Luku 77—Pilatuksen vanki

“Mikä on totuus?” AT 695.1

Kristus seisoo sidottuna Pilatuksen, roomalaisen maaherran, oikeussalissa. Häntä ympäröi sotilasvartio, ja sali täyttyy nopeasti katselijoista. Aivan sisäänkäytävän ulkopuolella ovat Sanhedrinin tuomarit, papit, hallitusmiehet, vanhimmat ja kansanjoukko.AT 695.2

Tuomittuaan Jeesuksen Sanhedrinin neuvosto oli tullut Pilatuksen luo saadakseen tuomionsa vahvistetuksi ja pannuksi täytäntöön. Mutta nämä juutalaiset viranomaiset eivät tahtoneet astua roomalaiseen oikeussaliin. Heidän seremonialakinsa mukaan se saastuttaisi heidät ja niin estäisi heitä ottamasta osaa pääsiäisjuhlaan. Sokeudessaan he eivät nähneet, että verinen viha oli saastuttanut heidän sydämensä. He eivät nähneet, että Kristus oli todellinen pääsiäislammas ja että heidän hylättyään Hänet tuo suuri juhla oli heihin nähden menettänyt merkityksensä.AT 695.3

Kun Vapahtaja tuotiin oikeussaliin, ei Pilatus katsonut Häntä ystävällisin silmin. Tämä roomalainen maaherra oli kiireesti kutsuttu makuuhuoneestaan, ja hän päätti suorittaa tehtävänsä niin nopeasti kuin mahdollista. Hän oli valmis kohtelemaan vankia esivallan kaikella ankaruudella. Tuomion ilmein hän kääntyi katsomaan, minkälaista ihmistä hänen oli tutkittava, kun hänen lepoaan oli häiritty niin varhaisena hetkenä. Hän arveli, että sen täytyi olla joku, jonka juutalaiset viranomaiset halusivat nopeasti tutkittavaksi ja rangaistavaksi.AT 695.4

Pilatus katsahti miehiin, joiden huostassa Jeesus oli, ja sitten hänen katseensa viipyi tutkivana Jeesuksessa. Hän oli joutunut käsittelemään kaikenlaatuisia rikollisia, mutta hänen eteensä ei ollut koskaan tuotu ihmistä, jossa oli tällainen hyvyyden ja jalouden leima. Hänen kasvoillaan ei näkynyt jälkeäkään syyllisyydestä, ei pelon häivettäkään, ei röyhkeyttä eikä uhmaa. Hän näki tyynesti ja arvokkaasti käyttäytyvän henkilön, jonka kasvoissa ei näkynyt rikollisuuden merkkejä, vaan taivaan leima.AT 696.1

Kristuksen ulkomuoto teki Pilatukseen suotuisan vaikutuksen. Hänen parempi luontonsa heräsi. Hän oli kuullut Jeesuksesta ja Hänen teoistaan. Hänen vaimonsa oli kertonut hänelle tämän galilealaisen profeetan suorittamista ihmetöistä, miehen, joka paransi sairaita ja herätti kuolleita. Kaikki tämä palasi unen kaltaisena Pilatuksen mieleen. Hän muisti eri tahoilta kuulemiaan huhuja. Hän päätti vaatia juutalaisia esittämään syytöksensä tätä vankia vastaan.AT 696.2

Kuka on tämä mies, ja miksi olette tuoneet Hänet? hän sanoi. Mikä syyte teillä on Häntä vastaan? Juutalaiset tulivat hämilleen. He eivät halunneet julkista kuulustelua, koska tiesivät, etteivät voisi näyttää toteen syytöksiään Kristusta vastaan. He vastasivat, että Hän oli petturi nimeltä Jeesus Nasarealainen.AT 696.3

Jälleen Pilatus kysyi: “Mikä syytös ja kanne teillä on tätä miestä vastaan?” Papit eivät vastanneet hänen kysymykseensä, vaan lausuivat sanat, jotka osoittivat heidän suuttumustaan: “Jos tämä ei olisi pahantekijä, emme olisi antaneet Häntä sinun käsiisi.” Kun Sanhedrinin jäsenet, kansan ensimmäiset miehet, tuovat eteesi miehen, jota he pitävät kuoleman ansainneena, tarvitseeko silloin kysyä syytöksiä häntä vastaan? He toivoivat saavansa Pilatuksen vakuuttuneeksi heidän tärkeydestään ja niin saavansa hänet suostumaan heidän pyyntöönsä enemmittä esivalmisteluitta. He halusivat saada tuomionsa vahvistetuksi, sillä he tiesivät, että kansa, joka oli nähnyt Kristuksen ihmetyöt, voisi esittää aivan toisenlaisen kuvauksen kuin se sepitelmä, jonka he itse nyt aikoivat esittää.AT 696.4

Papit luulivat, että he heikon ja horjuvan Pilatuksen edessä saisivat suunnitelmansa vaikeudetta läpi. Hän olikin tätä ennen aina kiireesti allekirjoittanut kuolemantuomiot, tuomiten kuolemaan ihmisiä, joista he tiesivät, etteivät he olleet ansainneet kuolemaa. Hänen mielestään vangin elämä ei ollut minkään arvoinen, eikä sillä seikalla, oliko hän viaton vai syyllinen, ollut erikoista merkitystä. Papit toivoivat Pilatuksen nyt langettavan Jeesukselle kuolemantuomion kuulustelematta Häntä. He pyysivät tätä suosionosoituksena 1 heidän suuren kansallisen juhlansa tähden.AT 696.5

Mutta vangissa oli jotakin, mikä esti Pilatuksen tekemästä näin. Hän ei uskaltanut sitä tehdä. Hän näki pappien tarkoituksen. Hän muisti Jeesuksen vähän aikaa sitten herättäneen Lasaruksen, joka oli ollut kuolleena neljä päivää, ja hän päätti ennen tuomion allekirjoittamista saada selville, mitä syytöksiä oli Häntä vastaan, ja voitaisiinko ne todistaa.AT 698.1

Jos teidän tuomionne on riittävä, hän sanoi, miksi tuotte vangin minun luokseni? “Ottakaa te Hänet ja tuomitkaa Hänet lakinne mukaan.” Näin tiukalle pantuina papit sanoivat, että he olivat jo langettaneet Hänelle tuomion, mutta että heidän täytyi saada Pilatuksen tuomio, jotta heidän tuomionsa olisi pätevä. Mikä on teidän tuomionne? Pilatus kysyi. Kuolemantuomio, he vastasivat, mutta me i emme lain mukaan saa ketään surmata. He pyysivät Pilatusta heidän sanojensa perusteella pitämään Kristusta syyllisenä ja vahvistamaan heidän tuomionsa. He ottaisivat kantaakseen vastuun seurauksista.AT 698.2

Pilatus ei ollut oikeudenmukainen eikä tunnollinen tuomari, mutta vaikka hänen siveellinen voimansa olikin heikko, hän kieltäytyi suostumasta tähän pyyntöön. Hän ei tuomitsisi Jeesusta, ennenkuin olisi esitetty syytös Häntä vastaan.AT 698.3

Papit olivat pulassa. He näkivät, että heidän täytyi verhota tekopyhyytensä hyvin paksun valepuvun alle. He eivät saisi antaa asian näyttää siltä, että Kristus oli vangittu uskonnollisista syistä. Jos tämä j esitettäisiin syyksi, ei heidän toimenpiteillään olisi mitään merkitystä Pilatuksen silmissä. Heidän täytyi saada näyttämään siltä, että Kris- j tus toimi yleistä lakia vastaan, silloin Häntä voitaisiin rangaista poliittisena rikollisena. Juutalaisten keskuudessa sattui vähän väliä mellakoita ja kapinoita Rooman hallitusta vastaan. Roomalaiset olivat j hyvin ankarasti käsitelleet näitä kapinoita, ja he olivat aina varuil- j laan kukistaakseen kaiken sellaisen, mikä saattaisi johtaa kapinaan.AT 698.4

Juuri muutamaa päivää aikaisemmin fariselaiset olivat koettaneet kietoa Kristusta kysyen: “Onko meidän lupa antaa keisarille, veroa vai eikö?” Mutta Kristus oli paljastanut heidän ulkokultaisuutensa.AT 698.5

Saapuvilla olleet roomalaiset olivat nähneet heidän juonensa täydellisesti epäonnistuvan ja heidän noloutensa Hänen vastatessaan: “Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on.” Luuk. 20: 22—25.AT 699.1

Nyt papit koettivat saada näyttämään siltä, kuin Kristus tässä tilaisuudessa olisi opettanut, niinkuin toivoivat Hänen opettaneen. Hädissään he kutsuivat avukseen vääriä todistajia, ja he alkoivat syyttää Häntä sanoen: “Tämän me olemme havainneet villitsevän kansaamme, kieltävän antamasta veroja keisarille ja sanovan itseään Kristukseksi, kuninkaaksi.” Kolme syytettä, kukin vailla pohjaa. Papit tiesivät tämän, mutta he olivat valmiit vannomaan väärinkin, jos vain voisivat saavuttaa päämääränsä.AT 699.2

Pilatus näki heidän tarkoituksensa. Hän ei uskonut tämän vangin vehkeilleen hallitusta vastaan. Hänen nöyrä ja sävyisä olemuksensa ei ollenkaan sopinut yhteen syytöksen kanssa. Pilatus oli vakuuttunut, että viekas ansa oli viritetty viattoman miehen tuhoamiseksi, joka oli juutalaisten mahtimiesten tiellä. Kääntyen Jeesukseen hän kysyi: “Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Vapahtaja vastasi: “Sinäpä sen sanot.” Ja Hänen puhuessaan Hänen kasvonsa kirkastuivat, ikäänkuin valonsäde olisi langennut niihin.AT 699.3

Kuullessaan Hänen vastauksensa Kaifas ja hänen seuralaisensa vaativat Pilatusta todistamaan, että Jeesus oli tehnyt sen rikoksen, mistä Häntä syytettiin. Äänekkäin huudoin papit, kirjanoppineet ja hallitusmiehet vaativat, että Hänet tuomittaisiin kuolemaan. Näihin huutoihin yhtyi kansanjoukko, ja melu oli korviasärkevä. Pilatus oli ymmällä. Nähdessään, ettei Jeesus vastannut mitään syyttäjilleen, Pilatus sanoi Hänelle: “‘Etkö vastaa mitään? Katso, kuinka paljon syytöksiä he tekevät sinua vastaan.’ Mutta Jeesus ei enää vastannut mitään.”AT 699.4

Seisoen Pilatuksen takana, kaikkien pihalla olevien näkyvissä, Kristus kuuli herjauksen, mutta ei vastannut sanaakaan niihin vääriin syytöksiin, joita Häneen kohdistettiin. Hänen koko olemuksensa todisti selvästi viattomuudesta. Hän seisoi välittämättä ympärillään pauhaavien aaltojen raivosta. Näytti siltä kuin vihan hyökyaallot, jotka kohosivat yhä korkeampina kuten myrskyävän valtameren aallot, särkyisivät Hänen ympärillään eivätkä koskisikaan Häneen. Hän oli vaiti, mutta Hänen vaitiolonsakin puhui. Oli, kuin sisäinen valo olisi kirkastanut Hänen ulkonaisen olemuksensa.AT 699.5

Pilatusta hämmästytti Hänen käytöksensä. Halveksiiko tämä mies oikeuden käyntiä, koskapa ei välitä pelastaa henkeään? hän kysyi itsekseen. Katsoessaan Jeesukseen, joka kesti pilkan ja herjauksen antamatta takaisin, hän tunsi, ettei hän voisi olla yhtä väärämielinen ja epäoikeudenmukainen kuin hälisevät papit. Toivoen saavansa kuulla Häneltä totuuden ja estävänsä kansanjoukon mellakoimasta Pilatus vei Jeesuksen syrjään ja kysyi jälleen: “Oletko sinä juutalaisten kuningas?”AT 699.6

Jeesus ei suoraan vastannut tähän kysymykseen. Hän tiesi, että Pyhä Henki teki työtään Pilatuksessa ja Hän antoi hänelle tilaisuuden tunnustaa vakaumuksensa. Hän kysyi: “Itsestäsikö sen sanot vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet?” Toisin sanoen, aiheutti- I vatko pappien syytökset vai halu saada valoa Kristukselta Pilatuksen kysymyksen. Pilatus ymmärsi Kristuksen tarkoituksen, mutta ylpeys nosti päätään hänen sydämessään. Hän ei halunnut tunnustaa sitä | vakaumusta, joka hänessä yhä vahvistui. “Olenko minä juutalainen?” j hän sanoi. “Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun kä- I siini, mitä olet tehnyt?”AT 700.1

Pilatuksen kultainen tilaisuus meni ohi. Jeesus ei kuitenkaan jättänyt häntä vaille enempää valoa. Vaikka Hän ei suoraan vastan-.nutkaan Pilatuksen kysymykseen, Hän esitti selvästi oman tehtä- i vänsä. Hän antoi Pilatuksen ymmärtää, ettei Hän tavoitellut maal- i lista valtaistuinta.AT 700.2

“Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta”. Hän sanoi. “Jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä.” Niin Pilatus sanoi Hänelle: “Sinä siis kuitenkin olet kuningas?” Jeesus vastasi: “Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä var- i ten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokai-; nen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni.”AT 701.1

Kristus vakuutti, että Hänen sanansa oli itsessään avain, joka aukaisi salaisuuden niille, jotka olivat valmiit vastaanottamaan sen.AT 701.2

Se suositteli itse itseään, ja tämä oli Hänen totuuden valtakuntansa leviämisen salaisuus. Hän toivoi Pilatuksen ymmärtävän, että vain vastaanottamalla ja omaksumalla totuuden hänen turmeltunut luontonsa saattoi uudistua.AT 701.3

Pilatus halusi tuntea totuuden. Hänen mielensä oli hämmentynyt. | Hän tarttui innokkaasti Vapahtajan sanoihin, ja hänen sydämessään i heräsi voimakas kaipuu saada tietää, mikä todellakin oli totuus ja kuinka hän voisi sen löytää. “Mikä on totuus?” hän kysyi. Mutta hän ei odottanut vastausta. Ulkopuolelta kuuluva meteli kutsui hänet takaisin hetken tehtäviin, sillä papit vaativat nopeata toimintaa. Mennen ulos juutalaisten luo hän selitti painokkaasti: “Minä en löydä Hänessä yhtäkään syytä.”AT 701.4

Nämä pakanallisen tuomarin lausumat sanat olivat pureva moite Vapahtajaa syyttävien Israelin hallitusmiesten petollisuutta ja vääryyttä vastaan. Kun papit ja vanhimmat kuulivat nämä Pilatuksen sanat, ei heidän pettymyksellään ja raivollaan ollut mitään rajoja. He olivat kauan suunnitelleet ja odottaneet tätä tilaisuutta. Kun he nyt näkivät mahdollisuuden, että Jeesus vapautettaisiin, he näyttivät olevan valmiita repimään Hänet kappaleiksi. He moittivat äänekkäästi Pilatusta ja uhkasivat häntä Rooman hallituksen rangaistuksella. He syyttivät häntä siitä, että hän kieltäytyi tuomitsemasta Jeesusta, joka heidän vakuutuksensa mukaan oli noussut keisaria vastaan.AT 701.5

Nyt kuului vihaisia ääniä, jotka selittivät, että Jeesuksen kapinallinen vaikutus tunnettiin hyvin kautta maan. Papit sanoivat: “Hän yllyttää kansaa opettaen kaikkialla Juudeassa, Galileasta alkaen tänne asti.”AT 701.6

Pilatuksella ei sillä hetkellä ollut aikomusta tuomita Jeesusta. Hän tiesi juutalaisten vihan ja ennakkoluulojen vuoksi syyttäneen Jeesusta. Hän tiesi, mikä oli hänen velvollisuutensa. Oikeus vaati Kristuksen välitöntä vapauttamista. Mutta Pilatus pelkäsi kansan häijyyttä. Jos hän kieltäytyisi antamasta Jeesusta heidän käsiinsä, se voisi aiheuttaa mellakan, ja sitä hän pelkäsi. Kun hän kuuli Jeesuksen olevan Galileasta, hän päätti lähettää hänet sen maakunnan hallitsijan Herodeksen luo, joka silloin oli Jerusalemissa. Tällä menettelyllään Pilatus toivoi voivansa siirtää vastuun oikeudenkäynnistä itseltään Herodekselle. Hän piti tätä myös hyvänä tilaisuutena sopia eräs vanha riita hänen ja Herodeksen välillä. Ja niin kävikin. Näistä kahdesta hallitusmiehestä tuli ystävät Vapahtajan oikeudenkäynnin johdosta.AT 701.7

Pilatus luovutti Jeesuksen jälleen sotilaille, ja kansan pilkkasanojen ja herjausten kaikuessa Jeesusta lähdettiin kiireesti viemään Herodeksen oikeuspalatsia kohden. “Kun Herodes näki Jeesuksen, ihastui hän suuresti.” Hän ei ollut koskaan aikaisemmin tavannut Vapahtajaa, mutta “hän oli jo kauan aikaa halunnut nähdä Häntä, koska oli kuullut Hänestä, ja hän toivoi saavansa nähdä Häneltä jonkin ihmeen”.AT 701.8

Tämän Herodeksen kädet olivat Johannes Kastajan veren tahraamat. Kun Herodes ensi kerran kuuli Jeesuksesta, hän oli kauhuissaan ja sanoi: “Johannes, jonka minä mestautin, on noussut kuolleista.” “Sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat.” Mark. 6: 16; Matt. 14: 2. Kuitenkin Herodes halusi nähdä Jeesusta. Nyt olisi tilaisuus pelastaa tämän profeetan henki, ja kuningas toivoi voivansa ainiaaksi karkoittaa mielestään tuon vadilla tuodun verisen pään muiston. Hän toivoi myös saavansa uteliaisuutensa tyydytetyksi ja ajatteli, että jos Kristukselle annettaisiin vähänkin toiveita vapautumisesta, Hän tekisi kaikki, mitä Häneltä pyydettäisiin.AT 702.1

Suuri joukko pappeja ja vanhimpia oli seurannut Kristusia Herodeksen luo. Ja kun Vapahtaja oli tuotu sisään, alkoivat nämä arvohenkilöt, jotka kaikki olivat hyvin kiihtyneitä, syytää syytöksiään Häntä vastaan. Mutta Herodes ei paljoakaan välittänyt heidän syytöksistään. Hän vaati hiljaisuutta toivoen saavansa tilaisuuden kysellä Kristukselta. Hän määräsi Kristuksen kahleet irrotettavaksi samalla syyttäen Hänen vihollisiaan raa'asta kohtelusta. Katsoessaan säälivästi maailman Lunastajan rauhallisiin kasvoihin hän näki niissä vain viisautta ja puhtautta. Hän kuten Pilatuskin oli vakuuttunut siitä, että syytökset Kristusta vastaan aiheutuivat vain pahuudesta ja kateudesta.AT 702.2

Herodes teki Kristukselle monia kysymyksiä, mutta Vapahtaja vastasi kaikkiin täydellisellä vaikenemisella. Kuninkaan käskystä kutsuttiin sitten sisään sairaita ja raajarikkoja ja Kristuksen käskettiin todistamaan väitteensä suorittamalla ihmeen. Ihmiset sanovat sinun voivan parantaa sairaita, sanoi Herodes. Haluan nähdä, onko sinun suuri maineesi kokonaan valhetta. Jeesus ei vastannut mitään, ja Herodes jatkoi kehoittamistaan: Jos voit toisille tehdä ihmetekoja, tee niitä nyt omaksi hyväksesi, ja se on koituva sinulle hyödyksi. Edelleen hän käski: Näytä meille merkki, että sinulla on valta, jonka huhu väittää sinulla olevan. Mutta Kristus oli, ikäänkuin Hän ei olisi kuullut eikä nähnyt. Jumalan Poika oli ottanut päälleen ihmisluonnon. Hänen täytyi menetellä, kuten ihminen menettelisi vastaavassa tapauksessa. Siksi Hän ei voinut tehdä ihmettä säästääkseen itseltään sen tuskan ja nöyryytyksen, joka ihmisen olisi kestettävä,, jos hän joutuisi samanlaiseen asemaan.AT 702.3

Herodes lupasi, että Kristus vapautettaisiin, jos Hän suorittaisi jonkin ihmeen hänen edessään. Kristuksen syyttäjät olivat omin silmin nähneet Hänen suorittamiaan ihmetekoja. He olivat kuulleet Hänen käskevän kuolleen tulla ulos haudasta. He olivat nähneet kuolleen tulevan ulos hänen ääntään totellen. Nyt heidät valtasi pelko siitä, että Hän suorittaisi jonkin ihmeteon. Kaikista eniten he nimittäin pelkäsivät Hänen voimansa ilmauksia. Sellainen ilmaus tekisi heidän suunnitelmansa tyhjiksi, ehkäpä maksaisi heille heidän henkensäkin. Suuresti huolestuneina papit ja hallitusmiehet alkoivat jä1- leen ladella syytöksiään Häntä vastaan. Korottaen ääntään he selittivät, että Hän on petturi ja jumalanpilkkaaja. Hän suorittaa ihmeitään pimeyden ruhtinaan Beelsebulin voimalla. Salissa syntyi kova meteli yhden huutaessa yhtä ja toisen toista.AT 703.1

Herodeksen omatunto oli nyt paljon paatuneempi kuin silloin, kun hän kauhusta vavisten kuuli Herodiaan pyytävän Johannes Kastajan päätä. Jonkin aikaa hän oli tuntenut kauheita omantunnonvaivoja hirveän tekonsa johdosta, mutta hänen siveyskäsitteensä olivat yhä enemmän madaltuneet hänen irstaan elämänsä johdosta. Nyt hänen sydämensä oli tullut niin kovaksi, että hän saattoi jopa kerskatakh siitä rangaistuksesta, jonka hän oli määrännyt Johannekselle, kun tämä oli uskaltanut nuhdella häntä.AT 703.2

Ja nyt hän uhkasi Jeesusta, selittäen yhä uudelleen, että hänellä oli valta vapauttaa tai tuomita Hänet. Mutta Jeesus ei näyttänyt merkkiäkään, että Hän olisi kuullut yhtään sanaa.AT 703.3

Hänen vaikenemisensa ärsytti Herodesta. Se näytti osoittavan täydellistä välinpitämättömyyttä hänen arvovaltaansa kohtaan. Turhamaisesta ja pöyhkeilevästä kuninkaasta olisi julkinen nuhde ollut vähemmän loukkaava kuin tämä häneen kohdistuva täydellinen välinpitämättömyys. Hän uhkasi jälleen vihaisena Jeesusta, joka pysyi yhtä liikkumattomana ja vaiteliaana.AT 703.4

Jeesuksen tehtävänä tässä maailmassa ei ollut tyydyttää turhaa uteliaisuutta. Hän tuli parantamaan särkyneitä sydämiä. Hän ei olisi pysynyt vaiti, jos Hän olisi voinut lausua yhdenkään sanan syn- ninsairaiden sielujen haavojen parantamiseksi. Mutta Hänellä ei ollut mitään sanottavana niille, jotka halusivat vain polkea totuuden epäpyhien jalkojensa alle.AT 703.5

Kristus olisi voinut puhua Herodekselle sanoja, jotka olisivat saattaneet syvästi järkyttää tuota paatunutta kuningasta. Hän olisi voinut lyödä hänet pelolla ja vavistuksella asettamalla hänen silmiensä eteen koko hänen syntisen elämänsä ja häntä odottavan hirveän tuomion. Mutta vaikeneminen oli ankarin moite, jonka Kristus saattoi antaa. Herodes oli hylännyt totuuden, jota suurin profeetoista oli hänelle julistanut, eikä hän enää saanut muuta sanomaa. Taivaan Majesteetilla ei ollut sanaakaan lausuttavana hänelle. Korvat, jotka aina olivat olleet avoimet kuulemaan ihmistuskaa, sulkeutuivat Herodeksen käskyille. Silmillä, joista aina oli loistanut säälivää, anteeksiantavaa rakkautta katuvaa syntistä kohtaan, ei ollut katsettakaan Herodekselle. Huulet, jotka olivat julistaneet tärkeitä totuuksia ja puhuneet hellästi ja säälien kaikkein syntisimmille ja turmeltuneimmillekin, olivat sulkeutuneet tuolle ylpeälle kuninkaalle, joka ei tuntenut tarvitsevansa Vapahtajaa.AT 703.6

Herodeksen kasvot synkkenivät vihasta. Kääntyen kansanjoukon puoleen hän kiukkuisena julisti Jeesuksen petkuttajaksi. Sitten hän sanoi Kristukselle: “Ellet halua todistaa väitettäsi, jätän sinut sotilaiden ja kansan käsiin. Ehkäpä heidän onnistuu saada sinut puhumaan. Jos olet petturi, niin kuolema heidän käsissään on juuri se, mitä ansaitset, jos taas olet Jumalan Poika, pelasta itsesi tekemällä ihmetyö.”AT 704.1

Tuskin nämä sanat olivat lausutut, kun Kristuksen kimppuun hyökättiin. Villipetojen tavoin joukko syöksyi saaliinsa kimppuun. Jeesusta kiskottiin sinne ja tänne, Herodeksen liittyessä kansanjoukkoon koettaen nöyryyttää Jumalan Poikaa. Elleivät roomalaiset sotilaat olisi tulleet väliin ja pakottaneet raivoavaa kansanjoukkoa vetäytymään takaisin, Vapahtaja olisi revitty kappaleiksi.AT 704.2

“Herodes joukkoineen kohteli Häntä halveksivasti ja pilkkasi Häntä”, ja puetti Hänet loistavaan pukuun. Roomalaiset sotilaat yhtyivät tähän herjaavaan pilkantekoon. Vapahtaja sai kokea kaikkea, mitä ikinä nämä jumalattomat, turmeltuneet sotilaat saattoivat keksiä Herodeksen ja juutalaisten mahtimiesten avustamina. Kuitenkaan Hänen jumalallinen kärsivällisyytensä ei pettänyt.AT 704.3

Kristuksen vainoojat olivat koettaneet arvostella Hänen luonnettaan itsensä mukaan ja kuvanneet Hänet yhtä katalaksi, kuin he itse olivat. Mutta nyt tapahtuvan näytelmän takaa tunki esiin toinen kuva, kuva, jonka he kerran saavat nähdä kaikessa kirkkaudessaan. Oli muutamia, jotka vapisivat Kristuksen edessä. Raa'an joukon kumartuessa pilkaten Hänen eteensä muutamat, jotka tulivat esiin samassa tarkoituksessa, kääntyivät takaisin peloissaan ja ääneti. Herodes tuli silloin vakuuttuneeksi asiasta. Armon auringon viimeiset säteet loistivat hänen synninpaaduttamaan sydämeensä. Hän tunsi, ettei tämä ollut tavallinen ihminen, sillä jumaluus oli välähtänyt inhimillisyyden läpi. Kristuksen ollessa pilkkaajien, avionrikkojien ja murhaajien ympäröimänä Herodes tunsi katselevansa Jumalaa valtaistuimellaan.AT 704.4

Vaikka Herodes olikin paatunut, hän ei uskaltanut vahvistaa Kristuksen kuolemantuomiota. Hän halusi vapautua tästä kauheasta vastuusta ja lähetti Jeesuksen takaisin roomalaiseen oikeussaliin.AT 705.1

Pilatus oli pettynyt ja hyvin tyytymätön. Kun juutalaiset palasivat vankeineen, hän kysyi kärsimättömänä, mitä he halusivat hänen tekevän. Hän muistutti heille, että hän oli jo tutkinut Jeesusta eikä ollut löytänyt Hänessä mitään syytä, ja hän sanoi heidän syyttäneen Häntä voimatta todistaa ainoatakaan syytöstään. Hän oli lähettänyt Jeesuksen Herodeksen luo, joka oli Galilean neljännysruhtinas ja heidän kansallisuuttaan, mutta ei tämäkään ollut löytänyt Hänessä mitään kuoleman ansaitsevaa. “Kuritettuani Häntä minä siis Hänet päästän”, sanoi Pilatus.AT 705.2

Tässä Platus näytti heikkoutensa. Hän oli julistanut Jeesuksen viattomaksi, ja kuitenkin hän oli valmis ruoskituttamaan Häntä rauhoittaakseen Hänen syyttäjiään. Hän oli valmis uhraamaan oikeuden periaatteet päästäkseen sopimukseen kansanjoukon kanssa. Tämä saattoi hänet epäedulliseen asemaan. Kansa käytti hyväkseen hänen epävarmuuttaan ja vaati yhä kiihkeämmin vangin henkeä. Jos Pilatus alusta alkaen olisi ollut luja kieltäytyen tuomitsemasta miestä, jonka hän havaitsi syyttömäksi, hän olisi katkaissut ne kohtalokkaat katumuksen ja syyllisyyden kahleet, jotka tulisivat sitomaan hänet eliniäkseen. Jos hän olisi toiminut sen mukaan, minkä käsitti oikeaksi, eivät juutalaiset olisi rohjenneet antaa hänelle määräyksiä. Kristus olisi kyllä surmattu, mutta Pilatus ei olisi ollut syyllinen. Mutta Pilatus oli askel askelelta toiminut tuntoaan vastaan. Hän oli etsinyt verukkeita puolustellakseen sitä, ettei tuominnut oikeuden ja kohtuuden mukaan, ja nyt hän huomasi olevansa miltei avuton pappien ja hallitusmiesten käsissä. Hänen epäröintinsä ja horjuvaisuutensa koituivat hänelle turmioksi.AT 705.3

Nytkään ei Pilatusta jätetty toimimaan sokeasti. Jumala lähetti sanoman varoittamaan häntä teosta, jonka hän oli tekemäisillään. Vastauksena Kristuksen rukoukseen taivaan enkeli oli käynyt Pilatuksen vaimon luona, joka unessa oli nähnyt Vapahtajan ja keskustellut Hänen kanssaan. Pilatuksen vaimo ei ollut juutalainen, mutta nähtyään Jeesuksen unessa hän ei hetkeäkään epäillyt Hänen luonnettaan tai tehtäväänsä. Hän tiesi Hänen olevan Jumalan Ruhtinaan. Hän näki Hänet tutkittavana oikeussalissa. Hän näki Hänen kätensä sidotun tiukasti kuin rikollisen kädet. Hän näki Herodeksen sotilaineen julmassa työssään. Hän kuuli pappien ja hallitusmiesten täynnä kateutta ja ilkeyttä esittävän mielettömiä syytöksiään. Hän kuuli sanat: “Meillä on laki, ja lain mukaan Hänen pitää kuoleman.” Hän näki Pilatuksen antavan Jeesuksen ruoskittavaksi sanottuaan: “Minä en löydä Hänessä yhtäkään syytä.” Hän kuuli Pilatuksen julistaman tuomion ja näki hänen antavan Kristuksen murhaajiensa käsiin. Hän näki Golgatalle pystytetyn ristin. Hän näki pimeyden peittävän maan ja kuuli salaperäisen huudon: “Se on täytetty.” Toinenkin kuva kohosi hänen silmiensä eteen. Hän näki Kristuksen istuvan suurella valkoisella pilvellä maan hoippuessa avaruudessa ja Hänen murhaajiensa paetessa Hänen kasvojensa kirkkautta. Kauhun huutoonsa hän heräsi ja kirjoitti heti Pilatukselle varoituksen sanat.AT 705.4

Pilatuksen ollessa epätietoinen, mitä hänen pitäisi tehdä, sanansaattaja tunkeutui joukon läpi ja ojensi hänelle hänen vaimoltaan näin kuuluvan kirjeen:AT 706.1

“Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt Hänen tähtensä.”AT 706.2

Pilatuksen kasvot kalpenivat. Hän oli ristiriitaisten tunteitten vallassa. Mutta hänen vitkastelessaan papit ja hallitusmiehet yhä kiihottivat kansan mieltä. Pilatuksen oli pakko ryhtyä toimintaan. Hän keksi nyt keinon, joka saattaisi johtaa Kristuksen vapauttamiseen. Tämän juhlan aikana oli tapana vapauttaa joku vanki, kenet kansa valitsisi. Tämä tapa oli pakanallista alkuperää, eikä siinä ollut jälkeäkään oikeudenmukaisuudesta, mutta juutalaiset pitivät sitä suuressa arvossa. Roomalaisten viranomaisten hallussa oli tällöin vanki nimeltä Barabbas, joka oli tuomittu kuolemaan. Tämä mies oli väittänyt olevansa Messias. Hän myös väitti omaavansa vallan järjestää asiat aivan uudelle kannalle ja asettaa maailman kohdalleen. Saatanan pettämänä hän väitti, että mitä hän ikinä saattoi hankkia varastamalla ja ryöstämällä, kuului hänelle. Hän oli Saatanan voimalla suorittanut ihmeellisiä tekoja, saanut seuraajia kansan keskuudesta ja kiihottanut kapinaan Rooman hallitusta vastaan. Hän oli uskonnollisen nnostuksen verhossa toimiva paatunut ja häikäilemätön roisto, joka oli valmis kapinaan ja väkivaltaan. Antamalla kansan valita tämän miehen ja viattoman Vapahtajan välillä Pilatus luuli voivansa herättää heidät tajuamaan, mikä oli oikein. Hän toivoi voivansa herättää heissä myötätuntoa Jeesusta kohtaan vastoin pappien ja hallitusmiesten pyrkimyksiä. Kääntyen kansaan hän sanoi hyvin vakavasti: “Kummanko tahdotte, että minä teille päästän, Barabbaanko vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?”AT 706.3

Villipetojen karjunnan tavoin kuului joukon vastaus: Päästä meille Barabbas! Yhä äänekkäämmäksi paisui huuto: Barabbas, Barabbas! Luullen, ettei kansa ollut ymmärtänyt hänen kysymystään Pilatus kysyi: “Tahdotteko siis, että päästän teille juutalaisten kuninkaan?” Mutta he huusivat jälleen: “Vie pois tämä, mutta päästä meille Barabbas!” “Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?” Pilatus kysyi. Pauhaava joukko karjui jälleen kuin paholaiset. Paholaisia ihmishahmossa olikin heidän joukossaan, ja mitä muuta vastausta saattoikaan odottaa kuin: “Bistiinnaulittakoon!”AT 707.1

Pilatus oli huolissaan. Hän ei ollut luullut asian päättyvän siten. Häntä pelotti antaa viaton mies häpeällisimpään ja julmimpaan kuolemaan, mihin voitiin tuomita. Kun karjunta oli lakannut, hän kääntyi kansan puoleen sanoen: “Mitä pahaa Hän sitten on tehnyt?” Mutta asia oli mennyt liian pitkälle, jotta siitä enää voitaisiin väitellä. He eivät halunneet todistusta Kristuksen viattomuudesta vaan Hänen tuomitsemistaan.AT 707.2

Vieläkin Pilatus yritti pelastaa Hänet. “Niin hän puhui heille kolmannen kerran: ‘Mitä pahaa Hän sitten on tehnyt? En ole havainnut Hänessä mitään, mistä Hän ansaitsisi kuoleman. Kuritettuani Häntä minä siis Hänet päästän.’” Mutta Hänen vapauttamisensa pelkkä mainitseminenkin kiihdytti kansan kymmenkertaiseen raivoon. “Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse Hänet!” he huusivat. Yhä kovemmaksi yltyi myrsky, jonka Pilatuksen epävarmuus oli aiheuttanut.AT 707.3

Jeesus otettiin nyt, lopen uupuneena ja haavoissaan, ja ruoskittiin kansanjoukon nähden. “Niin sotamiehet veivät Hänet sisälle linnaan, se on palatsiin, ja kutsuivat siihen koko sotilasjoukon. Ja he pukivat Hänen yllensä purppuravaipan, väänsivät orjantappuroista kruunun ja panivat sen Hänen päähänsä ja rupesivat tervehtimään Häntä: ‘Terve, juutalaisten kuningas!’ Ja he ... sylkivät Häntä ja laskeutuen polvilleen kumarsivat Häntä.” Silloin tällöin jokin ilkeä kosi tempasi ruo'on, joka oli asetettu Hänen käteensä, ja löi sillä Hänen päässään olevaa kruunua painaen okaat yhä syvemmälle Hänen otsaansa, niin että verta tihkui Hänen kasvoilleen ja parralleen.AT 707.4

Ihmetelkää, oi taivaat, ja hämmästy, oi maa! Katsokaa sortajia ja sorrettua. Raivostunut joukko ympäröi maailman Vapahtajan. Pilkka- ja ivasanoihin sekaantuu karkeita kirouksia ja jumalanpilkkaa. Tunteeton joukko repostelee Hänen alhaista syntyperäänsä ja vaatimatonta elämäänsä. Väitteelle, että Hän olisi Jumalan Poika, nauretaan, ja karkeat pilkkapuheet ja herjaavat ivasanat kulkevat suusta suuhun.AT 708.1

Saatana johti tätä raakaa joukkoa sen herjatessa Vapahtajaa. Hänen tarkoituksensa oli, jos mahdollista, kiihottaa Häntä kostamaan tai saada Hänet suorittamaan ihme vapautuakseen ja näin tehdä tyhjäksi lunastussuunnitelma. Jos Hänen, Jumalan Karitsan, inhimillisessä elämässä olisi ollut ainoakin tahra, jos Hän ihmisenä olisi kerrankin epäonnistunut tässä kauheassa kokeessa, olisi Hän ollut epätäydellinen uhri, ja ihmisen lunastaminen olisi epäonnistunut. Mutta Hän, joka sanallaan olisi voinut kutsua avukseen taivaallisen sotajoukon, joka olisi voinut ajaa kansanjoukon kauhuissaan pakoon näkyvistään paljastamalla jumalallisen voimansa, alistui täysin tyynenä mitä karkeimpaan herjaukseen ja häväistykseen.AT 708.2

Kristuksen viholliset olivat vaatineet ihmettä todistukseksi Hänen jumaluudestaan. Heillä oli paljon suurempi todistus kuin kukaan heistä oli pyytänytkään. Kuten Hänen kiduttajiensa julmuus alensi heidät ihmisyyden alapuolelle Saatanan kaltaisiksi, samoin Jeesuksen sävyisyys ja kärsivällisyys korottivat Hänet ihmiskunnan yläpuolelle ja todistivat Hänen olevan Jumalan sukua. Hänen alennuksensa oli Hänen korottamisensa pantti. Tuskan verihelmet, jotka Hänen haavoitetuilta ohimoiltaan pisaroivat Hänen kasvoilleen ja parralleen, olivat pantti siitä, että Hänet voideltaisiin “iloöljyllä” suureksi ylimmäiseksi papiksemme. Hepr. 1: 9.AT 708.3

Saatanan raivo oli suuri hänen nähdessään, ettei Vapahtajan pahoinpitely ollut puristanut vähäisintäkään valitusta Hänen huuliltaan. Vaikka Hän oli ottanut päälleen ihmisluonnon, Hän osoitti jumalallista lujuutta eikä missään poikennut Isänsä tahdosta.AT 708.4

Kun Pilatus antoi Jeesuksen ruoskittavaksi ja pilkattavaksi, hän luuli herättävänsä kansan sääliä. Hän toivoi heidän myöntävän tämän olevan riittävän rangaistuksen. Hän ajatteli pappienkin pahuuden nyt tulevan tyydytetyksi. Mutta juutalaiset käsittivät hyvin, kuinka kehnoa oli näin rangaista miestä, joka oli julistettu syyttömäksi. He tiesivät, että Pilatus yritti pelastaa vangin hengen, ja he olivat päättäneet, ettei Jeesusta vapautettaisi. Meitä miellyttääkseen ja tyydyttääkseen Pilatus on ruoskituttanut Häntä, he ajattelivat, ja jos ajamme asiamme varmaan päätökseen, saavutamme varmasti tarkoituksemme.AT 708.5

Pilatus lähetti nyt noutamaan Barabbaan pihaan. Sitten hän esitti nämä kaksi vankia rinnan ja viitaten Vapahtajaan hän lausui vakavasti ja vetoavasti: “Katso ihmistä!” “Katso, minä tuon Hänet ulos teille, tietääksenne, etten minä löydä Hänessä yhtäkään syytä.”AT 709.1

Siinä seisoi Jumalan Poika yllään pilkkapuku ja orjantappurakruunu. Hänen selässään, joka oli paljaana vyötäisiä myöten, näkyi pitkiä, hirveitä juovia, joista veri virtasi vapaasti. Hänen kasvonsa olivat veren tahraamat sekä uupumuksen ja tuskan leimaamat, mutta ne eivät olleet koskaan näyttäneet kauniimmilta kuin nyt. Vapahtajan kasvot eivät olleet rumentuneet Hänen vihollistensa edessä. Jokainen piirre ilmaisi lempeyttä, alistumista ja mitä hellintä sääliä Hänen julmia vihollisiaan kohtaan. Hänen käytöksessään ei näkynyt pelkurimaista heikkoutta vaan pitkämielisyyden voimaa ja arvokkuutta. Hänen vieressään seisova vanki oli Hänen jyrkkä vastakohtansa. Barabbaan kasvojen jokainen juonne ilmaisi hänen olevan paatuneen rikollisen. Tämä vastakohta vaikutti jokaiseen katsojaan. Muutamat heistä itkivät. Katsoessaan Jeesukseen heidän sydämensä täyttyi säälillä. Papit ja hallitusmiehetkin olivat vakuuttuneita, että Hän oli se, mikä Hän väitti olevansa.AT 709.2

Kristusta ympäröivät roomalaiset sotilaat eivät kaikki olleet paatuneita. Jotkut heistä tutkivat vakavasti Hänen kasvojaan löytääkseen yhdenkin todistuksen siitä, että Hän oli rikollinen tai vaarallinen. Silloin tällöin he loivat halveksivan silmäyksen Barabbaaseen. Ei tarvittu paljoakaan ihmistuntemusta voidakseen nähdä läpikotaisin, millainen hän oli. Sitten he taas käänsivät katseensa Jeesukseen, joka oli tutkittavana. Ile katselivat kärsivää Jumalan Poikaa syvän säälin tuntein. Kristuksen hiljainen alistuminen painoi tämän tapauksen lähtemättömästi heidän mieleensä, kunnes he joko tunnustivat Hänet Kristukseksi tai hylkäämällä Hänet ratkaisivat oman kohtalonsa.AT 709.3

Pilatus oli suuresti hämmästynyt siitä, että Vapahtaja valittamatta kesti kaiken. Hän ei epäillyt, etteikö tämän miehen näkeminen Barabbaan vastakohtana herättäisi juutalaisten sääliä. Mutta hän ei käsittänyt pappien kiihkeää vihaa Häntä kohtaan, joka Maailman Valona oli paljastanut heidän pimeytensä ja erehdyksensä. He olivat kiihdyttäneet kansanjoukon hurjaan raivoon, ja jälleen papit, hallitusmiehet ja kansa kohottivat tuon kauhean huudon: “Ristiinnaulitse Hänet, ristiinnaulitse Hänet!” Viimein Pilatus, menettäen kärsivällisyytensä heidän järjettömän julmuutensa johdosta, huusi epätoivoissaan: “Ottakaa te Hänet ja ristiinnaulitkaa, sillä minä en löydä Hänessä mitään syytä!”AT 709.4

Vaikka tämä roomalainen maaherra oli tottunut julmiin näkyihin, hän tunsi myötätuntoa tätä kärsivää vankia kohtaan, joka tuomittuna ja ruoskittuna, otsa vertavuotana ja selkä rikkipiestynä, yhä käyttäytyi kuin kuningas valtaistuimellaan. Mutta papit selittivät: “Meillä on laki, ja lain mukaan Hänen pitää kuoleman, koska Hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi.”AT 710.1

Pilatus hätkähti. Hänellä ei ollut oikeaa käsitystä Kristuksesta ja Hänen tehtävästään, mutta hänellä oli hämärä usko Jumalaan ja ihmistä korkeampiin olentoihin. Ajatus, joka kerran oli välähtänyt hänen mielessään, sai nyt kiinteämmän muodon. Hän kysyi, seisoiko hänen edessään sittenkin jumalallinen olento puettuna purppuraiseen pilkkaviittaan ja kruunattuna orjantappuroilla.AT 710.2

Hän meni jälleen oikeussaliin ja sanoi Jeesukselle: “Mistä sinä olet?” Mutta Jeesus ei vastannut hänelle mitään. Vapahtaja oli avoimesti puhunut Pilatukselle selittäen omaa tehtäväänsä totuuden todistajana. Pilatus oli hylännyt valon. Hän oli käyttänyt väärin korkeaa tuomarin asemaansa luopumalla periaatteistaan ja arvovallastaan kansan vaatimusten hyväksi. Jeesuksella ei ollut häntä varten enempää valoa. Kiusaantuneena Hänen vaitiolostaan Pilatus sanoi ylpeästi:AT 710.3

“Etkö puhu minulle? Etkö tiedä, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut ristiinnaulita?”AT 710.4

Jeesus vastasi: “Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sentähden on sen synti suurempi, joka jätti minut sinun käsiisi.”AT 710.5

Näin säälivä Vapahtaja keskellä kauheata kärsimystään ja suruaan puolusteli niin paljon kuin mahdollista roomalaisen maaherran tekoa, joka antoi Hänet ristiinnaulittavaksi. Millainen näky tämä onkaan esitettäväksi maailmalle kaikkina aikoina! Millaista valoa se luokaan Hänen luonteeseensa, joka on kaiken maan tuomari!AT 710.6

“Sen synti on suurempi, joka jätti minut sinun käsiisi”, sanoi Jeesus. Tällä Kristus tarkoitti Kaifasta, joka ylimmäisenä pappina edusti Juudan kansaa. He tiesivät roomalaisia viranomaisia ohjaavat periaatteet. He olivat saaneet valoa ennustuksista, jotka todistivat Kristuksesta, ja Hänen omista opetuksistaan ja ihmetöistään. Juutalaiset tuomarit olivat saaneet pettämättömän todistuksen Hänen jumaluudestaan, jonka he tuomitsivat kuolemaan. Ja heidät tuomitaan heidän valonsa mukaan.AT 711.1

Suurin syy ja raskain vastuu kuului niille, jotka olivat kansan ensimmäisiä pyhissä luottamustehtävissä, jotka he nyt kurjasti pettivät. Pilatus, Herodes ja roomalaiset sotilaat tiesivät Jeesuksesta suhteellisen vähän. He luulivat miellyttävänsä pappeja ja hallitusmiehiä pahoinpitelemällä Häntä. Heillä ei ollut sitä valoa, jota Juudan kansa oli niin runsaasti saanut. Jos sotilaat olisivat saaneet tällaisen valon, he eivät olisi kohdelleet Kristusta niin raa'asti, kuin he kohtelivat.AT 711.2

Jälleen Pilatus koetti päästää Vapahtajan irti. “Mutta juutalaiset huusivat sanoen: ‘Jos päästät Hänet, et ole keisarin ystävä.’” Näin nämä ulkokultailijat kiivailivat keisarin vallan puolesta. Ja kuitenkin juutalaiset olivat kaikkein katkerimpia Rooman vallan vastustajia. Milloin heille oli hyväksi, he olivat mitä ankarimpia omissa kansallisissa ja uskonnollisissa vaatimuksissaan, mutta halutessaan saavuttaa jonkin julman tarkoitusperän, he ylistivät keisarin valtaa. Saadakseen Kristuksen raivatuksi pois he olivat valmiit vannomaan uskollisuutta vieraalle vallalle, jota he vihasivat.AT 711.3

“Jokainen, joka tekee itsensä kuninkaaksi”, he jatkoivat, “asettuu keisaria vastaan”. Tämä koski Pilatuksen arkaan kohtaan. Hän oli Rooman hallituksen silmissä epäilyksenalainen, ja hän tiesi tällaisen tiedonannon koituvan hänen turmiokseen. Hän tiesi, että jos juutalaisia vastustettaisiin, heidän raivonsa kääntyisi häntä vastaan. He eivät jättäisi mitään tekemättä saadakseen kostetuksi. Hänellä oli edessään esimerkki siitä, miten itsepintaisesti he tavoittelivat tappaakseen sitä, jota he silmittömästi vihasivat.AT 711.4

Pilatus istuutui sitten tuomarinistuimelle ja esitti Jeesuksen jälleen kansalle sanoen: “Katso, teidän kuninkaanne!” Taas kuului hurja huuto: “Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse Hänet!” Silloin Pilatus kysyi äänellä, joka kuului sekä lähelle että kauas: “Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?” Mutta jumalattomilta, herjaavilta huulilta kuului vastaus: “Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari!”AT 711.5

Näin valitessaan pakanallisen hallitsijan Juudan kansa luopui teokratiasta. He olivat hylänneet Jumalan kuninkaanaan. Tästälähtien heillä ei enää ollut vapauttajaa. Heillä ei ollut kuningasta, vaan keisari. Tähän papit ja opettajat olivat saattaneet kansan. Tästä asiasta kauheine seurauksineen he olivat vastuussa. Kansan synti ja kansan tuho aiheutuivat sen uskonnollisista johtajista.AT 712.1

“Kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: ‘Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne.’” Pelon ja itsesyytösten vallassa Pilatus katsoi Vapahtajaan. Koko laajassa ihmismeressä Hänen kasvonsa olivat ainoat rauhalliset. Hänen päänsä ympärillä näkyi himmeä valokehä. Pilatus sanoi sydämessään: Hän on Jumala. Kääntyen kansaan lausui: Minä olen syytön Hänen vereensä. Ottakaa te ja ristiinnaulitkaa Hänet. Mutta huomatkaa, te papit ja hallitusmiehet, että minä julistan Hänet vanhurskaaksi mieheksi. Tuomitkoon se, jota Hän väittää Isäkseen, teidät eikä minua tämän päivän teosta. Sitten hän sanoi Jeesukselle: Anna anteeksi, mitä tein, mutta en voi pelastaa sinua. Ja ruoskitettuaan jälleen Jeesusta hän antoi Hänet ristiinnaulittavaksi.AT 712.2

Pilatus halusi vapauttaa Jeesuksen. Mutta hän näki, ettei hän voisi tehdä sitä ja samalla säilyttää oman asemansa ja kunniansa. Siksi hän mieluummin uhrasi viattoman elämän kuin maallisen valtansa. Kuinka monet uhraavatkaan samalla tavalla periaatteensa välttääkseen tappion ja kärsimyksiä! Omatunto ja velvollisuus viittaavat yhtäälle, omat edut toisaalle. Virta vetää voimakkaasti väärään suuntaan, ja sen, joka ryhtyy sovitteluihin pahan kanssa, se nielee syyllisyyden synkkiin kuiluihin.AT 712.3

Pilatus taipui kansanjoukon vaatimuksiin. Hän luovutti Jeesuksen ristiinnaulittavaksi mieluummin kuin vaaransi oman asemansa. Mutta hänen varovaisuudestaan huolimatta tapahtui hänelle jälkeenpäin juuri se, mitä hän pelkäsi. Häneltä riistettiin hänen etuoikeutensa ja hänet syöstiin korkeasta asemastaan, ja katumuksen ja loukatun ylpeyden haavoittamana hän pian ristiinnaulitsemisen jälkeen itse päätti päivänsä. Näin niiden osaksi, jotka ryhtyvät sovitteluihin synnin kanssa, tulee vain suru ja turmio. “Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.” San. 14: 12.AT 712.4

Kun Pilatus selitti olevansa viaton Kristuksen vereen, vastasi Kaifas uhmaten: “Tulkoon Hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle.” Näihin kauheihin sanoihin yhtyivät papit ja hallitusmiehet, ja niitä toisti kansa epäinhimillisesti karjuen. Koko joukko vastasi ja sanoi: “Tulkoon Hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle.”AT 712.5

Israelin kansa oli tehnyt valintansa. Osoittaen Jeesusta he olivat sanoneet: “Ei tätä, vaan Barabbas.” Barabbas, rosvo ja murhaaja, oli Saatanan edustaja. Kristus oli Jumalan edustaja. Kristus oli hylätty, Barabbas valittu. Barabbaan he tulivat saamaan. Tehdessään tämän valinnan he ottivat hänet, joka oli ollut valehtelija ja murhaaja alusta asti. Saatana oli heidän johtajansa. Kansana he tulivat toimimaan hänen määräystensä mukaan. Hänen tekojaan he tulivat tekemään. Hänen valtaansa heidän täytyi alistua. Kansa, joka valitsi Barabbaan Kristuksen sijaan, oli tunteva Barabbaan julmuutta ajan loppuun asti.AT 713.1

Katsoen lyötyä Jumalan Karitsaa juutalaiset olivat huutaneet: “Hänen verensä tulkoon meidän päällemme ja meidän lastemme päälle.” Tuo kauhea huuto nousi Jumalan valtaistuimen eteen. Tuo tuomio, jonka he itse julistivat itselleen, kirjoitettiin muistiin taivaassa.AT 713.2

Tämä rukous tuli kuulluksi. Jumalan Pojan veri oli heidän lastensa ja lastenlastensa päällä alituisena kirouksena.AT 713.3

Kauhealla tavalla se täyttyi Jerusalemin hävityksessä. Kauhealla tavalla se on myös ilmennyt Juudan kansan asemassa tuhannen yhdeksänsadan vuoden aikana, — tuon viinipuusta irroitetun, kuivan, hedelmättömän oksan, joka kerran poltetaan. Maasta toiseen kautta maailman, vuosisadasta toiseen, kuolleena rikoksiin ja synteihin!AT 713.4

Kauhealla tavalla tuo rukous tulee täyttymään suurena tuomiopäivänä. Kun Kristus on jälleen tuleva maan päälle ei enää roska- joukon ympäröimänä vankina, saavat ihmiset nähdä Hänet. He saavat nähdä Hänet taivaan Kuninkaana. Kristus on tuleva omassa kirkkaudessaan, Isänsä kirkkaudessa ja pyhien enkelien kirkkaudessa. Kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhannen kertaa tuhat enkeliä, väkeviä sankareita, joiden ihanuudelle ja kirkkaudelle ei mikään vedä vertoja, saattaa Häntä Hänen matkallaan. Silloin Hän on istuva kirkkautensa valtaistuimella, ja Hänen eteensä kootaan kaikki kansat. Silloin kaikkien silmät saavat nähdä Hänet, niidenkin, jotka ovat Hänet lävistäneet. Orjantappurakruunun tilalla Hänellä on oleva kunnian kruunu, kruunu kruunun sisällä. Tuon vanhan purppuraisen kuningasviitan sijaan Hän tulee olemaan pukeutuneena hohtavan valkoisiin vaatteisiin, “niin ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä taida semmoiseksi valkaista”. Mark. 9: 3. Ja Hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi “kuningasten Kuningas ja herrain Herra”. Ilm. 19: 16. Siellä tulevat olemaan ne, jotka ovat Häntä pilkanneet ja lyöneet. Papit ja hallitusmiehet tulevat jälleen näkemään oikeudenkäynnin tuomiosalissa. Jokainen yksityiskohtakin palaa heidän eteensä kuin tulikirjaimin kirjoitettuna. Silloin ne, jotka rukoilivat “Tulkoon Hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle” saavat vastauksen rukoukseensa. Silloin koko maailma on tietävä ja ymmärtävä. He käsittävät, ketä ja mitä vastaan he, kurjat, heikot, rajalliset olennot ovat taistelleet. Hirveän tuskan ja kauhun vallassa he huutavat vuorille ja kukkuloille: “Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät Hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu ja Karitsan vihalta! Sillä Hänen vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?” Ilm. 6: 16, 17.AT 713.5