Luku 50—Ansojen keskellä

“Miksi tavoittelette minua tappaaksenne?”AT 435.1

Koko ajan, kun Jeesus oli Jerusalemin juhlilla, Häntä seurasivat vakoojat. Joka päivä koetettiin uusia keinoja Hänen vaientamisekseen. Papit ja hallitusmiehet yrittivät kietoa Häntä. He aikoivat väkivalloin lopettaa Hänen työnsä. Mutta ei tässä kaikki. He halusivat nöyryyttää tämän galilealaisen rabbin kansan edessä.AT 435.2

Heti ensimmäisenä päivänä, jolloin Hän oli läsnä juhlilla, hallitusmiehet tulivat Hänen luokseen kysymään, millä vallalla Hän opetti. He halusivat kääntää huomion Hänestä itsestään tähän kysymykseen, oliko Hänellä oikeus opettaa, ja samalla heidän omaan tärkeyteensä ja valtaansa.AT 435.3

Jeesus sanoi: “Minun oppini ei ole minun, vaan Hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä Hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.” Joh. 7: 16, 17. Jeesus ei käsitellyt näiden viisastelijoiden kysymystä vastaamalla viisasteluun, vaan tuomalla julki sielun pelastukselle tärkeän totuuden. Totuuden käsittäminen ja arvostaminen, Hän sanoi, ei riipu niin paljon mielestä kuin sydämestä. Totuus on vastaanotettava sieluun; se vaatii tahdon alistumista. Jos totuus voitaisiin taivuttaa vain järjen alaisuuteen, ylpeys ei ensinkään estäisi omaksumasta sitä.AT 435.4

Mutta se on vastaanotettava sydämessä tapahtuneena armon työnä, ja sen saamisen ehtona on luopuminen jokaisesta synnistä, minkä Jumalan Henki ilmaisee. Miten suuria etuja ihmisellä lieneekin tiedon saamiseksi totuudesta, niistä ei ole hänelle mitään hyötyä, ellei sydän ole avoin vastaanottamaan totuutta ja ellei tunnontarkasti luovuta jokaisesta tavasta ja tottumuksesta, mikä on vastoin sen periaatteita. Niille, jotka siten antautuvat Jumalalle, rehellisesti haluten tietää ja tehdä Hänen tahtonsa, totuus ilmaistaan Jumalan voimana heidän pelastuksekseen. Nämä pystyvät erottamaan toisistaan sellaisen, joka puhuu Jumalan puolesta, siitä joka puhuu vain omasta aloitteestaan. Fariseukset eivät olleet asettaneet tahtoaan Jumalan tahdon puolelle. He eivät etsineet totuuden tuntemusta, vaan jotakin syytä, jonka varjolla heidän onnistuisi vältellä sitä. Kristus osoitti, että tästä syystä he eivät ymmärtäneet Hänen opetustaan.AT 436.1

Sitten Hän esitti merkin, jonka avulla oikea opettaja voidaan erottaa petturista: “Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä.” Joh. 7: 18. Joka etsii omaa kunniaansa, puhuu vain itsestään. Itsekäs henki ilmaisee aina alkuperänsä. Mutta Kristus etsi Jumalan kunniaa. Hän puhui Jumalan sanoja. Tämä oli todistus Hänen vallastaan totuuden opettajana.AT 436.2

Jeesus antoi rabbiineille todistuksen jumaluudestaan osoittamalla, että Hän näki heidän sydämeensä. Betesdan lammikolla tapahtuneen parantamisen jälkeen he olivat suunnitelleet Hänen kuolemaansa. Näin he itse rikkoivat lakia, jota he väittivät puolustavansa. Jeesus sanoi: “Eikö Mooses antanut teille lakia? Ja kukaan teistä ei lakia täytä. Miksi tavoittelette minua tappaaksenne?”AT 436.3

Valon välähdyksen tavoin nämä sanat paljastivat rabbiineille, mihin turmion kuiluun he olivat syöksymässä. Hetkisen he olivat kauhun lamauttamia. He huomasivat taistelevansa ääretöntä voimaa vastaan. Mutta he eivät välittäneet varoituksesta. Säilyttääkseen vaikutuksensa kansaan heidän täytyi salata murha-aikeensa. Sivuuttaen Jeesuksen kysymyksen he huudahtivat: “Sinussa on riivaaja; kuka sinua tavoittelee tappaaksensa?” He väittivät, että Jeesuksen ihmeelliset teot olivat pahan hengen aiheuttamia.AT 436.4

Jeesus ei välittänyt mitään tästä vihjauksesta. Hän jatkoi puhettaan osoittaen, että Hänen parannustekonsa Betesdan lammikolla oli sopusoinnussa sapatin lain kanssa ja että sen todisti oikeaksi se tulkinta, jonka juutalaiset itse esittivät laista. Hä sanoi: “Mooses antoi teille ympärileikkauksen... ja sapattinakin te ympärileikkaatte ihmisen.” Lain mukaan jokainen poikalapsi oli ympärileikattava kahdeksanpäiväisenä. Jos tuo päivä sattuisi sapatiksi, olisi toimitus suoritettava silloin. Miten paljon enemmän onkaan sopusoinnussa lain hengen kanssa tehdä koko ihminen terveeksi sapattina? Ja Hän varoitti heitä: “Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio.” Hallitusmiehet olivat vaiti, ja monet kansasta huudahtivat: “Eikö tämä ole se, jota he tavoittelevat tappaaksensa? Ja katso, Hän puhuu vapaasti, eivätkä he sano Hänelle mitään. Olisivatko hallitusmiehet tosiaan saaneet tietoonsa, että tämä on Kristus?”AT 436.5

Monet Kristuksen kuulijoista, jotka asuivat Jerusalemissa ja tiesivät hallitusmiesten juonitteluista Häntä kohtaan, tunsivat vastustamattoman voiman vetävän itseään Hänen luokseen. He tulivat vakuuttuneiksi siitä, että Hän oli Jumalan Poika. Mutta Saatana oli valmis herättämään epäluuloja, joille valmistivat tietä heidän omat erheelliset käsityksensä Messiaasta ja Hänen tulemisestaan. Uskottiin yleisesti, että Kristus syntyisi Beetlehemissä, mutta että Hän katoaisi jonkin ajan kuluttua, eikä kukaan tietäisi, mistä Hän tulee, kun Hän ilmestyy toisen kerran. Monet olivat sitä mieltä, ettei Kristuksella olisi mitään luonnollisia sukulaisuussuhteita. Ja koska Jeesus Nasarealainen ei vastannut yleistä käsitystä Messiaan loistosta, monet kallistivat korvansa sanoille: “Kuitenkin me tiedämme, mistä tämä on; mutta kun Kristus tulee, niin ei kukaan tiedä, mistä Hän on.”AT 437.1

Heidän näin horjuessaan uskon ja epäuskon vaiheilla Jeesus puuttui heidän ajatuksiinsa ja vastasi heille: “Te tunnette minut ja tiedätte, mistä minä olen; ja itsestäni minä en ole tullut, vaan Hän, joka minut on lähettänyt, on oikea lähettäjä, ja Häntä te ette tunne.” He väittivät tietävänsä Kristuksen alkuperän, mutta he olivatkin täysin tietämättömiä siitä. Jos he olisivat eläneet sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, he olisivat tunteneet Hänen Poikansa, kun Hän heille ilmestyi.AT 437.2

Kuulijat eivät voineet olla ymmärtämättä Kristuksen sanoja. Ne olivat selvästi sen väitteen toisinto, jonka Hän useita kuukausia sitten oli esittänyt Sanhedrinin edessä lausuen olevansa Jumalan Poika. Kuten hallitusmiehet silloin suunnittelivat Hänen kuolemaansa, niin he tekivät nytkin, mutta heidät esti siitä näkymätön voima, joka pani rajan heidän raivolleen sanoen heille: Tähän asti saat mennä, mutta et edemmäksi. Kansan joukosta moni uskoi Häneen, ja he sanoivat: “Kun Kristus tulee, tehneekö Hän enemmän tunnustekoja, kuin tämä on tehnyt?” Farisealaisten johtomiehet, jotka olivat innokkaasti seuranneet tapahtumain kulkua, kuulivat kansanjoukosta myötätunnon ilmauksia. He kiiruhtivat pappien luo esittäen suunnitelmansa vangita Hänet. He järjestivät kuitenkin niin, että vangitsisivat Hänet Hänen ollessaan yksin, sillä he eivät uskaltaneet ottaa Häntä kiinni kansan läsnäollessa. Jälleen Jeesus osoitti, että Hän tiesi heidän tarkoituksensa. Hän sanoi: “Minä olen vielä vähän aikaa teidän kanssanne, ja sitten minä menen pois Hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt. Silloin te etsitte minua, mutta ette löydä, ja missä minä olen, sinne te ette voi tulla.” Pian hän pääsisi turvaan heidän pilkkansa ja vihansa ulottuvilta. Hän nousisi ylös Isän luo, missä enkelit Häntä jälleen palvelevat, eivätkä Hänen murhaajansa koskaan pääsisi sinne.AT 437.3

Rabbit sanoivat ivallisesti: “Minne tämä aikoo mennä, koska emme voi löytää Häntä? Eihän vain aikone mennä niiden luo, jotka asuvat hajallaan kreikkalaisten keskellä, ja opettaa kreikkalaisia?” Eivät nämä viisastelijat osanneet uneksiakaan, että he pilkkapuheissaan esittivät Kristuksen tehtävän. Koko päivän Hän oli ojentanut käsiään tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden, mutta kuitenkin Hänet löytäisivät ne, jotka eivät Häntä etsineet, ja Hän ilmestyisi niille, jotka eivät Häntä kysyneet. Room. 10: 20, 21.AT 438.1

Pappien ja rabbiinien väärät päätelmät j.Otivat harhaan monet niistäkin, jotka olivat vakuuttuneita siitä, että Jeesus oli Jumalan Poika. Nämä opettajat olivat hyvin painokkaasti toistaneet Messiasta koskevia ennustuksia, että Hän oli hallitseva “Siionin vuorella ja Jerusalemissa, ja Hänen vanhintensa edessä loistaa kirkkaus”; että Hänen valtansa oli ulottuva “merestä mereen ja Eufratirrasta maan ääriin saakka”. Jes. 24: 23; Ps. 72: 8. Sitten he ivallisesti vertailivat niissä kuvattua kunniaa Jeesuksen vaatimattomaan ulkomuotoon. Ennustusten sanat väännettiin niin kieroon, että erehdys tuli mahdolliseksi. Jos kansa olisi vilpittömästi itse tutkinut sanaa, ei heitä olisi voitu johtaa harhaan. Jesajan kuudeskymmenesensimmäinen luku todistaa, että Kristuksen oli tehtävä juuri sitä työtä, mitä Hän teki. Viideskymmeneskolmas luku esittää Hänen alennuksensa ja kärsimyksensä täällä maailmassa, ja viideskymmenesyhdeksäs luku kuvaa pappien ja rabbiinien luonnetta.AT 438.2

Jumala ei pakota ihmisiä luopumaan epäuskostaan. Heidän edessään on valo ja pimeys, totuus ja valhe. Heidän on itsensä ratkaistava, kumman he valitsevat. Ihmiselle on annettu kyky erottaa oikea ja väärä. Jumala ei toivo ihmisten tekevän ratkaisujaan hetken mielijohteesta vaan todisteiden nojalla, verraten huolellisesti kirjoituksia toisiinsa. Jos juutalaiset olisivat luopuneet ennakkoluuloistaan ja verranneet kirjoitettuja ennustuksia Jeesuksen elämän luonteenomaisiin piirteisiin, he olisivat havainneet, miten ihanasti ennustukset toteutuivat tuon halvan galilealaisen elämässä ja työssä.AT 439.1

Monet joutuvat vielä nykyäänkin petetyiksi samalla tavalla kuin juutalaiset. Uskonnolliset opettajat lukevat Raamattua oman ymmärryksensä ja perimätapojen valossa, eivätkä ihmiset itse tutki kirjoituksia ja arvostele, mikä on totuus, vaan luopuvat omasta arvostelustaan ja antavat sielunsa johtajiensa haltuun. Jumala on määrännyt sanansa saarnaamisen ja opettamisen yhdeksi niistä keinoista, joilla valoa levitetään, mutta meidän on koeteltava jokaisen ihmisen opetusta Jumalan sanalla. Joka rukoillen tutkii Raamattua haluten oppia tuntemaan totuuden, voidakseen noudattaa sitä, on saava jumalallista valoa. Hän ymmärtää Raamattua. “Jos joku tahtoo tehdä Hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta.” Joh. 7: 17.AT 439.2

Juhlan viimeisenä päivänä palasivat pappien ja hallitusmiesten lähettämät palvelijat, joiden tuli vangita Jeesus, takaisin ilman Häntä. Heiltä kysyttiin vihaisesti: “Miksi ette tuoneet Häntä tänne?” Vakavin ilmein he vastasivat: “Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu.”AT 439.3

Vaikka heidän sydämensä olivat kovat, ne sulivat Hänen sanoistaan. Hänen puhuessaan temppelipihassa he olivat oleskelleet lähistöllä kuullakseen jotakin, joka voitaisiin kääntää Häntä vastaan. Mutta kuunnellessaan he unohtivat, mitä tarkoitusta varten he olivat tulleet. He seisoivat kuin lumottuina. Kristus paljastui heidän sielulleen. He näkivät sen, mitä papit ja hallitusmiehet eivät halunneet nähdä — inhimillisyyden, jota verhosi jumalallinen kirkkaus. He palasivat niin kokonaan tämän ajatuksen valtaamina ja Hänen sanojensa vaikutuksen alaisina, että kysymykseen: “Miksi ette tuoneet Häntä tänne?” he saattoivat vain vastata: “Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu.”AT 439.4

Papit ja hallitusmiehet olivat tulleet samaan vakaumukseen saapuessaan ensi kertaa Jeesuksen läheisyyteen. Heidän mielensä oli syvästi liikuttunut, ja heidätkin oli vallannut ajatus: “Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu.” Mutta he olivat tukahduttaneet Pyhän Hengen äänen. Nyt he huusivat, kaivoissaan siitä, että tämä vihattu galilealainen saattoi vaikuttaa lain palvelijoihinkin; “Oletteko tekin eksytetyt? Onko kukaan hallitusmiehistä uskonut Häneen tai kukaan fariseuksista? Mutta tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu.”AT 439.5

Ne, joille totuuden sanomaa julistetaan, kysyvät harvoin: “Onko se totta?” Sensijaan he kysyvät: “Kutka sitä kannattavat?” Ihmiset arvostelevat sitä niiden lukumäärän mukaan, jotka ottavat sen vastaan, ja he kysyvät: “Uskooko kukaan oppinut tai uskonnollinen johtaja sitä?” Ihmiset eivät nyt ole suosiollisempia tosi jumalisuudelle kuin Kristuksen päivinä. He etsivät yhtä innokkaasti maallista hyvää hyläten ikuiset aarteet: eikä se todista totuutta vastaan, etteivät suuret joukot ole valmiit vastaanottamaan sitä, tai etteivät sitä hyväksy tämän maailman suurmiehet eivätkä edes uskonnolliset johtajat.AT 440.1

Jälleen papit ja hallitusmiehet ryhtyivät laatimaan suunnitelmia Jeesuksen vangitsemiseksi. Väitettiin, että jos Hänen kauemmin annettaisiin olla vapaana, Hän kääntäisi kansan pois johtajistaan, ja ainoa turvallinen menettelytapa oli viipymättä vaientaa Hänet. Kesken kiivasta väittelyä heidät äkkiä keskeytettiin. Nikodeemus kysyi: “Tuomitseeko lakimme ketään, ennenkuin häntä on kuulusteltu ja saatu tietää, mitä hän on tehnyt?” Äänettömyys valtasi joukon. Nikodeemuksen sanat sattuivat heidän omaantuntoonsa. He eivät voineet tutkimatta tuomita ketään. Mutta eivät nuo ylpeät hallitusmiehet vain tästä syystä jääneet ääneti tuijottamaan häntä, joka oli uskaltanut puhua oikeuden puolesta. Heitä hämmästytti ja harmitti se, että erääseen heikäläiseen Jeesuksen luonne oli tehnyt niin syvän vaikutuksen, että tämä avasi suunsa puolustamaan Häntä. Toivuttuaan hämmästyksestään he sanoivat Nikodeemukselle purevan ivallisesti:“Oletko sinäkin Galileasta? Tutki ja näe, ettei Galileasta nouse profeettaa.”AT 440.2

Tämä vastaväite johti kuitenkin siihen, että neuvoston päätös siirtyi tuonnemmaksi. Hallitusmiehet eivät kyenneet toteuttamaan tarkoitustaan ja tuomitsemaan Jeesusta tutkimatta Häntä. Voitettuina sillä kertaa “he menivät kukin kotiinsa. Mutta Jeesus meni Öljy- mäelle.”AT 440.3

Kaupungin melusta ja hälinästä, innostuneen kansanjoukon ja petollisten rabbien luota Jeesus vetäytyi oliivilehtojen hiljaisuuteen, missä Hän saattoi olla yksin Jumalan kanssa. Mutta varhain aamulla Hän palasi temppeliin, ja kun kansaa kokoontui Hänen ympärilleen, Hän istuutui ja opetti heitä.AT 441.1

Pian Hänet keskeytettiin. Joukko fariseuksia ja kirjanoppineita lähestyi Häntä raahaten mukanaan kauhun valtaamaa naista, jota he kovalla, kiihkeällä äänellä syyttivät seitsemännen käskyn rikkomisesta. Työnnettyään hänet Jeesuksen eteen he sanoivat hänelle teeskennellyn kunnioittavasti: “Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?”AT 441.2

Heidän teeskennelty kunnioituksensa verhosi taitavasti suunnitellun juonen, jonka tarkoitus oli tuhota Hänet. He olivat tarttuneet tähän tilaisuuteen varmistaakseen Hänen tuomionsa ajatellen, että tekipä Hän minkälaisen päätöksen tahansa, he kyllä saisivat aihetta syyttää Häntä. Jos Hän vapauttaisi naisen, Häntä voitaisiin syyttää Mooseksen lain rikkomisesta. Jos Hän taas julistaisi naisen kuoleman ansainneeksi, Häntä voitaisiin syyttää roomalaisten edessä sellaisen vallan ottamisesta, joka kuuluu yksinomaan heille.AT 441.3

Jeesus katsoi hetkisen edessään olevaa näkyä — vapisevaa, häpeän painamaa naisraukkaa ja noita kovapiirteisiä mahtimiehiä, joilla ei ollut edes inhimillistä sääliä. Hänen tahraton, puhdas mielensä kavahti näkemäänsä. Hyvin Hän tiesi, miksi tämä tapaus oli tuotu Hänen eteensä. Hän tunsi jokaisen läheisyydessään olevan ihmisen sydämen, luonteen ja elämäntarinan. Nämä miehet, jotka muka olivat lain suojelijoita, olivat itse johtaneet uhrinsa syntiin saattaakseen Jeesuksen ansaan. Mitenkään osoittamatta kuulleensa heidän kysymystään Hän kumartui ja katsoen maahan alkoi kirjoittaa hiekkaan.AT 441.4

Kärsimättöminä Hänen viivyttelystään ja näennäisestä välinpitämättömyydestään syyttäjät tunkeutuivat lähemmäksi koettaen kiinnittää Hänen huomiotaan asiaansa. Mutta kun heidän silmänsä, Jeesuksen katsetta seuraten, sattuivat maahan Hänen jalkoihinsa, heidän kasvojensa ilme muuttui. Sinne oli kirjoitettu heidän oman elämänsä syntiset salaisuudet. Ympäröivä kansa huomasi heidän ilmeensä äkillisen muutoksen ja tunkeutui lähemmäksi nähdäkseen, mitä he katselivat niin hämmästyneinä ja häpeissään.AT 441.5

Vaikka nämä rabbit tunnustivat kunnioittavansa lakia, niin esittämällä syytöksensä tätä naista vastaan he hylkäsivät lain säädökset.AT 441.6

Miehen velvollisuus oli nostaa syyte vaimoaan vastaan, ja syylliset oli yhtäläisesti rangaistava. Syyttäjien syytettä ei voitu hyväksyä. Mutta Jeesus kohtasi heidät heidän omalla maaperällään. Laki määräsi, että kivitysrangaistuksessa oli tapauksen todistajien heitettävä ensimmäiset kivet. Nousten seisomaan ja kiinnittäen katseensa juonia punoviin vanhimpiin Jeesus sanoi: “Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.” Ja kumartuen alas Hän jatkoi kirjoittamistaan maahan.AT 443.1

Hän ei ollut syrjäyttänyt Mooseksen välityksellä annettua lakia eikä loukannut Rooman arvovaltaa. Syyttäjät oli voitettu. Nyt, kun heidän tekopyhyytensä verho oli heiltä riistetty, he seisoivat syyllisinä ja tuomittuina puhtaan ja viattoman läheisyydessä. He pelkäsivät, että heidän elämänsä salaiset synnit paljastettaisiin kansanjoukolle, ja he hiipivät pois toinen toisensa jälkeen painunein päin ja alasluoduin katsein jättäen uhrinsa säälivän Vapahtajan hoiviin.AT 443.2

Jeesus nousi, ja katsoen naiseen, lausui: “Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut? Hän vastasi: Herra, ei kukaan. Niin Jeesus sanoi hänelle: En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.”AT 443.3

Nainen oli seisonut Jeesuksen edessä pelosta kyyristyneenä. Hänen sanansa “joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä” olivat tuntuneet hänestä kuolemantuomiolta. Hän ei uskaltanut nostaa silmiään Vapahtajan kasvoihin, vaan odotti vaieten tuomiotaan. Hämmästyksekseen hän näki syyttäjiensä poistuvan ääneti ja hämillään, ja sitten hänen korviinsa kuuluivat sanat: “En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.” Hänen sydämensä suli, ja hän heittäytyi Jeesuksen jalkoihin, tuoden nyyhkyttäen julki kiitollisen rakkautensa ja katkerin kyynelin tunnustaen syntinsä.AT 443.4

Tämä oli hänelle uuden elämän alku, puhtaan ja rauhallisen elämän, jonka hän omisti Jumalan palvelukseen. Nostaessaan tämän langenneen sielun Jeesus suoritti suuremman ihmeen kuin parantaessaan mitä ankarimman ruumiillisen taudin; Hän paransi hengellisen sairauden, mikä on iankaikkiseksi kuolemaksi. Tästä katuvasta naisesta tuli eräs Jeesuksen uskollisimpia seuraajia. Itsensäuhraavalla rakkaudellaan ja uskollisuudellaan hän palkitsi Hänen anteeksiantavan armonsa.AT 443.5

Tämä Jeesuksen teko, kun Hän antoi naiselle anteeksi ja rohkaisi häntä elämään parempaa elämää, heijastaa Hänen luonteensa täydellisen vanhurskauden ihanuutta. Vaikka Hän ei kaunistele syntiä eikä vähennä syyllisyydentuntoa, Hän ei halua tuomita, vaan pelastaa. Maailma kohteli tätä erehtynyttä naista vain halveksien ja ivaten, mutta Jeesus puhui lohdun ja toivon sanoja. Synnitön Vapahtaja säälii syntisen heikkoutta ja ojentaa hänelle auttavan käden. Tekopyhien fariseusten tuomitessa hänet Jeesus sanoo hänelle: “Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.”AT 443.6

Kukaan Kristuksen todellinen seuraaja ei välttelevin katsein käänny pois erehtyneistä jättäen heidät kenenkään estämättä jatkamaan alaspäin vievää tietänsä. Ne, jotka ovat innokkaat syyttämään toisia ja tuomaan heitä tuomiolle, ovat usein omassa elämässään syyllisempiä kuin nämä. Ihmiset vihaavat syntistä samalla kun rakastavat syntiä. Kristus vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä. Tämä henki on kaikilla Hänen seuraajillaan. Kristuksen rakkaus on hidas tuomitsemaan, nopea huomaamaan katumuksen, valmis antamaan anteeksi, rohkaisemaan, johtamaan eksyneen pyhyyden polulle ja pitämään hänen jalkansa sillä.AT 444.1