Luku 61—Publikaanien päämies

“Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi.” AT 526.1

Matkalla Jerusalemiin Jeesus “tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen läpi”. Tämä kaupunki sijaitsi muutaman kilometrin päässä Jordanista, laakson läntisellä rinteellä, joka siinä laajeni tasangoksi, troopillisen vihannuuden ja rehevän kauneuden keskellä. Palmupuineen ja ihanine puutarhoineen, jotka saivat kosteutensa kumpuavista vesilähteistä, se hohti kuin smaragdi kalkkikivikukkuloiden ja autioiden rotkojen keskellä, joita oli Jerusalemin ja tasangon kaupungin välissä.AT 526.2

Monet juhlille matkalla olevat karavaanit kulkivat Jerikon läpi. Niiden saapuminen oli aina juhla-aikaa, mutta nyt eräs mielenkiintoinen asia sai kansaa entistä enemmän liikkeelle. Tiedettiin, että se galilealainen rabbi, joka juuri hiljattain oli herättänyt Lasaruksen henkiin, oli mukana joukossa, ja vaikka yleisesti kuiskailtiin pappien salajuonista, kansa halusi osoittaa Hänelle kunnioitustaan.AT 526.3

Jeriko kuului niihin kaupunkeihin, jotka muinoin oli erotettu pappeja varten, ja vielä siihen aikaan siellä asui suuri määrä pappeja. Mutta kaupungissa asui myös kokonaan toisenlaista väestöä. Se oli suuri kauppakeskus, ja siellä näki roomalaisia virkailijoita ja sotilaita sekä muukalaisia eri seuduilta, kun taas tullimaksujen kerääminen teki siitä monien publikaanien asuinpaikan.AT 526.4

“Publikaanien päämies”, Sakkeus, oli juutalainen ja maanmiestensä halveksima. Hän oli saavuttanut arvonsa ja rikkautensa tehtävässä, jota he inhosivat ja jota pidettiin vain vääryytenä ja kiskomisena. Kuitenkaan ei tämä varakas tullivirkailija ollut aivan sellainen paatunut maailmanmies, jollaiselta hän näytti. Maailmallisen ja ylpeän ulkokuoren alla sykki sydän, joka oli vastaanottavainen jumalalliselle vaikutukselle. Sakkeus oli kuullut Jeesuksesta. Tieto Hänestä, joka oli ystävällisesti ja hyväntahtoisesti kohdellut halveksittujakin kansanluokkia, oli levinnyt laajalle. Tässä publikaanien päämiehessä heräsi paremman elämän kaipuu. Vain muutaman kilometrin päässä Jerikosta Johannes Kastaja oli saarnannut Jordanin partaalla, ja Sakkeus oli kuullut hänen kehoituksensa parannukseen. Publikaaneille annettu neuvo: “Älkää vaatiko enempää, kuin mikä teille on säädetty”, Luuk. li 3: 13, oli tehnyt hänen mieleensä syvän vaikutuksen, vaikkei hän sitä ulkonaisesti noudattanutkaan. Hän tunsi Kirjoitukset ja tiesi menettelevänsä väärin. Kuultuaan nyt sanat, jotka Suuren Opettajan ker- rottiin lausuneen, hän tunsi olevansa syntinen Jumalan silmissä. Kui tenkin se, mitä hän oli kuullut Jeesuksesta, sytytti hänen sydämessään f toivon. Katumus, elämän uudistus olisi mahdollista hänellekin, sillä eikö eräs tuon uuden Opettajan luotetuimmista opetuslapsista ollut S publikaani? Sakkeus alkoi heti noudattaa saamaansa vakaumusta ja hyvittää tekemiään vääryyksiä.AT 527.1

Hän oli jo aloittanut tämän parannuksentekemisen, kun Jerikoon levisi tieto, että Jeesus oli tulossa kaupunkiin. Sakkeus päätti, että hänen oli nähtävä Jeesus. Hän alkoi käsittää, miten katkeria ovat synnin hedelmät ja miten raskas on sen tie, joka koettaa palata vääryyden polulta. Oli vaikeata kestää väärinymmärrystä, epäluottamusta ja epäluuloja yrittäessään korjata erehdyksiään. Publikaanien päämies halusi nähdä Hänen kasvonsa, jonka sanat olivat herättäneet toivoa hänen sydämessään.AT 527.2

Kadut olivat täpötäynnä, eikä Sakkeus, joka oli pieni kooltaan, voinut nähdä mitään ihmisten päitten yli. Kukaan ei antanut tilaa, ja niinpä tämä rikas tullimies juoksi hiukan joukon edelle paikkaan, missä tuuheaoksainen viikunapuu kaareutui tien yli, ja kiipesi istumaan sen oksille, mistä hän saattoi katsella ohimenevää kulkuetta. Joukko saapui lähemmäksi, se on jo kohdalla, ja Sakkeus etsii innokkaana silmillään Häntä, jota hän ikävöi nähdä.AT 527.3

Läpi pappien ja rabbiinien hälinän ja kansan tervetuliaishuutojen tuo publikaanien päämiehen lausumaton toivomus puhui Jeesuksen sydämelle. Äkkiä muuan ryhmä pysähtyy juuri viikunapuun alapuolella. Edellä ja perässä kulkevat seisahtuvat, ja eräs, jonka katse näyttää lukevan ihmisen ajatukset, katsoo ylöspäin. Tuskin uskoen korviaan puussa oleva mies kuulee sanat: “Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi.”AT 527.4

Kansanjoukko väistyy, ja Sakkeus, joka kulkee kuin unessa, näyttää tietä omaa taloaan kohden. Mutta rabbiinit katsovat tätä karsain silmin mutisten halveksivasti ja ivallisesti, että “syntisen miehen luokse Hän meni majailemaan”.AT 529.1

Sakkeus oli ollut aivan sanattomana hämmästyksestä Kristuksen rakkauden ja alentuvaisuuden johdosta, kun tämä oli alentunut puhuttelemaan niin arvotonta olentoa kuin hän oli. Nyt rakkaus ja uskollisuus hänen äsken löytämäänsä Mestaria kohtaan puhkeavat sanoiksi. Hän tahtoo julkisesti tehdä tunnustuksensa ja ilmituoda katumuksensa.AT 529.2

Kansanjoukon nähden “Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: ‘Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin.’”AT 529.3

“Niin Jeesus sanoi hänestä: ‘Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika.’” Kun rikas nuorukainen oli lähtenyt pois Jeesuksen luota, opetus- lapset olivat ihmetelleet Mestarin sanoja: “Kuinka vaikea onkaan nii- den, jotka luottavat tavaraansa, päästä Jumalan valtakuntaan!” He H olivat huudahtaneet toisilleen: “Kuka sitten voi pelastua?” Nyt he olivat nähneet seuraavien Jeesuksen sanojen osoittautuvan tosiksi: “Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista.” Mark. 10: 24, 26; Luuk. 18: 27. He näkivät, miten rikas mies Jumalan armosta saattoi päästä Jumalan valtakuntaan.AT 529.4

Ennenkuin Sakkeus oli nähnyt Jeesuksen kasvot, hän oli alkanut tehdä sellaista, mikä osoitti hänen katumuksensa olevan todellista. Hän oli tunnustanut syntinsä, ennenkuin ihmiset rupesivat häntä syyttämään. Hän oli noudattanut Pyhän Hengen kehoitusta ja alkanut toteuttaa niitä opetuksia, jotka oli kirjoitettu muinaiselle Israelille samoinkuin meillekin. Herra oli sanonut kauan sitten: “Jos veljesi sinun luonasi köyhtyy eikä jaksa pysyä pystyssä, tue häntä samoinkuin muukalaista tai loista; hän eläköön luonasi. Älä ota korkoa tai voittoa häneltä, vaan pelkää Jumalaasi ja anna veljesi elää luonasi.”AT 529.5

“Älä anna hänelle rahaasi korolle äläkä ota elintarpeista voittoa.” “Älköön teistä kukaan tehkö vääryyttä lähimmäisellensä, vaan pelkää Jumalaasi.” 3 Moos. 25: 35 — 37, 17. Kristus oli itse pilvipatsaaseen verhottuna lausunut nämä sanat, ja Sakkeus vastasi Kristuksen rakkauteen ensimmäiseksi osoittamalla sääliä köyhiä ja kärsiviä kohtaan,AT 530.1

Publikaanit olivat keskenään liitossa, niin että he saattoivat sortaa kansaa ja tukea toistensa vilpillistä menettelyä. Kiskoessaan he tekivät vain sellaista, josta oli tullut melkein yleinen tapa. Vieläpä papit ja rabbiinitkin, jotka heitä halveksivat, olivat syyllisiä rikastumiseen epärehellisin keinoin pyhän kutsumuksensa varjolla. Mutta tuskin Sakkeus oli alistunut Pyhän Hengen vaikutuksen alaiseksi, kun hän jo luopui kaikista menettelytavoista, jotka sotivat rehellisyyttä vastaan.AT 530.2

Katumus ei ole todellista, ellei se aikaansaa uudistusta. Kristuksen vanhurskaus ei ole vaippa, jolla tunnustamattomat ja hylkäämättömät synnit voidaan peittää, vaan se on elämän periaate, joka muuttaa luonteen ja hallitsee käytöstä. Pyhyys merkitsee ehdotonta Jumalalle jättäytymistä, se on sydämen ja elämän täydellistä alistamista taivaallisten periaatteiden hallintaan.AT 530.3

Kristityn on liike-elämässä esitettävä maailmalle sitä tapaa, jolla Herra hoitaisi liikeyritykset. Jokaisessa liiketoimessaan hänen on osoitettava, että Jumala on hänen opettajansa. “Herralle pyhitetty” on oleva kirjoitettuna päiväkirjoihin ja pääkirjoihin, asiakirjoihin, kuitteihin ja vekseleihin. Ne, jotka tunnustavat olevansa Kristuksen seuraajia ja menettelevät epärehellisesti, antavat väärän todistuksen pyhän, oikeudenmukaisen ja armollisen Jumalan luonteesta. Jokainen todella kääntynyt sielu osoittaa Sakkeuksen tavoin Kristuksen asuvan sydämessään luopumalla niistä epärehellisistä tavoista, jotka ovat painaneet leiman hänen elämäänsä. Tämän publikaanien päämiehen tavoin hän osoittaa vilpittömyyttään suorittamalla hyvityksen. Herra sanoo: “Jos jumalaton antaa takaisin pantin, korvaa riistämänsä ja vaeltaa elämän käskyjen mukaan, niin ettei vääryyttä tee, ... hänen syntejänsä, jotka hän on tehnyt, ei ensinkään muisteta ... Hän totisesti saa elää.” Hes. 33: 15, 16.AT 530.4

Jos olemme jollekulle tehneet vääryyttä jollakin epärehellisellä liiketoimella, jos olemme pettäneet kaupassa tai riistäneet lähimmäiseltämme, vaikka se olisikin tapahtunut lain puitteissa, meidän on tunnustettava vääryytemme ja mikäli mahdollista suoritettava korvaus.AT 530.5

Ei riitä, että korvaamme vain sen, minkä olemme ottaneet, vaan senkin, minkä se olisi tuottanut, jos se olisi ollut oikein ja viisaasti sijoitettuna sen ajan, jonka se on ollut hallussamme.AT 531.1

Jeesus sanoi Sakkeukselle: “Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle.” Sakkeus ei yksin saanut siunauksia, vaan myös koko hänen huonekuntansa. Kristus meni hänen kotiinsa antamaan hänelle opetusta totuudesta ja opettamaan hänen perheelleen Jumalan valtakunnan asioita. Rabbiinien ja synagoogassa kävijöiden halveksunta oli estänyt heitä käymästä siellä, mutta nyt he olivat Jerikon suosituin perhe, sillä heidän kotiinsa oli saapunut jumalallinen Opettaja, joka esitti heille elämän sanaa.AT 531.2

Kun Kristus vastaanotetaan henkilökohtaisena Vapahtajana, tulee sielulle pelastus. Sakkeus ei ollut vastaanottanut Jeesusta vain tilapäiseksi vieraaksi kotiinsa vaan asumaan sielunsa temppeliin. Kirjanoppineet ja fariseukset syyttivät häntä syntiseksi ja napisivat, kun Jeesus meni hänen vieraakseen, mutta Herra tunnusti hänet Aabrahamin pojaksi. Sillä “ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia”. Gal. 3: 7.AT 531.3