Taistelun päiviä

Saksassa oli aneiden myynti uskottu dominikaanimunkeille, ja myyntiä johti röyhkeä Tetzel. Sveitsissä tämä liiketoiminta annettiin fransiskaani- munkeille italialaisen munkin Samsonin valvonnan alla. Samson oli jo tehnyt kirkolle hyvän palveluksen hankkimalla Saksasta ja Sveitsistä harvinaisen suuria rahasummia paavin rahastoon. Nyt hän matkusteli kaikkialla Sveitsissä, vetäen luokseen suuria kansanjoukkoja, riistäen köyhiltä talonpojilta heidän niukat ansionsa ja kiskoen suuria summia varakkailta kansanluokilta. Mutta uskonpuhdistuksen vaikutus alkoi jo tuntua siinä, että se vähensi aneiden myyntiä, vaikka ei voinutkaan sitä kokonaan lopettaa. Zwingli oli vielä Einsiedelnissä, kun Samson pian Sveitsiin tulonsa jälkeen saapui tavaroineen naapurikaupunkiin. Saatuaan tästä tiedon uskonpuhdistaja matkusti heti vastustamaan häntä. He eivät tavanneet toisiaan, mutta niin menestyksellisesti hän paljasti munkin uskottelut, että tämän oli pakko lähteä toiselle taholle.ST 176.3

Ziirichissa Zwingli saarnasi innokkaasti anteeksiannon kaupustelijoita vastaan; ja kun Samson lähestyi kaupunkia, hän kohtasi neuvoston lähetin, joka ilmoitti, että hänen toivottiin matkustavan ohi. Lopulta hän salajuonen avulla pääsi kaupunkiin, mutta hänet karkoitettiin, ennenkuin oli ennättänyt myydä ainoatakaan anetta, ja pian sen jälkeen hän lähti pois Sveitsistä.ST 176.4

Uskonpuhdistukselle antoi voimakkaan sysäyksen rutto eli “musta surma”, joka raivosi Sveitsissä vuonna 1519. Kun ihmiset joutuivat katsomaan tuota tuhoajaa silmästä silmään, niin useat tunsivat, kuinka turhia ja arvottomia olivat heidän äskettäin ostamansa aneet; ja he kaipasivat varmempaa perustusta uskolleen. Zwingli sai Zurichissa tartunnan ja tuli niin heikoksi, että heitettiin kaikki toivo hänen paranemisestaan. Levisipä laajalti jo sellainenkin huhu, että hän oli kuollut. Tänä koetuksen hetkenä hänen toivonsa ja rohkeutensa pysyivät lujina. Hän katsoi uskossa Golgatan ristiin, luottaen sillä tapahtuneen synnin sovituksen riittävyyteen. Tultuaan takaisin kuoleman porteilta hän saarnasi evankeliumia suuremmalla innolla kuin koskaan ennen, ja hänen sanoillaan oli harvinaisen voimallinen vaikutus. Kansa otti iloiten vastaan rakastetun pastorinsa, joka annettiin heille takaisin haudan partaalta. He itse olivat tulleet sairaiden ja kuolevien luota ja ymmärsivät evankeliumin arvon paremmin kuin koskaan ennen.ST 177.1

Zwingli oli saanut selvemmän käsityksen evankeliumin totuuksista ja oli entistä täydellisemmin itsessään kokenut sen uudistavaa voimaa. “Aadamissa”, hän sanoi, “olemme kaikki kuolleet sekä uponneet turmelukseen ja kadotukseen”.^{143Wylie, mt. 8. kirja, 9. luku.}“Kristus... on ostanut meille ikuisen pelastuksen. Hänen kärsimyksensä on... ikuisesti pätevä uhri ja aina voimallinen puhdistamaan; se tyydyttää ikuisesti jumalallisen oikeuden vaatimukset kaikkien niiden puolesta, jotka luottavat siihen lujalla ja horjumattomalla uskolla.” Samalla hän selvästi opetti, ettei ihmisillä Kristuksen armon perusteella ole vapautta pysyä synnissä. “Missä hyvänsä uskotaan Jumalaan, siellä Jumala on; ja missä Jumala on, siellä on intoa, joka ajaa ja kannustaa hyviin töihin.”^{144D'Aubigne, mt. 8. kirja, 9. luku.}ST 177.2

Ihmiset olivat niin halukkaita kuuntelemaan Zwinglin saarnaa, ettei tuomiokirkkoon mahtunut se kansanpaljous, joka tuli häntä kuuntelemaan. Hän paljasti kuulijoilleen totuutta vähitellen, sen mukaan kuin he kykenivät sitä vastaanottamaan. Hän varoi esittämästä alussa sellaisia kohtia, jotka säikähdyttäisivät heitä ja synnyttäisivät ennakkoluuloja. Hänen työnsä tarkoituksena oli voittaa heidän sydämensä Kristukselle ja hänen opetuksilleen, tehdä heidät taipuisiksi hänen rakkautensa avulla ja neuvoa heitä seuraamaan hänen esimerkkiään; ja kun he omaksuisivat evankeliumin periaatteet, heidän taikauskoiset käsityksensä ja tapansa varmasti häviäisivät.ST 177.3

Uskonpuhdistus edistyi askel askeleelta Zurichissä. Sen viholliset tulivat levottomiksi ja alkoivat tarmokkaasti vastustaa sitä. Vuotta ennen Wittenbergin munkki oli antanut kieltävän vastauksensa paaville ja keisarille Wormsissa, ja nyt kaikki näytti osoittavan, että paavin vaatimuksia vastustettiin samalla tavalla Zurichissä. Zwinglin kimppuun hyökättiin tuon tuostakin. Paavillisissa kantoneissa vietiin evankeliumin oppilaita aika ajoin roviolle. Mutta tämä ei ollut kylliksi. Harhaopin opettaja täytyi saada vaikenemaan. Tässä tarkoituksessa lähetti Konstanzin piispa kolme asiamiestä Zurichin neuvostoon ja syytti Zwingliä siitä, että hän on opettanut kansaa rikkomaan kirkon lakeja, asettaen siten yhteiskunnan rauhan ja hyvän järjestyksen vaaraan. Hän väitti, että kirkon arvovallan syrjäyttämisestä on seurauksena yleinen sekasorto. Zwingli vastasi, että hän oli neljä vuotta julistanut evankeliumia Zurichissä, “joka oli hiljaisempi ja rauhallisempi kuin mikään muu liittovaltion kaupunki”. “Eikö silloin kristillisyys”, hän sanoi, “ole yleisen turvallisuuden paras suoja”. ^{145Wylie, mt. 8. kirja, 11. liiku.}ST 177.4

Asiamiehet kehottivat neuvoston jäseniä pysymään kirkossa ja selittivät, ettei sen ulkopuolella ole mitään pelastusta. Zwingli vastasi: “Älköön tämä syytös järkyttäkö teitä. Kirkon perustuksena on sama kallio, sama Kristus, joka antoi Pietarille hänen nimensä, koska tämä uskollisesti tunnusti hänet. Kaikkien kansojen keskuudessa Jumala ottaa vastaan ne, jotka kaikesta sydämestään uskovat Herraan Jeesukseen. Tässä on todellisuudessa se kirkko, jonka ulkopuolella ei kukaan voi pelastua.”^{146D'Aubigne, mt. 8. kirja, 11. luku.}Tämän kokouksen tuloksena yksi piispan asiamiehistä otti vastaan puhdistetun uskon.ST 178.1

Neuvosto kieltäytyi ryhtymästä toimenpiteisiin Zwingliä vastaan, ja Rooma valmistautui uuteen hyökkäykseen. Kun uskonpuhdistajalle ilmoitettiin hänen vihollistensa hankkeista, hän huudahti: “Tulkoot. Minä pelkään heitä yhtä paljon kuin ulkoneva kallio pelkää sen juurella pauhaavia aaltoja.”^147Ibid.Pappien puuhat vain edistivät sitä asiaa, mitä ne koettivat ehkäistä. Totuus levisi edelleen. Saksassa sen kannattajat, jotka olivat masentuneita Lutherin katoamisen johdosta, saivat uutta rohkeutta kuullessaan evankeliumilla olevan menestystä Sveitsissä.ST 178.2

Kun uskonpuhdistus vahvistui Zurichissä, sen hedelmät tulivat yhä selvemmin näkyviin siinä, että se ehkäisi paheita sekä edisti järjestystä ja sopusointua. “Rauhalla on asuntonsa meidän kaupungissamme”, kirjoitti Zwingli. “Täällä ei ole eripuraisuutta, ei teeskentelyä, ei kateutta, ei riitaa. Mistä muualta voi sellainen yksimielisyys tulla kuin Herralta ja meidän opistamme, joka täyttää meidät rauhan ja rakkauden hedelmillä?”^{148Wylie, mt. 8. kirja, 15. luku.}ST 178.3

Uskonpuhdistuksen saavuttamat voitot kiihottivat katolilaisia yhä päättäväisempiin ponnistuksiin sen kukistamiseksi. Kun he näkivät, miten vähän vainolla oli saatu aikaan pyrittäessä ehkäisemään Lutherin työtä Saksassa, he päättivät vastustaa tuota liikettä sen omilla aseilla. He halusivat väitellä Zwinglin kanssa, ja kun asian järjestäminen oli heidän vallassaan, he päättivät varmistaa voittonsa, valitsemalla oman etunsa mukaisesti sekä väittelypaikan että väittelytuloksesta päättävät tuomarit. Jos he saisivat Zwinglin valtaansa, he kyllä pitäisivät huolen siitä, ettei hän pääsisi karkuun. Kun johtaja saataisiin vaikenemaan, voisi liikkeen nopeasti lopettaa. Tämän aikeensa he kuitenkin huolellisesti salasivat.ST 181.1

Väittely oli määrätty pidettäväksi Badenissa, mutta Zwingli ei ollut saapuvilla. Zurichin neuvosto epäili paavin asiamiesten aikeita, muistaen paavillisissa kantoneissa evankeliumin tunnustajia varten sytytetyt polttoroviot, ja kielsi pastoriaan panemasta itseään alttiiksi tällaiselle vaaralle. Zurichissä hän oli valmis kohtaamaan kaikki väittelijät, jotka Rooma tahtoi lähettää; mutta jos hän menisi Badeniin, missä äskettäin oli vuodatettu totuutta puolustaneiden marttyyrien verta, olisi se varmaan kuolemaan menemistä. Uskonpuhdistajien edustajiksi valittiin Oekolampadius ja Haller, kun taas kuuluisa tohtori Eck, monien oppineiden tohtorien ja prelaattien avustamana oli Rooman esitaistelija.ST 181.2

Vaikka Zwingli ei ollut kokouksessa, tuntui kuitenkin hänen vaikutuksensa. Paavin kannattajat valitsivat kaikki sihteerit, ja kuolemanrangaistuksen uhalla kiellettiin kaikkia muita tekemästä muistiinpanoja. Tästä huolimatta Zwingli sai joka päivä tarkan tiedon kaikesta, mitä Badenissa puhuttiin. Eräs ylioppilas, joka oli läsnä väittelyssä, kirjoitti joka ilta kertomuksen sinä päivänä esitetyistä todisteista. Nämä kirjoitukset vei kaksi muuta ylioppilasta Oekolampadiuksen jokapäiväisten kirjeiden mukana Zwinglille Zurichiin. Uskonpuhdistaja vastasi, antaen neuvoja ja ehdotuksia. Hän kirjoitti kirjeensä yöllä, ja ylioppilaat veivät ne Badeniin aamulla. Välttääkseen kaupungin portilla olevan vartijan epäilyä, nämä lähetit kantoivat päänsä päällä siipikarjakoreja ja pääsivät siten esteettömästi ohi.ST 181.3

Tällä tavalla Zwingli johti taistelua viekkaita vihollisiaan vastaan. “Zwingli on”, sanoi Myconius, “mietiskelemällä, öitä valvomalla ja lähettämällä ohjeita Badeniin tehnyt enemmän työtä kuin olisi tehnyt, jos olisi henkilökohtaisesti keskustellut vihollistensa kanssa”.^{149D'Aubigne, mt. 11. kirja, 13. luku.}ST 181.4

Katolilaiset olivat odottamansa voiton huumaamina tulleet Badeniin komeimmissa, kimaltelevin jalokivin koristetuissa puvuissaan. He elivät ylellisesti. Heidän pöytänsä olivat katetut mitä kalleimmilla herkuilla ja parhaimmilla viineillä. Hilpeys ja huvittelu kevensivät heidän papillisten velvollisuuksiensa taakkaa. Huomattavana vastakohtana heille esiintyivät uskonpuhdistajat, joita kansa piti vain vähän kerjäläisiä parempina ja joiden yksinkertainen ruoka pidätti heitä vain lyhyen ajan pöydässä. Oekolampadiuksen isäntä, joka käytti tilaisuutta pitää häntä silmällä hänen huoneessaan, näki hänen aina lukevan tai rukoilevan ja suuresti ihmetellen kertoi, että kerettiläinen oli ainakin “hyvin hurskas”.ST 181.5

Kokouksessa “Eck nousi ylväästi puhujalavalle, joka oli kauniisti koristettu, kun taas vaatimattoman, yksinkertaisesti puetun Oekolampadiuksen oli istuuduttava vastustajaansa vastapäätä olevalle alkeelliselle tuolille”.^150Ibid.Eckin jylisevä ääni ja rajaton itseluottamus eivät koskaan pettäneet. Häntä innosti toivo saada kultaa ja mainetta, sillä uskon puolustajan tuli saada runsas palkkio. Kun todisteita puuttui, hän turvautui solvauksiin, vieläpä saattoi vannoakin.ST 182.1

Oekolampadius, joka oli häveliäs ja vailla itseluottamusta, oli koettanut välttää taistelua ja ryhtyi siihen juhlallisesti selittämällä: “Minä en tunnusta mitään muuta arvosteluperustetta kuin Jumalan sanan.” Vaikka hän käyttäytyi sävyisästi ja kohteliaasti, hän samalla osoittautui taitavaksi ja pelottomaksi. Kun katolilaiset tapansa mukaan vetosivat kirkon arvovaltaan ja vakiintuneisiin tapoihin, uskonpuhdistaja piti järkähtämättömästi kiinni Raamatusta. “Vakiintuneella tavalla”, hän sanoi, “ei ole mitään voimaa meidän Sveitsissämme, ellei se ole yhtäpitävä perustuslain kanssa; ja uskonasioissa on Raamattu meidän perustuslakimme”.^151Ibid.ST 182.2

Se jyrkkä ero, joka oli näiden kahden väittelijän välillä, ei ollut vaikuttamatta. Uskonpuhdistajan rauhallinen, selvä todistelu, sävyisästi ja vaatimattomasti esitettynä, miellytti kuulijoita, kun taas Eckin kerskailevat ja suurella paatoksella esitetyt väitteet tympäisivät heitä.ST 182.3

Väittelyä kesti kahdeksantoista päivää. Sen päättyessä paavin kannattajat väittivät suurella itseluottamuksella, että he voittivat. Useimmat valtuutetuista asettuivat Rooman puolelle, ja kokous julisti uskonpuhdistajat voitetuiksi sekä selitti, että heidät ja heidän johtajansa Zwingli oli erotettu kirkosta. Mutta kokouksen hedelmät näyttivät, kumpi puoli selvisi paremmin. Väittely antoi voimakkaan sysäyksen uskonpuhdistukselle, ja pian sen jälkeen tärkeät kaupungit Bern ja Basel ilmoittivat olevansa uskonpuhdistuksen puolella.ST 182.4