastaan kodittoman osan. On totta, että tuhannet ahdistajainsa julmuudesta säikähtyneinä ostivat vapautensa uhraamalla uskonsa ja lähtivät vankiloistaan katumuspuvuissa tekemään peruutustaan yleisesti tunnetuksi. Mutta monet — heidän joukossaan sekä ylhäistä että alhaista sukua olevia — todistivat pelkäämättä totuudesta vankikopeissa, “lollardien linnoituksissa”, kidutuspaikoissa ja liekeissä, iloiten siitä, että heidät katsottiin Kristuksen palvelijoina arvollisiksi tuntemaan “osallisuutta hänen kärsimyksiinsä”.ST 99.1

Paavilaiset eivät kyenneet toteuttamaan tahtoaan Wycliffiin nähden hänen eläessään, eikä heidän vihansa voinut tyyntyä, niin kauan kuin hänen ruumiinsa lepäsi rauhallisesti haudassa. Konstanzin kirkolliskokouksen määräyksestä, yli neljäkymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen, hänen luunsa kaivettiin maasta ja poltettiin julkisesti, jonka jälkeen tuhka heitettiin lähellä juoksevaan puroon. “Tämä puro”, sanoo eräs vanha kirjailija, “vei hänen tuhkansa Avoniin, Avon vei sen Sever- niin, Severn pieniin järviin ja niistä se kulkeutui mereen. Siten Wycliffin tuhka kuvasi hänen oppiaan, joka nyt on levinnyt yli koko maailman.”^{33T. Fuller, Church History of Britain, 4. kirja, 2. os., 54. pyk.}Hänen vihollisensa eivät huomanneet pahansuovan tekonsa merkitystä.ST 99.2

Wycliffin kirjoitusten vaikutuksesta Jan Hus Böömistä hylkäsi monta Rooman erehdystä ja ryhtyi uskonpuhdistustyöhön. Siten kylvettiin totuuden siemen näihin kahteen kaukana toisistaan olevaan maahan. Böömistä työ laajeni muihin maihin. Ihmisten ajatukset suuntautuivat kauan unohdettuna olleeseen Jumalan sanaan. Jumalan kaitselmus valmisti tietä suurelle uskonpuhdistukselle.ST 100.1