Luku 23—Ajan täyttyessä

“Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus, ja uskokaa evankeliumi.”AT 207.1

“Jeesus meni Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: ‘Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.’” Mark. 1: 14, 15.AT 207.2

Messiaan tuleminen oli ensiksi ilmoitettu Juudeassa. Edelläkävijän syntymä oli ilmoitettu Sakariaalle Jerusalemin temppelissä hänen suorittaessaan alttaripalvelusta. Beetlehemin kukkuloilla enkelit olivat julistaneet Jeesuksen syntymän. Tietäjät olivat tulleet Jerusalemiin etsimään Häntä. Temppelissä Simeon ja Hanna olivat todistaneet Hänen jumaluudestaan. “Jerusalem ja koko Juudea” oli kuunnellut Johannes Kastajan julistusta, ja suuren neuvoston lähettiläät olivat samalla kun kansakin kuulleet hänen todistuksensa Jeesuksesta. Juudeasta olivat Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset. Siellä Hän oli viettänyt paljon toimintansa alkuaikaa. Hänen jumaluutensa välähdys Hänen puhdistaessaan temppelin, Hänen ihmetyönsä ja ne jumalalliset totuudet, jotka kaikuivat Hänen huuliltaan, — kaikki julisti samaa, minkä Hän Betesdan luona tapahtuneen parantamisen jälkeen oli lausunut suuren neuvoston edessä: että Hän oli iankaikkisen Jumalan Poika.AT 207.3

Jos Israelin johtajat olisivat ottaneet Kristuksen vastaan, Hän olisi antanut heille kunnian Hänen lähettiläinään viedä evankeliumin maailmaan. Heille suotiin ensiksi tilaisuus julistaa Jumalan valtakuntaa ja Hänen armoaan. Mutta Israel ei tuntenut etsikkoaikaansa. Juutalaisten johtomiesten kateus ja epäusko olivat kypsyneet julkiseksi vihaksi, ja kansan sydän käännettiin pois Jeesuksesta.AT 208.1

Suuri neuvosto oli hylännyt Kristuksen sanoman ja toivoi Hänen kuolemaansa, siksi Jeesus lähti Jerusalemista, pappien, pyhäkön ja uskonnollisten johtajain sekä kansan luota, joka oli saanut lain opetusta, ja kääntyi toisen ihmisluokan puoleen julistamaan sanomaansa ja kokoamaan niitä, jotka veisivät evankeliumin kaikille kansoille.AT 208.2

Kuten hengelliset vallanpitäjät Kristuksen päivinä hylkäsivät ihmisen Valon ja Elämän, niin Hänet ovat hylänneet kaikki jälkeen- tulevatkin sukupolvet. Kristuksen vetäytyminen pois Juudeasta on kerta toisensa jälkeen toistunut historiassa. Kun uskonpuhdistajat saarnasivat Jumalan sanaa, ei heillä ollut aikomusta erota valtionkirkosta, mutta uskonnolliset johtajat eivät sietäneet valoa, ja niiden, jotka sitä levittivät, täytyi etsiä toinen ihmisluokka, joka kaipasi totuutta. Meidän aikanamme on vain harvoja uskonpuhdistajien seuraajiksi tunnustautuvia, joissa vaikuttaa heidän henkensä. Harvat kuuntelevat Jumalan ääntä ja ovat valmiit ottamaan totuuden vastaan, missä muodossa sitä sitten esitetäänkin. Usein niiden, jotka seuraavat uskonpuhdistajain jälkiä, on pakko erota rakastamistaan seurakunnista julistaakseen Jumalan sanan selviä opetuksia. Ja monesti niiden, jotka etsivät valoa, on pakko samojen opetusten tähden jättää isiensä kirkko voidakseen olla kuuliaisia Jumalalle.AT 208.3

Jerusalemin rabbiinit halveksivat Galilean asukkaita ja pitivät heitä sivistymättöminä ja oppimattomina, ja kuitenkin tämä seutu osoittautui Vapahtajalle suotuisammaksi työkentäksi. Asukkaat olivat vakavampia ja vilpittömämpiä, vähemmän epäjumalanpalveluksen pauloissa, ja heidän mielensä olivat vastaanottavaisempia totuudelle. Mennessään Galileaan Jeesus ei etsinyt yksinäisyyttä tai eristettyä asemaa. Tuossa maakunnassa oli siihen aikaan runsaslukuinen väestö, johon oli sekaantunut paljon enemmän muita kansallisuuksia kuin Juudean väestöön.AT 208.4

Kun Jeesus vaelsi halki Galilean opettaen ja parantaen, kokoontui Hänen luokseen suuria kansanjoukkoja kylistä ja kaupungeista. Monia tuli Juudeastakin ja ympärillä olevista maakunnista. Usein Hänen oli pakko kätkeytyä kansalta. Innostus kasvoi niin suureksi, että oli välttämätöntä ryhtyä varovaisuustoimenpiteisiin, jotteivät roomalaiset viranomaiset alkaisi pelätä kapinaa. Maailmassa ei koskaan aikaisemmin ollut ollut tällaista aikaa. Taivas laskeutui alas ihmisten keskuuteen. Isoavat ja janoavat sielut, jotka olivat kauan odottaneet Israelin lunastusta, saivat nyt nauttia laupiaan Vapahtajan armoa.AT 208.5

Kristuksen julistuksen pääsisältönä oli: “Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!” Näin siis evankeliumin sanoma, sellaisena, kuin Vapahtaja sen itse esitti, perustuu ennustuksiin. “Aika”, jonka Hän ilmoitti täyttyneen, oli enkeli Gabrielin Danielille ilmoittama ajanjakso. Enkeli oli sanonut: “Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.” Dan. 9: 24. Ennustuksissa päivä vastaa vuotta. Katso 4 Moos. 14: 24; Hes. 4: 6. Seitsemänkymmentä viikkoa eli neljäsataa yhdeksänkymmentä päivää kuvaa neljääsataa yhdeksääkymmentä vuotta. Tämän ajanjakson lähtökohta ilmoitetaan: “Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem oli jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa”, kuusikymmentäyhdeksän viikkoa eli neljäsataa kahdeksankymmentäkolme vuotta. Dan. 9: 25. Käsky Jerusalemin jälleenrakentamisesta, joka sai lopullisen muotonsa Artaxerxes Longimanuksen määräyksen kautta (katso Esra 6: 14; 7: 1, 9), astui voimaan syksyllä v. 457 e. Kr. Tästä ajasta neljäsataa kahdeksankymmentäkolme vuotta eteenpäin vie syksyyn v. 27 j. Kr. Ennustuksen mukaan tämä ajanjakso ulottuu Messiaaseen, voideltuun, asti. V. 27 Jeesus sai kasteessa Pyhän Hengen voitelun, ja kohta senjälkeen aloitti toimintansa. Silloin kaikui sanoma: “Aika on täyttynyt.”AT 209.1

Enkeli jatkoi: “Ja Hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon (seitsemän vuoden) ajaksi” (“vahvistaa liiton”, engl. käänn.). Seitsemän vuotta Vapahtajan toiminnan alkamisesta lukien evankeliumia olisi saarnattava erikoisesti juutalaisille, Kristus itse kolme ja puoli vuotta ja senjälkeen apostolit. “Ja puoleksi vuosiviikoksi Hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin” (“keskellä viikkoa”, engl. käänn.). Dan. 9: 27. Keväällä v. 31 uhrattiin Kristus, todellinen uhri, Golgatalla Silloin temppelin esirippu repäistiin halki, mikä osoitti, että uhripalveluksen pyhyys ja merkitys oli lakannut. Oli tullut aika, jolloin maallinen teurasuhri ja ruokauhri lakkasivat.AT 209.2

Tuo yksi viikko — seitsemän vuotta — päättyi v. 34 j. Kr. Silloin juutalaiset kivittämällä Stefanuksen lopullisesti sinetöivät päätöksensä evankeliumin hylkäämisestä; opetuslapset, jotka vaino oli hajoittanut, “vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa” Apt. 8: 4; ja pian senjälkeen Saulus, vainooja, tuli kääntymykseen, ja hänestä tuli Paavali, pakanain apostoli.AT 211.1

Aika, jolloin Kristus tulisi, jolloin Hänet voideltaisiin Pyhällä Hengellä, jolloin Hän kuolisi ja jolloin evankeliumi vietäisiin pakanoille, oli siis tarkoin määrätty. Juutalaisilla olisi ollut etuoikeus ymmärtää nämä ennustukset ja huomata niiden täyttyminen Jeesuksen toiminnassa. Kristus terotti opetuslapsilleen ennustusten tutkimisen tärkeyttä. Viitatessaan Danielille annettuun ennustukseen, joka koski heidän omaa aikaansa, Hän lausui: “Joka tämän lukee, se tarkatkoon” (“ymmärtäköön”, engl. käänn.). Matt. 24: 15. Ylösnousemuksensa jälkeen Hän, alkaen “Mooseksesta ja kaikista profeetoista”, selitti opetuslapsilleen, “mitä Hänestä oli sanottu kaikissa kirjoituksissa”, Luuk. 24: 27. Vapahtaja oli puhunut kaikkien profeettain kautta. “Heissä oleva Kristuksen Henki” todisti “edeltäpäin... Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta.” 1 Piet. 1: 11.AT 211.2

Enkeli Gabriel, joka arvoltaan on lähinnä Jumalan Poikaa, toi Danielille tämän sanoman Jumalalta. Gabrielin Kristus myös lähetti paljastamaan tulevaisuutta rakastetulle Johannekselle, ja siunaus luvataan niille, jotka lukevat ja “kuulevat tämän profetian sanat, ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on”. Ilm. 1: 3.AT 211.3

“Ei Herra, Herra tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille.” Kun “se, mikä on salassa, on Herran, meidän Jumalamme”, niin se, “mikä on ilmoitettu, on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti”. Aamos 3: 7; 5 Moos. 29: 29. Jumala on ilmoittanut meille nämä asiat, ja Hän siunaa profeetallisten kirjoitusten hartaan tutkimisen.AT 211.4

Kuten sanoma Kristuksen ensimmäisestä tulemisesta julisti Hänen armonsa valtakuntaa, niin sanoma Hänen toisesta tulemisestaan julistaa Hänen kirkkautensa valtakuntaa. Ja toinen sanoma, kuten ensimmäinenkin, perustuu ennustuksiin. Enkelin Danielille lausumat sanat, otka koskivat viimeisiä päiviä, ymmärrettäisiin lopun aikana. Silloin “monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy”. “Jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.” Dan. 12: 4, 10. Vapahtaja esitti itse tulemisensa merkkejä, ja Hän sanoi: “Kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä.” “Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta.” “Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” Luuk. 21: 31, 34, 36.AT 211.5

Olemme nyt saapuneet näiden kirjoitusten ennustamaan aikaan. Lopun aika on tullut, profeettain ennustukset ovat avatut, ja niiden vakavat varoitukset viittaavat pian tapahtuvaan Herran tulemukseen kirkkaudessa.AT 212.1

Juutalaiset tulkitsivat ja sovelsivat väärin Jumalan sanaa eivätkä tunteneet etsikkoaikaansa. Kristuksen ja Hänen apostoliensa toiminnan ajan — valitun kansan viimeiset kalliit armon vuodet — he viettivät suunnitellen Herran sanansaattajien tuhoa. He olivat maallisen kunnianhimon vallassa, ja heille tarjottiin turhaan hengellistä valtakuntaa. Samoin nykyäänkin tämä maailma valtaa ihmisten ajatukset, eivätkä he välitä mitään nopeasti täyttyvistä ennustuksista ja pian tulevan Jumalan valtakunnan merkeistä.AT 212.2

“Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia, me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia.” Vaikka emme tiedäkään Herramme tulemisen hetkeä, voimme tietää, milloin se on lähellä. “Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.” 1 Tess. 5: 4—6.AT 212.3