Böömin sota

Husin teloitus oli herättänyt Böömissä suurta katkeruutta ja inhoa. Koko kansa tiesi hänen kaatuneen pappien vihan ja keisarin uskottomuuden uhrina. Hänet tunnustettiin uskolliseksi totuuden julistajaksi ja kirkolliskokousta, joka oli tuominnut hänet kuoiemaan, syytettiin murhasta. Hänen oppejaan tutkittiin nyt suuremmalla innolla kuin koskaan ennen. Paavit olivat määränneet Wycliffin kirjoitukset poltettaviksi.ST 118.6

Mutta nyt otettiin hävitykseltä säästyneet osat esille piilopaikoistaan. Niitä tutkittiin Raamatun tai saatavissa olevien Raamatun osien yhteydessä, ja tämä johti monet vastaanottamaan puhdistetun uskon.ST 119.1

Husin murhaajat eivät katselleet toimettomina hänen asiansa menestymistä. Paavi ja keisari ryhtyivät yhdessä tukahduttamaan liikettä, ja Sigismundin joukot hyökkäsivät Böömiin.ST 119.2

Mutta pelastaja ilmaantui. Böömiläisiä johti Zizka joka pian sodan puhkeamisen jälkeen tuli täysin sokeaksi, mutta oli sittenkin aikansa taitavimpia kenraaleja. Jumalan apuun ja asiansa oikeuteen luottaen tämä kansakunta vastusti mahtavimpia sotajoukkoja, mitä voitiin lähettää sitä vastaan. Yhä uudelleen keisari kokosi vereksiä joukkoja ja hyökkäsi Böömiin, mutta joutui aina häpeällä vetäytymään takaisin. Hussi- laiset olivat voittaneet kuoleman pelon, eikä kukaan voinut heitä vastustaa. Muutamia vuosia sodan puhkeamisen jälkeen urhea Zizka kuoli; mutta hänen tilalleen tuli Prokopius, joka oli yhtä urhoollinen ja taitava kenraali ja lisäksi joissakin suhteissa kykenevämpi johtaja.ST 119.3

Kun böömiläisten viholliset saivat kuulla, että Zizka oli kuollut, he katsoivat tulleen sopivan tilaisuuden voittaa kaikki menetetty takaisin. Paavi julisti nyt ristiretken hussilaisia vastaan, ja jälleen suuri sotajoukko lähetettiin Böömiin, mutta se kärsi pelottavan tappion. Julistettiin uusi ristiretki. Kaikista paavia kannattavista Euroopan maista koottiin miehiä, rahaa ja sotatarvikkeita. Suuret joukot kokoontuivat paavin lipun alle, vakuuttuneina siitä, että harhauskoiset hussilaiset saataisiin viimein tuhotuksi. Voitonvarmoina tuo suuri sotajoukko tunkeutui Böömiin. Kansa kokoontui jälleen karkoittamaan hyökkääjiä. Nuo kaksi armeijaa lähestyivät toisiaan, niin että vain virta erotti ne. Ristiretkeili- jäin joukko oli paljon suurempi, mutta sen sijaan että se olisi hyökännyt virran yli hussilaisten kimppuun, joita vastaan taistelemaan se oli tullut näin kauas, se pysyi hiljaa paikallaan, katse kiinnitettynä hussilaissotu- reihin. ^{57Wylie, mt. 3. kirja, 17. luku.}Sitten yhtäkkiä salaperäinen kauhu valtasi joukon. Kertaakaan iskemättä tuo mahtava joukko hajosi ja pakeni, ikäänkuin näkymätön voima olisi sen karkottanut. Hussilaiset seurasivat kintereillä ja tappoivat suuren joukon pakenevia vihollisia. Lisäksi voittajat saivat suuren sotasaaliin, niin että sota köyhdyttämisen sijasta rikastutti böö- miläisiä.ST 119.4

Muutamia vuosia myöhemmin uuden paavin aikana pantiin jälleen toimeen ristiretki. Entiseen tapaan koottiin miehiä ja varoja Euroopan kaikista katolisista maista. Tähän vaaralliseen yritykseen houkuteltiin osanottajia suurilla lupauksilla. Jokaiselle retkeen osallistuvalle taattiin täysi anteeksianto pahimmistakin rikoksista. Kaikille, jotka sodassa kaatuisivat, luvattiin suuri palkkio taivaassa, ja eloon jääneet niittäisivät kunniaa ja rikkautta taistelukentällä. Jälleen saatiin kokoon suuri armeija, joka tunkeutui rajan yli Böömiin. Hussilaisten sotavoimat perääntyivät hyökkääjien edessä, vetäen heitä yhä kauemmas sisämaahan ja saattaen heidät uskomaan jo voittaneensa. Lopuksi Prokopiuksen armeija pysähtyi ja alkoi edetä vihollista kohti alkaakseen taistelun. Ristiretke- läiset huomasivat nyt erehdyksensä ja leiriytyivät odottamaan hyökkäystä. Kuullessaan hussilaisjoukkojen lähestyvän, vaikka niitä ei vielä näkynyt, joutuivat ristiretkeläiset taas pakokauhun valtaan. Ruhtinaat, kenraalit ja tavalliset sotilaat heittivät pois aseensa ja pakenivat kaikkiin suuntiin. Paavin lähettiläs, joka oli hyökkäyksen johtajana, koetti turhaan koota säikähtyneitä ja epäjärjestykseen joutuneita joukkojaan. Hänen sitkeimmistä ponnistuksistaan huolimatta pakolaisvirta tempasi hänetkin mukaansa. Tappio oli täydellinen, ja voittajat saivat jälleen suuren sotasaaliin.ST 119.5

Täten toinen Euroopan mahtavimpien kansakuntien lähettämä sotajoukko, johon kuului urhoollisia, harjaantuneita ja sotaan varustettuja miehiä, aseitaan käyttämättä pakeni pienen ja tähän saakka heikon kansan puolustajien edessä. Tämä oli Jumalan voiman ilmaus. Hyökkääjät joutuivat yliluonnollisen kauhun valtaan. Hän, joka hukutti faraon sotajoukot Punaiseen mereen, ajoi pakoon Midianin armeijat Gideonin ja hänen kolmensatansa edessä ja yhtenä yönä nöyryytti ylpeän Assyrian sotavoimat, ojensi taas kätensä murtaakseen sortajan voiman. “Siinä heidät valtaa kauhu, missä ei kauhistavaa ole; sillä Jumala hajottaa niiden luut, jotka sinua saartavat. Sinä saatat heidät häpeään, sillä Jumala hylkää heidät.” Ps. 53: 6.ST 120.1