Zurichin tuomiokirkossa

Zwinglin toiminta Einsiedelnissä oli valmistanut häntä työhön laajemmalla kentällä, jolle hän pian oli joutuva. Oltuaan kolme vuotta Einsiedelnissä, hän sai kutsun Zurichin tuomiokirkon saarnaajan virkaan. Zurich oli siihen aikaan Sveitsin liittovaltion tärkein kaupunki, ja siellä aikaansaatu vaikutus tuntui laajalla alueella. Kirkon toimihenkilöt, jotka olivat kutsuneet hänet Ziirichiin, halusivat kuitenkin välttää kaikkia uutuuksia ja tämän mukaisesti esittivät hänelle hänen velvollisuutensa.ST 174.3

“Sinun tulee tehdä kaikki voitavasi”, he sanoivat, “kerätessäsi tuomiokapitulin tuloja, laiminlyömättä pienintäkään erää. Sinun tulee kehottaa uskovaisia, sekä saama- että rippituolista, maksamaan kaikki kymmenykset ja suorittamaan kaikki muutkin maksunsa sekä osoittamaan uhrilahjoillaan kiintymyksensä kirkkoon. Sinun täytyy koettaa lisätä niitä tuloja, joita meillä on sairaista, messuista ja yleensä kaikista kirkollisista toimituksista”. Selostajat jatkoivat: “Pastorin tehtäviin kuuluu myös sakramenttien hoito, saarnaaminen ja huolenpito laumasta. Mutta näissä asioissa voit käyttää sijaista, varsinkin saarnaamisessa. Sakramentteja sinun tulee jakaa ainoastaan huomattaville henkilöille, ja vain silloin, kun he sitä pyytävät; sinä et saa niitä jakaa kaikille, henkilöön katsomatta.”^{137Emt. 8. kirja, 6. luku.}ST 174.4

Zwingli kuunteli hiljaa näitä määräyksiä ja kiitetty ään siitä kunniasta, mitä hänelle oli osoitettu, kutsumalla hänet tähän tärkeään asemaan, hän alkoi selittää, miten hän aikoi toimia. “Kristuksen elämä”, hän sanoi, “on ollut liian kauan kätkettynä kansalta. Aion saarnoissani esittää Matteuksen evankeliumin kokonaan... ammentaen yksinomaan Raamatun lähteistä, paljastaen sen syvyyksiä, verraten raamatunkohtia toisiinsa sekä anoen ymmärrystä palavan ja jatkuvan rukouksen avulla. Viran hoidossa on päämääränäni Jumalan kunnia, hänen ainoan Poikansa ylistys, ihmisten todellinen pelastus ja heidän rakentumisensa oikeassa uskossa.”^138Ibid.Vaikka muutamat papeista eivät hyväksyneet hänen suunnitelmaansa ja koettivat saada hänet hylkäämään sen, hän kuitenkin pysyi lujana. Hän selitti, ettei hän aikonut ottaa käytäntöön mitään uutta menettelytapaa, vaan sen vanhan tavan, jota kirkko noudatti varhaisempina, vähemmän turmeltuneina aikoina.ST 174.5

Oli jo herännyt harrastus hänen opettamiinsa totuuksiin, ja suuri joukko kansaa kokoontui kuuntelemaan hänen saarnojaan. Useat, jotka kauan sitten olivat lakanneet käymästä jumalanpalveluksissa, tulivat hänen kuulijoikseen. Hän alkoi toimituksensa avaamalla evankeliumit ja lukemalla sekä selittämällä innoitettua kertomusta Kristuksen elämästä, opetuksista ja kuolemasta. Täällä, samoinkuin Einsiedelnissäkin, hän esitti Jumalan sanaa ainoana erehtymättömänä auktoriteettina ja Kristuksen kuoleman ainoana täydellisenä uhrina. “Kristuksen luokse tahdon johtaa teidät”, hän sanoi, “Kristus on totinen pelastuksen lähde”. ^139Ibid.Saarnaajan ympärille kokoontui kaikensäätyistä kansaa, val- tiomiehistä ja oppineista käsityöläisiin ja talonpoikiin saakka. Syvällä hartaudella he kuuntelivat hänen sanojaan. Hän ei ainoastaan esittänyt vapaan pelastuksen tarjousta, vaan myös pelottomasti moitti sen ajan paheita ja vallalla olevaa turmelusta. Monet palasivat tuomiokirkosta ylistäen Jumalaa. “Tämä mies on totuuden saarnaaja”, he sanoivat. “Hän on oleva meidän Mooseksemme ja johtava meidät ulos tästä Egyptin pimeydestä.”^140Ibid.ST 175.1

Mutta vaikka hänen toimintansa alussa herätti suurta ihastusta, sitä jonkin ajan kuluttua ruvettiin vastustamaan. Munkit alkoivat estää hänen työtään ja tuomita hänen oppejaan. Useat ivasivat häntä julkisesti; toiset solvasivat ja uhkasivat. Mutta Zwingli kantoi kaiken kärsivällisesti, sanoen: “Jos haluamme voittaa jumalattomia Jeesukselle Kristukselle, meidän täytyy sulkea silmämme monilta asioilta.”^141Ibid.ST 175.2

Tähän aikaan tuli uusi työmuoto edistämään uskonpuhdistusta. Eräs Baselissa asuva puhdistetun uskon ystävä, joka arveli, että kirjoja myymällä voitaisiin tehokkaasti levittää valoa, lähetti Zurichiin Lucian nimisen miehen ja hänen mukanaan muutamia Lutherin kirjoituksia. “Koet- tele”, hän kirjoitti Zwinglille, “onko tällä miehellä kylliksi varovaisuutta ja taitoa. Jos niitä on, niin anna hänen mennä kaupungista kaupunkiin, pitäjästä pitäjään, kylästä kylään, jopa talosta taloon ja levittää sveitsiläisten keskuuteen Lutherin kirjoja, varsinkin maallikoille kirjoitettua Herran rukouksen selitystä. Mitä enemmän ne tulevat tunnetuiksi, sitä enemmän niitä ostetaan.”^142Ibid.Näin valo pääsi leviämään.ST 175.3

Kun Jumala ryhtyy murtamaan tietämättömyyden ja taikauskon kahleita, silloin saatana työskentelee mitä suurimmalla voimalla, kietoakseen ihmiset pimeyteen ja sitoakseen heidän kahleensa entistäkin lujemmin. Kun eri maissa nousi miehiä esittämään kansalle anteeksiantoa ja vanhurskautusta Kristuksen veren kautta, alkoi Rooma uudella tarmolla harjoittaa kauppaansa kaikkialla kristikunnassa, tarjoten anteeksiantoa rahasta.ST 176.1

Jokaisella synnillä oli hinta, ja ihmiset saivat luvan tehdä rikoksia, jos lisäsivät riittävästi kirkon kassaa. Siten nuo kaksi liikettä edistyivät — toinen tarjosi syntien anteeksiantamusta rahasta, toinen Kristuksen kautta. Rooma salli synnin ja teki siitä itselleen tulolähteen; uskonpuhdistajat tuomitsivat synnin ja kiinnittivät huomion Kristukseen synnin sovituksena ja synnistä vapauttajana.ST 176.2