Päivänkoiton odotusta

Uskollisina evankeliumille böömiläiset odottivat vainojensa yön päättymistä, suunnaten vielä sen pimeimpänä hetkenä katseensa taivaanrantaa kohti, kuten ne, jotka odottavat aamua. “Heidän osakseen tulivat pahat päivät, mutta... he muistivat ne sanat, jotka Hus ensin lausui ja sitten Hieronymus toisti, että kuluisi vuosisata, ennenkuin päivä koittaisi. Nämä sanat merkitsivät hussilaisille samaa kuin Joosefin sanat Israelin heimoille orjuuden maassa: Minä kuolen, mutta Jumala pitää huolen teistä ja vie teidät pois tästä maasta” ^60Ibid.“Viidennentoista vuosisadan lopulla alkoi Yhdistyneiden Veljien seurakuntien lukumäärä hitaasti mutta varmasti kasvaa. Vaikka heitä vieläkin häirittiin, he saivat kuitenkin entiseen verrattuna olla suhteellisen hyvässä rauhassa. Kuudennentoista vuosisadan alussa heillä oli Böömissä ja Määrissä kaksisataa seurakuntaa.” ^{61Gillett, Life and Times of John Huss, [3. p.] II, s. 570.}“Niin suuri oli se jäännös, joka oli välttänyt tulen ja miekan hävittävän raivon ja sai nähdä sen päivän sarastuksen, josta Hus oli ennustanut.”^{62Wylie, mt. 3. kirja, 19. luku.}ST 122.1