Luku 37—Totuuden julistajia

“Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle.”AT 328.1

Apostolit olivat Jeesuksen perheen jäseniä, ja he olivat seuranneet Häntä Hänen kulkiessaan jalkaisin Galilean läpi. He olivat jakaneet Hänen kanssaan heitä kohdanneet vaivat ja vaikeudet. He olivat kuunnelleet Hänen puheitaan, he olivat kulkeneet ja keskustelleet Jumalan Pojan kanssa, ja Hän oli heitä joka päivä opettanut työskentelemään ihmiskunnan hyväksi. Kun Jeesus palveli ympärilleen kokoontuneita suuria kansanjoukkoja, opetuslapset olivat saapuvilla valmiina toimittamaan Hänen käskyjään ja keventämään Hänen työtään. He auttoivat kansan järjestämisessä, he toivat sairaita Vapahtajan luo ja edistivät kaikkien mukavuutta. He huomasivat kiinnostuneet kuulijat, selittivät heille kirjoituksia ja työskentelivät eri tavoin heidän hengelliseksi rakentumisekseen. He opettivat sitä, mitä itse olivat Jeesukselta oppineet, ja saivat joka päivä runsaita kokemuksia. Mutta he tarvitsivat myös kokemusta työskentelyssä yksin. He tarvitsivat vielä paljon opetusta, suurta kärsivällisyyttä ja lempeyttä. Nyt, ollessaan vielä henkilökohtaisesti heidän kanssaan Vapahtaja lähetti heidät työhön edustajinaan. Hän näytti heille heidän virheensä, neuvoi ja oikaisi heitä.AT 328.2

Ollessaan Jeesuksen kanssa opetuslapset olivat usein hämmentyneet pappien ja fariseusten opetuksista, mutta he olivat esittäneet pulmansa Jeesukselle. Hän oli asettanut heidän eteensä Kirjoitusten totuudet perimätietojen vastakohtana. Näin Hän oli lujittanut heidän luottamustaan Jumalan sanaan ja suuressa määrin vapauttanut heidät heidän rabbiinien pelostaan ja perimätietojen kahleista. Opetuslasten kasvatuksessa Vapahtajan oman elämän esimerkki oli paljon tehokkaampi kuin pelkästään suullinen opetus. Kun he olivat erossa Hänestä, muistui heidän mieleensä Hänen jokainen katseensa, äänensävynsä ja sanansa. Usein joutuessaan taisteluun evankeliumin vihollisten kanssa he toistivat Hänen sanojaan, ja nähdessään niiden vaikutuksen kansaan he iloitsivat suuresti.AT 329.1

Kutsuen kaksitoista opetuslastaan ympärilleen Jeesus käski heidän kaksittain mennä kyliin ja kaupunkeihin. Ketään ei lähetetty yksin, vaan veli veljen, ystävä ystävän kanssa. Näin he voivat auttaa ja rohkaista toisiaan, neuvotella ja rukoilla yhdessä, ja toisen voima täydensi toisen heikkoutta. Samalla tavalla Hän myöhemmin lähetti ne seitsemänkymmentä. Vapahtajan tarkoitus oli, että evankeliumin sanansaattajat tällä tavoin työskentelisivät yhdessä. Meidän aikanamme evankeliumityö olisi paljon menestyksellisempää, jos tätä esimerkkiä tarkemmin seurattaisiin.AT 329.2

Opetuslasten sanoma oli sama kuin Johannes Kastajan ja Kristuksen itsensä: “Taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Heidän ei tullut ruveta kansan kanssa kiistelemään siitä, oliko Jeesus Nasarealainen Messias, mutta Hänen nimessään heidän oli tehtävä samoja laupeudentöitä, kuin Hän oli tehnyt. Hän käski heitä: “Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.”AT 329.3

Toimintansa aikana Jeesus käytti enemmän aikaa sairaitten parantamiseen kuin saarnaamiseen. Hänen ihmetyönsä todistivat tosiksi Hänen sanansa, ettei Hän tullut tuhoamaan, vaan pelastamaan. Hänen vanhurskautensa kävi Hänen edellänsä, ja Herran kunnia seurasi Häntä. Minne ikinä Hän meni, sinne tieto Hänen armotöistään kulki Hänen edellään. Missä Hän oli kulkenut, siellä Hänen säälinsä kohteet iloitsivat terveydestään ja kokeilivat uusia voimiaan. Ihmisjoukkoja kerääntyi heidän ympärilleen kuullakseen heidän huuliltaan Herran tekemistä teoista. Hänen äänensä oli ensimmäinen ääni, mitä moni heistä koskaan oli kuullut, Hänen nimensä ensimmäinen heidän lausumansa sana, Hänen kasvonsa ensimmäiset, mitä he olivat katselleet. Miksi he eivät siis rakastaisi Jeesusta ja kaiuttaisi Hänen kiitostaan? Hän kulki kaupunkien ja kylien läpi kuin elävä virta, joka levitti elämää ja iloa kaikkialle, missä Hän liikkui.AT 329.4

Kristuksen seuraajien on työskenneltävä Hänen tavallaan. Meidän on ruokittava nälkäisiä, vaatetettava alastomia, ja lohdutettava kärsiviä ja masentuneita. Meidän on autettava epätoivoon joutuneita ja herätettävä uutta toivoa toivottomissa. Ja meidänkin kohdallamme on täyttyvä seuraava lupaus: “Sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.” Jes. 58: 8. Epäitsekkäänä palveluksena ilmenevä Kristuksen rakkaus voi tehokkaammin uudistaa pahantekijän kuin esivallan miekka tai tuomioistuin. Näitä tarvitaan herättämään lainrikkojissa pelkoa, mutta rakastava lähetyssaarnaaja voi tehdä enemmän kuin ne. Usein sydän paatuu nuhteista, mutta se sulaa Kristuksen rakkauden vaikutuksesta. Lähetyssaarnaaja ei voi vain parantaa fyysillistä sairautta, vaan hän voi johdattaa syntisen Suuren Lääkärin luo, joka voi parantaa sielun synnin spitaalista. Jumalan tarkoitus on, että sairaat, onnettomat ja pahojen henkien riivaamat saavat Hänen palvelijainsa välityksellä kuulla Hänen äänensä. Hän haluaa ihmisten välityksellä olla lohduttaja, jollaista maailma ei tunne.AT 330.1

Opetuslasten tuli ensimmäisellä lähetysmatkallaan mennä “Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö”. Jos he nyt olisivat saarnanneet evankeliumia pakanoille tai samarialaisille, he olisivat menettäneet vaikutuksensa juutalaisiin. Kiihottamalla fariseusten ennakkoluuloja he olisivat joutuneet taisteluun, joka olisi masentanut heitä heti heidän työnsä alussa. Myös apostolit olivat hitaita käsittämään, että evankeliumi oli vietävä kaikille kansoille. Vasta kun he itse käsittäisivät tämän totuuden, he olisivat valmiit työskentelemään pakanain hyväksi. Jos juutalaiset ottaisivat evankeliumin vastaan, Jumala tekisi heistä lähettiläitään pakanain keskuuteen. Siksi heidän tuli ensimmäisinä kuulla sanoma.AT 330.2

Kaikkialla Kristuksen työkentällä oli sieluja, jotka olivat heränneet näkemään tarpeensa ja jotka isosivat ja janosivat totuutta. Oli tullut aika lähettää sanoma Hänen rakkaudestaan näille kaipaaville sydämille. Kaikkien näiden luo opetuslasten tuli mennä Hänen sanansaattajinaan. Näin uskovaiset tottuisivat pitämään heitä Jumalan määrääminä opettajina, ja kun Vapahtaja otettaisiin pois heidän luotaan, he eivät jäisi ilman opettajia.AT 330.3

Tällä ensimmäisellä matkallaan opetuslasten tuli mennä vain sinne, missä Jeesus oli aikaisemmin käynyt ja saanut ystäviä. Heidän matkavalmistustensa tuli olla mitä yksinkertaisimpia. Mikään ei saisi kääntää heidän mieltään pois heidän suuresta työstään tai millään tavoin herättää vastustusta ja estää työn jatkumista.AT 331.1

Heidän ei tullut käyttää uskonnollisten opettajien pukua eikä minkäänlaista vaatepartta, joka erottaisi heidät vaatimattomista talonpojista. Heidän ei tullut mennä synagoogiin ja kutsua kansaa koolle jumalanpalvelukseen, vaan heidän tuli suorittaa työnsä kulkien talosta taloon. Heidän ei pitänyt tuhlata aikaa tarpeettomiin tervehdyksiin tai kulkea talosta taloon vain huvin vuoksi. Mutta joka paikassa heidän tuli käyttää hyväkseen niiden vieraanvaraisuutta, jotka olivat arvolliset ja jotka lausuivat heidät tervetulleiksi yhtä sydämellisesti, kuin jos he vastaanottaisivat Kristuksen itsensä. Heidän tuli taloon astuessaan käyttää kaunista tervehdystä: “Rauha tälle talolle.” Luuk. 10: 5. Tuo talo saisi siunauksia heidän rukouksistaan, heidän kiitos- lauluistaan ja raamatunselityksistään perhepiirissä.AT 331.2

Näiden opetuslasten tuli olla totuuden julistajia, valmistaa tietä Mestarin tulolle. Heidän julistamansa sanoma oli iankaikkisen elämän sana, ja ihmisten kohtalo riippui siitä, ottivatko he sen vastaan tai hylkäsivätkö sen. Teroittaakseen kansalle sen vakavuutta Jeesus käski opetuslapsiaan: “Ja missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne. Totisesti minä sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sen kaupungin.”AT 331.3

Nyt Vapahtajan katse tunkeutuu tulevaisuuteen ja Hän näkee laajempia työkenttiä, joilla opetuslapset tulevat todistamaan Hänestä Hänen kuolemansa jälkeen. Profeetallisella silmällään Hän näkee palvelijainsa kokemukset kaikkina aikoina, kunnes Hän tulee toisen kerran. Hän osoittaa seuraajilleen, millaisiin ristiriitoihin he tulevat joutumaan; Hän paljastaa heille taistelun luonteen ja tavan. Hän kuvailee heille mitä vaaroja he tulevat kohtaamaan ja millaista itsensäkieltämistä heiltä vaaditaan. Hän toivoo heidän laskevan kustannukset, ettei vihollinen äkkiarvaamatta voi heitä yllättää. Heidän taistelunsa ei tule olemaan lihaa ja verta vastaan, vaan “hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa”. Ef. 6: 12. He joutuvat taistelemaan yliluonnollisia voimia vastaan, mutta heille luvataan yliluonnollista apua. Kaikki taivaan olennot kuuluvat tähän sotajoukkoon. Ja siellä on enemmän kuin enkeleitä. Pyhä Henki, Herran sotajoukon johtajan edustaja, tulee johtamaan taistelua. Meillä saattaa olla monia heikkouksia, hirveitä syntejä ja erehdyksiä, mutta Jumalan armo kuuluu kaikille, jotka katuvina sitä etsivät. Kaikkivaltiaan voima tulee niiden avuksi, jotka luottavat Jumalaan.AT 331.4

Jeesus sanoi: “Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset.” Jeesus ei koskaan säästänyt yhtään totuuden sanaa, mutta Hän puhui ne aina rakkaudella. Seurustellessaan ihmisten kanssa Hän osoitti mitä suurinta tahdikkuutta, huomaavaisuutta ja ystävällisyyttä heitä kohtaan. Hän ei ollut koskaan epäkohtelias, ei koskaan tarpeettomasti lausunut ankaraa sanaa eikä koskaan tuottanut tarpeettomasti tuskaa herkälle sielulle. Hän ei tuominnut ihmisen heikkouksia. Hän tuomitsi pelottomasti tekopyhyyden, epäuskon ja vääryyden, mutta tuska väreili Hänen äänessään Hänen lausuessaan kirveleviä moitteitaan. Hän itki Jerusalemia, rakastamaansa kaupunkia, joka kieltäytyi vastaanottamasta Häntä, joka oli tie, totuus ja elämä. He hylkäsivät Hänet, Vapahtajansa, mutta Hän kohteli heitä säälivän hellästi ja murehti heistä niin syvästi, että se mursi Hänen sydämensä. Jokainen sielu oli Hänen silmissään kallis. Vaikka Hän aina käyttäytyi jumalallisen arvokkaasti, kumartui Hän hellästi huolehtien jokaisen Jumalan perheen jäsenen puoleen. Jokaisessa ihmisessä Hän näki langenneen sielun, jonka pelastaminen oli Hänen tehtävänsä.AT 332.1

Kristuksen palvelijat eivät saa noudattaa luonnollisen sydämen vaatimuksia. Heidän on oltava läheisessä yhteydessä Jumalan kanssa, jottei heitä loukattaessa oma minä nostaisi päätään ja jotteivät he kiihtyneinä syytäisi sopimatonta sanatulvaa, joka ei kasteen tai hiljaisen sadekuuron tavoin virvoita nääntyneitä kasveja. Voima, jolla heidän on voitettava paha, on Kristuksen voima. Kristuksen kunnia on heidän väkevyytensä. Heidän on kiinnitettävä katseensa Hänen rakastettavuuteensa. Silloin he voivat julistaa evankeliumia tahdikkaasti ja hienotunteisesti. Mieli, joka loukattaessakin pysyy sävyisänä, puhuu paljon vaikuttavammin totuuden puolesta kuin voimakkain todistelu.AT 332.2

Niiden, jotka joutuvat taisteluun totuuden vihollisten kanssa, ei ole kohdattava vain ihmisiä, vaan itse Saatana joukkoineen. Heidän tulee muistaa Vapahtajan sanat: “Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle.” Luuk. 10: 3. Jos he lepäävät Jumalan rakkaudessa, he voivat säilyttää mielensä tyyneyden, vaikka heitä henkilökohtaisesti loukataankin. Herra pukee heidät jumalalliseen sota- asuun. Hänen Pyhä Henkensä vaikuttaa mieleen ja sydämeen, niin että heidän äänensä ei kiihdy susien ulvonnan kaltaiseksi.AT 333.1

Jeesus sanoi edelleen neuvoessaan opetuslapsiaan: “Kavahtakaa ihmisiä.” Heidän ei tullut sokeasti luottaa niihin, jotka eivät tunteneet Jumalaa, ja ilmaista heille suunnitelmiaan, sillä tämä koituisi hyödyksi Saatanan palvelijoille. Ihmisten keksinnöt ovat usein Jumalan suunnitelmien vastaisia. Niiden, jotka rakentavat Jumalan pyhäkköä, on rakennettava vuorella näytetyn mallin, jumalallisen esikuvan, mukaan. Kun Jumalan palvelijat luottavat sellaisten ihmisten neuvoihin, jotka eivät ole Pyhän Hengen johdatuksen alaisia, se on Jumalan häpäisemistä ja evankeliumin pettämistä. Maailman viisaus on hulluutta Jumalan silmissä. Ne, jotka siihen luottavat, eksyvät varmasti.AT 333.2

“He vetävät teidät oikeuksiin,... ja teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja pakanoille.” Vaino saa valon leviämään. Kristuksen palvelijoita viedään maailman suurten miesten eteen, jotka muutoin eivät koskaan saisi kuulla evankeliumia. Totuus on esitetty näille ihmisille väärällä tavalla. He ovat kuulleet vääriä syytöksiä Kristuksen opetuslasten uskosta. Usein ainoa tapa, jolla he voivat saada selville sen todellisen luonteen, ovat niiden todistukset, joita tuodaan oikeuden eteen vastaamaan uskostaan. Tutkinnossa näitä vaaditaan vastaamaan, ja heidän tuomariensa on pakko kuunnella esitettyjä todistuksia. Jumala antaa palvelijoilleen armoa ja viisautta joka tilanteessa. Jeesus sanoo: “Teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen. Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä.” Kun Jumalan Henki valaisee Hänen palvelijainsa mielen, tulee totuus julistetuksi jumalallisessa voimassaan ja kauneudessaan. Ne, jotka vastustavat totuutta, tulevat syyttämään ja sortamaan opetuslapsia. Mutta tappioissa ja kärsimyksissä, aina kuolemaan saakka, Jumalan lasten on osoitettava jumalallisen esikuvansa kaltaista nöyryyttä. Näin tulee näkyviin Saatanan palvelijain ja Kristuksen edustajain välinen vastakohta. Vapahtaja tulee korotetuksi hallitsijain ja kansan edessä.AT 333.3

Opetuslapsille ei annettu marttyyrien rohkeutta ja urhoollisuutta, ennenkuin tällaista armoa tarvittiin. Silloin Vapahtajan lupaus täyttyi. Kun Pietari ja Johannes todistivat Sanhedrinin edessä, ihmiset “ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa”. Apt. 4: 13. Stefanuksesta kirjoitetaan, että “kaikki, jotka neuvostossa istuivat, loivat katseensa häneen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niinkuin enkelin kasvot”. Ihmiset “eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui”. Apt. 6: 15, 10. Ja Paavali sanoo kirjoittaessaan omasta oikeudenkäynnistään keisarin tuomioistuimessa: “Ensi kertaa puolustautuessani ei kukaan tullut avukseni... Mutta Herra auttoi minua ja vahvisti minua, että sanan julistaminen minun kauttani tulisi täydelleen suoritetuksi, ja kaikki pakanat sen kuulisivat; ja minä pelastuin jalopeurain kidasta.” 2 Tim. 4: 16, 17.AT 334.1

Kristuksen palvelijain ei tullut valmistaa mitään puheita esitettäviksi, kun he joutuivat oikeuden eteen. Heidän valmistuksenaan olisi päivittäinen Jumalan sanan kalliiden opetusten painaminen mieleen ja uskon vahvistaminen rukouksen avulla. Koetuksen hetkellä Pyhä Henki toisi heidän mieleensä juuri ne totuudet, joita tarvitaan.AT 334.2

Jokapäiväinen, vakava pyrkimys oppia tuntemaan Jumalaa ja Hänen lähettämäänsä Jeesusta Kristusta antaisi sielulle voimaa ja vaikutusvaltaa. Ahkeran raamatuntutkimisen avulla saavutettu tieto tulisi mieleen oikealla hetkellä. Mutta se, joka oli laiminlyönyt tutustua Kristuksen sanoihin eikä ollut koskaan kokenut Hänen armonsa voimaa koetuksissa, ei voinut odottaa, että Pyhä Henki toisi Hänen mieleensä Kristuksen sanoja. Heidän oli palveltava Jumalaa joka päivä jakamattomalla rakkaudella ja sitten luotettava Häneen.AT 334.3

Niin katkera olisi viha evankeliumia kohtaan, että hellimmätkin maalliset siteet katkeaisivat. Kristuksen opetuslasten omat perheenjäsenet antaisivat heidät alttiiksi kuolemaan. Jeesus jatkoi: “Te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” Mark. 13: 13. Mutta Hän pyysi, etteivät he tarpeettomasti antautuisi vainolle alttiiksi. He itse vaihtoi usein työkentän toiseen paetakseen niitä, jotka vainosivat Hänen henkeään. Kun nasarealaiset eivät ottaneet Häntä vastaan, vaan koettivat tappaa Hänet, Hän meni Kapernaumiin, ja siellä ihmiset olivat hämmästyneitä Hänen opetuksestaan, “sillä Hänen puheessansa oli voima”. Luuk. 4: 32. Niin ei myöskään Hänen seuraajainsa tulisi masentua vainosta, vaan etsiä toinen paikka, missä he voisivat jatkaa työtään sielujen pelastukseksi.AT 334.4

Palvelija ei ole herraansa parempi. Taivaan ruhtinasta nimitettiin Belsebuliksi, ja Hänen opetuslapsiaan tullaan kohtelemaan samalla tavalla. Mutta vaarankin uhatessa Kristuksen seuraajien on tunnustettava periaatteensa. Heidän tulisi pitää salamyhkäisyyttä arvoaan alentavana. He eivät voi pysyä toimettomina, kunnes ovat varmat siitä, että totuuden tunnustaminen on turvallista. Heidät on asetettu vartijoiksi, varoittamaan ihmisiä vaarasta. Kristukselta saatua totuutta on vapaasti ja avoimesti julistettava kaikille. Jeesus sanoi: “Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta.”AT 335.1

Jeesus ei koskaan ostanut rauhaa totuuden hinnalla. Hänen sydä- mensä' oli tulvillaan rakkautta koko ihmiskuntaa kohtaan, mutta Hän ei koskaan suhtautunut lempeästi syntiin. Hän oli ihmisille niin hyvä ystävä, ettei Hän voinut vaieta, kun he menettelivät sellaisella tavalla, joka tuottaisi turmion heidän sielulleen, jonka Hän oli omalla verellään ostanut. Hän työskenteli saadakseen ihmiset uskollisiksi omalle itselleen, korkeammille ja ikuisille pyrinnöilleen. Kristuksen palvelijat on kutsuttu samaan työhön, ja heidän on varottava, etteivät he luovu totuudesta koettaessaan estää epäsopua. Heidän on edistettävä “rauhaa ja keskinäistä rakentumista” (Room. 14: 19), mutta todellista rauhaa ei koskaan voida saada aikaan tinkimällä periaatteista. Eikä kukaan voi olla uskollinen periaatteilleen herättämättä vastustusta. Kristillisyyttä, joka todella on hengellistä, tulevat vastustamaan ne, jotka eivät ole kuuliaisia. Mutta Jeesus pyysi opetuslapsiaan: “Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua.” Niiden, jotka ovat uskollisia Jumalalle, ei tarvitse pelätä ihmisten voimaa eikä Saatanan vihamielisyyttä. Kristuksessa heidän iankaikkinen elämänsä on turvattu. Heidän tulee ainoastaan pelätä sitä, etteivät luovu totuudesta, ja näin petä sitä luottamusta, jolla Jumala on heitä kunnioittanut.AT 335.2

Saatana koettaa täyttää ihmisten sydämet epäilyksellä. Hän johtaa heidät pitämään Jumalaa ankarana tuomarina. Hän kiusaa heitä syntiin, ja sitten pitämään itseään liian huonoina lähestyäkseen taivaallistaAT 335.3

Isäänsä tai herättääkseen Hänen sääliään. Jumala ymmärtää kaiken tämän. Jeesus vakuuttaa opetuslapsilleen Jumalan tuntevan myötätuntoa heitä kohtaan heidän puutteissaan ja heikkouksissaan. Ei ainoakaan huokaus, tuska tai suru, joka lävistää sielun, ole värähdyttämättä Isän sydäntä.AT 336.1

Raamattu esittää meille Jumalan korkealla ja pyhällä paikallaan, ei toimettomana, ei äänettömänä tai ylhäisessä yksinäisyydessään, vaan kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhannen ja tuhat kertaa tuhannen pyhän olennon ympäröimänä, jotka kaikki odottavat saadakseen täyttää Hänen tahtonsa. Meille näkymättömien välikappaleiden kautta Hän on vilkkaassa yhteydessä valtakuntansa jokaisen osan kanssa. Mutta Hänen ja koko taivaan mielenkiinto keskittyy juuri tähän hiukkaseen maailmankaikkeudessa ja niihin sieluihin, joita pelastamaan Hän lähetti ainosyntyisen Poikansa. Jumala kumartuu valtaistuimeltaan kuuntelemaan ahdistettujen huokauksia. Hän vastaa jokaiseen vilpittömään rukoukseen: “Tässä minä olen.” Hän nostaa sorretut ja masennetut. Jokaisessa kiusauksessa ja koettelemuksessa Hänen kasvojensa enkeli on lähellä auttamassa.AT 336.2

Ei varpunenkaan putoa maahan Isämme tietämättä. Saatanan viha Jumalaa kohtaan saa hänet vihaamaan jokaista Vapahtajan huolenpidon kohdetta. Hän koettaa turmella Jumalan käsialan, ja hän iloitsee mykkien eläintenkin tuhoamisesta. Vain Jumalan huolenpito varjelee linnut ilahduttamaan meitä liverryksillään. Mutta Hän ei unohda varpusiakaan. “Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.”AT 336.3

Jeesus jatkaa: Niinkuin te tunnustatte minut ihmisten edessä, niin minäkin tunnustan teidät Jumalan ja pyhien enkelien edessä. Teidän on oltava minun todistajiani maan päällä, kanavia, joita myöten minun armoni voi virrata maailman pelastukseksi. Samoin minä tahdon olla teidän edustajanne taivaassa. Isä ei katso teidän puutteellista luonnettanne, vaan Hän näkee teidät puettuina minun täydellisyyteeni. Minä olen välittäjä, jonka kautta taivaan siunaukset tulevat teidän osaksenne. Ja jokainen, joka tunnustaa minut osallistumalla uhriini kadotettujen hyväksi, tullaan tunnustamaan osalliseksi lunastettujen riemuun ja kirkkauteen.AT 336.4

Sillä, joka tunnustaa Kristusta, täytyy olla Kristus asumassa sydämessään. Hän ei voi jakaa toisille sitä, mitä hän ei ole itse saanut. Opetuslapset voivat puhua sujuvasti opinkappaleista, he voivat toistaaAT 336.5

Kristuksen omia sanoja, mutta ellei heillä ole Kristuksen kaltaista nöyryyttä ja rakkautta, eivät he tunnusta Häntä. Kristuksen hengen vastainen henki kieltää Hänet, olipa opillinen tunnustus mikä tahansa. Ihmiset voivat kieltää Kristuksen puhumalla pahaa, keskustelemalla turhista asioista ja käyttämällä valheellisia tai epäystävällisiä sanoja. | He voivat kieltää Hänet välttämällä elämän taakkoja tai antautumalla synnillisiin nautintoihin. He voivat kieltää Hänet mukautumalla tämän maailman mukaan, käyttäytymällä epäkohteliaasti, pysymällä omissa mielipiteissään, puolustelemalla itseään, epäilemällä, turhia huolehtimalla ja pysymällä pimeydessä. Kaikilla näillä tavoilla he osoittavat, ettei Kristus asu heissä. Ja Hän sanoo: “Joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.”AT 337.1

Vapahtaja kielsi opetuslapsiaan toivomasta, että maailman viha evankeliumia kohtaan voitettaisiin tai että sen vastustus jonkin ajan kuluttua lakkaisi. Hän lausui: “En ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.” Tämä taistelun syttyminen ei ole evankeliumin vaikutusta vaan seuraus sen vastustamisesta. Vaikein kaikista vainoista on erimielisyys kodissa, rakkaimpien maallisten ystävien vieraantuminen. Mutta Jeesus sanoo: “Joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.”AT 337.2

Kristuksen palvelijain tehtävä on suuri kunnia ja pyhä luottamustehtävä. Hän sanoikin: “Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä I minut; ja joka ottaa minut tykönsä, ottaa tykönsä Hänet, joka on H minut lähettänyt.” Ei yksikään heille Hänen nimessään tehty ystäI vällinen teko jää huomaamatta tai palkitsematta. Ja Hän sulkee j samaan hellään huolenpitoon Jumalan perheen heikoimman ja pienimI män jäsenen sanoen: “Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä”— jotka uskonsa ja Kristuksen tuntemisen puolesta ovat kuin Kapska — “maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille”.AT 337.3

Tähän Vapahtaja päätti opetuksensa. Kristuksen nimessä lähtivät nuo kaksitoista valittua, niinkuin Hänkin oli lähtenyt “julistamaan evankeliumia köyhille,... sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta”. Luuk. 4: 18, 19.AT 337.4