Yksin raamattu

Luther kirjoitti eräälle uskonpuhdistuksen ystävälle: “Me emme opi ymmärtämään pyhiä kirjoituksia opiskelun emmekä järjen avulla. Sinun ensimmäinen velvollisuutesi on alkaa rukouksella. Pyydä hartaasti Jumalaa antamaan sinulle suuressa armossaan oikea käsitys sanastaan. Jumalan sanaa ei pysty selittämään kukaan muu kuin tämän sanan Antaja, kuten hän itse on sanonut: ‘He tulevat kaikki olemaan Jumalan opettamia.’ Älä toivo mitään omilta ponnistuksiltasi ja omalta järjeltäsi. Luota yksin Jumalaan ja hänen Henkensä vaikutukseen. Usko tämä kokeneen miehen sanan perusteella.”^{76Emt. 3. kirja, 7. luku.}Tässä on suuriarvoinen opetus niille, jotka tuntevat olevansa Jumalan kutsumia esittämään muille tämän ajan vakavia totuuksia. Nämä totuudet herättävät saatanan ja hänen keksimiään taruja rakastavien ihmisten vihollisuuden. Taistelussa pahuuden voimia vastaan tarvitaan enemmän kuin järjen ja inhimillisen viisauden voimaa.ST 135.2

Kun viholliset vetosivat vallalla olevaan tapaan ja perimätietoon tai paavin lausuntoihin ja arvovaltaan, vetosi Luther Raamattuun, ainoastaan Raamattuun. Siellä oli todisteita, joita he eivät voineet vastustaa.ST 135.3

Sen tähden muodollisuuden ja taikauskon orjat vaativat hänen vertaan, kuten juutalaiset olivat vaatineet Kristuksen verta. “Hän on harhaoppinen”, huusivat roomalaiset intoilijat. “On kirkon kavaltamista sallia niin kauhean kerettiläisen elää tuntiakaan kauemmin. Pystyttäkää hänelle heti mestauslava!”^{77Emt. 3. kirja, 9. luku.}Mutta Luther ei joutunut heidän raivonsa saaliiksi. Jumalalla oli varattuna työ häntä varten, ja taivaan enkeleitä lähetettiin häntä suojelemaan. Kuitenkin monet, jotka olivat Lutherilta saaneet kallisarvoisen valon, tulivat saatanan vihan kohteiksi ja kärsivät totuuden tähden pelottomasti kidutusta ja kuoleman.ST 136.1

Lutherin opetukset kiinnittivät ajattelevien ihmisten huomiota kaikkialla Saksassa. Hänen saarnoistaan ja kirjoituksistaan lähti valonsäteitä, jotka herättivät ja valaisivat tuhansia. Kirkkoa kauan kahlehtineen kuolleen muodollisuuden tilalle tuli elävä usko. Päivä päivältä kansa menetti luottamustaan katoliseen taikauskoon. Ennakkoluulon asettamat esteet väistyivät. Jumalan sana, jolla Luther koetteli jokaisen opin ja kaikki väitteet, oli aivan kuin kaksiteräinen miekka, joka tunkeutui ihmisten sydämiin. Kaikkialla heräsi hengellisen edistymisen kaipuu. Kaikkialla esiintyi sellaista vanhurskauden janoa ja nälkää, ettei siihen verrattavaa ollut nähty pitkiin aikoihin. Kansan huomio, joka niin kauan oli kohdistunut inhimillisiin juhlamenoihin ja maallisiin välittäjiin, kääntyi nyt Kristukseen, ja häneen ristiinnaulittuna.ST 136.2