Luku 84—Ylösnoussut vapahtaja

“Kauha olkoon teille!” AT 769.1

Saapuessaan Jerusalemiin nämä kaksi opetuslasta menevät sisään itäisestä portista, joka juhlien aikana on öisinkin avoinna. Talot ovat pimeitä ja hiljaisia, mutta matkamiehet kulkevat kapeita katuja nousevan kuun heikossa valossa. He menevät yläsaliin, missä Jeesus vietti viimeisen iltansa ennen kuolemaansa. Täältä he tietävät löytävänsä veljensä. Vaikka on jo myöhä, he tietävät, etteivät opetuslapset nuku, ennenkuin saavat varmuuden siitä, mitä on tapahtunut heidän Herransa ruumiille. He huomaavat salin oven lujasti lukituksi. He kolkuttavat päästäkseen sisään, mutta vastausta ei kuulu. Kaikki on hiljaista. Silloin he ilmoittavat nimensä. Ovi avataan varovasti, he astuvat sisään, ja Eräs näkymätön astuu heidän kanssaan. Ovi lukitaan jälleen vakoojien pelosta.AT 769.2

Tulijat huomaavat kaikkien olevan hämmästyneitä ja kiihtyneitä. Huoneessa olijoiden äänet yhtyvät kiitokseen ja ylistykseen sanoen: “Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Siimonille.” Sitten nämä kaksi matkalaista vielä hengästyneinä siitä kiireestä, millä he ovat tehneet matkaa, kertovat ihmeellisen tarinansa siitä, miten Jeesus oli ilmestynyt heille. He ovat juuri lopettaneet, ja jotkut sanovat, etteivät he voi sitä uskoa, koska se on liian hyvää ollakseen totta, kun heidän eteensä ilmestyy muuan henkilö. Kaikkien katse kiintyy tähän muukalaiseen. Kukaan ei ole kolkuttanut päästäkseen sisään. Mitään askeleita ei ole kuultu. Opetuslapset ovat hämmästyneitä ja ihmettelevät, mitä tämä merkitsee. Silloin he kuulevat äänen, joka ei ole kenenkään muun kuin heidän Mestarinsa ääni. Selvinä ja kirkkaina kaikuvat Hänen huuliltaan sanat: “Rauha olkoon teille!”AT 769.3

“Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen. Mutta Hän sanoi heille: ‘Miksi olette hämmästyneet ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan.’ Ja tämän sanottuaan Hän näytti heille kätensä ja jalkansa.”AT 770.1

He katselivat kauheiden naulojen repimiä käsiä ja jalkoja. He tunsivat Hänen äänensä paremmin kuin minkään kuulemansa äänen. “Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, Hän sanoi heille: ‘Onko teillä täällä jotakin syötävää?’ Niin he antoivat Hänelle palasen paistettua kalaa. Ja Hän otti ja söi heidän nähtensä.” “Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran.” Usko ja ilo tulivat epäuskon tilalle, ja sanoinkuvaamattomin tuntein he tunnustivat ylösnousseen Vapahtajansa.AT 770.2

Jeesuksen syntyessä enkeli julisti: Maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto. Ja nyt ilmestyessään opetuslapsilleen ensi kertaa ylösnousemuksensa jälkeen Vapahtaja tervehti heitä näillä ihanilla sanoilla: “Rauha teille!” Jeesus on aina valmis julistamaan rauhaa sieluille, joita painavat epäilykset ja pelko. Hän odottaa meidän avaavan sydämemme oven Hänelle ja sanovan: Jää luoksemme. Hän sanoo: “Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” Ilm. 3: 20.AT 770.3

Jeesuksen ylösnousemus kuvasi kaikkien Hänessä nukkuvien lopullista ylösnousemusta. Ylösnousseen Vapahtajan kasvot, Hänen käytöksensä ja puheensa, olivat tuttuja Hänen opetuslapsilleen. Kuten Jeesus nousi kuolleista, niin nekin, jotka nukkuvat Hänessä, tulevat nousemaan jälleen. Me tulemme tuntemaan ystävämme, kuten opetuslapset tunsivat Jeesuksen. He ovat voineet tässä ajallisessa elämässä olla vajavaisia, sairaita tai viallisia, ja he nousevat ylös täysin terveinä ja sopusuhtaisina, mutta kirkastettuinakin he ovat selvästi tunnettavissa. Silloin me tulemme tuntemaan täydellisesti, niinkuin meidät itsemmekin täydellisesti tunnetaan. (1 Kor. 13: 12.) Kasvoissa, jotka säteilevät Jeesuksen kasvoista loistavaa valoa, tulemme tuntemaan rakkaittemme piirteet.AT 770.4

Kun Jeesus kohtasi opetuslapsensa, Hän muistutti heitä ennen kuolemaansa lausumistaan sanoista, että kaikki tulee täyttymään, mitä Hänestä on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa. “Silloin Hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja Hän sanoi heille: ‘Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksi saamiseksi on saarnattava Hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat.’”AT 771.1

Opetuslapset alkoivat nyt käsittää työnsä laatua ja laajuutta. Heidän tuli julistaa maailmalle Kristuksen heille uskomia ihmeellisiä totuuksia. Hänen elämänsä tapahtumat, Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa, näihin tapahtumiin viittaavat ennustukset, Jumalan lain pyhyys, lunastussuunnitelman salaisuudet, Jeesuksen valta antaa syntejä anteeksi — näiden kaikkien todistajia he olivat, ja heidän oli tehtävä ne maailmalle tunnetuiksi. Heidän oli julistettava parannuksen ja Kristuksen voiman kautta tulevan rauhan ja pelastuksen evankeliumia.AT 771.2

“Ja tämän sanottuaan Hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ‘Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.’” Pyhää Henkeä ei vielä ilmaistu täydellisesti, sillä Kristus ei ollut vielä kirkastettu. Runsaampi Hengen vuodatus tapahtui vasta Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen. Vasta tämän saatuaan opetuslapset saattoivat täyttää tehtävänsä: evankeliumin julistamisen maailmalle. Mutta Henki annettiin nyt erikoista tarkoitusta varten. Ennenkuin opetuslapset voivat suorittaa viralliset velvollisuutensa seurakunnassa, Kristus puhalsi Henkensä heidän päälleen. Hän uskoi heille pyhän luottamustehtävän, ja Hän tahtoi painaa heidän mieleensä sen asian, ettei tätä työtä voitu suorittaa ilman Pyhää Henkeä.AT 771.3

Pyhä Henki on hengellisen elämän henkäys sielussa. Hengen vuodattaminen on Kristuksen elämän vuodattamista. Sen saaja osallistuu Kristuksen ominaisuuksista. Vain ne, jotka täten ovat Jumalan opettamia, joiden sydämessä Pyhä Henki tekee työtään ja joiden elämässä ilmenee Kristuksen elämä, voivat olla edustavilla paikoilla ja toimia seurakunnan hyväksi.AT 771.4

.“Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut: joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt”, sanoi Kristus. Kristus ei tässä anna kenellekään vapautta tuomita toista. Tämän Hän kielsi jo vuorisaarnassaan. Se on Jumalan erikoisoikeus. Mutta seurakunnalle järjestönä Hän antaa vastuun yksityisistä jäsenistä. Seurakunnan velvollisuus niitä kohtaan, jotka lankeavat syntiin, on varoittaa, neuvoa ja jos mahdollista, palauttaa takaisin. “Nuhtele, varoita, kehoita”, sanoo Herra, “kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella”. 2 Tim. 4: 2. Sano synnistä suorat sanat. Varoita jokaista sielua, joka on vaarassa. Älä anna kenenkään pettää itseään. Nimitä syntiä oikealla nimellään. Julista, mitä Jumala on sanonut valehtelemisesta, sapatinrikkomisesta, varastamisesta, epäjumalanpalvelemisesta ja kaikista muista synneistä. “Ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” Gal. 5: 21. Jos he pysyvät synnissä, julistetaan heille taivaassa se tuomio, jonka olet julistanut heille Jumalan sanasta. Valitessaan synnin he hylkäävät Kristuksen, ja seurakunnan on osoitettava, ettei se hyväksy heidän tekojaan, tai se itse häpäisee Herraansa. Sen on sanottava synnistä sitä, mitä Jumala siitä sanoo. Sen on meneteltävä sen suhteen kuten Jumala määrää, ja taivas hyväksyy sen menettelyn. Joka halveksii seurakunnan arvovaltaa, halveksii itse Kristuksen arvovaltaa.AT 772.1

Mutta asiassa on valoisampikin puoli. “Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannetut.” Pitäkäämme tämä ajatus aina mielessämme. Työskennellessämme erehtyneiden hyväksi suunnatkaamme jokaisen katse Kristukseen. Paimenten on hellästi huolehdittava Herran laumasta. Heidän on puhuttava erehtyneille Vapahtajan anteeksiantavasta armosta. Heidän on kehoitettava syntistä katumaan ja uskomaan Häneen, joka voi antaa synnit anteeksi. Heidän tulee julistaa Jumalan sanan perusteella: “Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1 Joh. 1: 9. Kaikille katuville kuuluu vakuutus: “Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä Sinä heität meren syvyyteen.” Miika 7: 19.AT 772.2

Ottakoon seurakunta kiitollisin mielin katuvan syntisen vastaan. Ohjattakoon katuva epäuskon pimeydestä uskon ja vanhurskauden valoon. Laskettakoon hänen vapiseva kätensä Jeesuksen rakastavaan käteen. Tällaisen anteeksiannon taivas hyväksyy.AT 772.3

Vain tässä mielessä seurakunnalla on valta antaa synnit anteeksi. Syntien anteeksiantamus voidaan saada vain Kristuksen ansioiden avulla. Ei yhdellekään ihmiselle tai järjestölle ole annettu valtaa vapauttaa sielua syyllisyydestä. Kristus antoi opetuslastensa tehtäväksi saarnata syntien anteeksiantamusta Hänen nimessään kaikkien kansojen keskuudessa, mutta heillä itsellään ei ollut valtaa poistaa yhtäkään synnin tahraa. Jeesuksen nimi on ainoa nimi taivaan alla, ihmisille annettu, jossa meidän on pelastuminen. Apt. 4: 12.AT 773.1

Kun Jeesus ensi kerran kohtasi opetuslapset yläsalissa, Tuomas ei ollut heidän joukossaan. Hän kuuli toisten kertomukset ja sai runsaasti todistuksia siitä, että Jeesus oli noussut ylös, mutta pimeys ja epäusko täyttivät hänen sydämensä. Kuullessaan opetuslasten kertovan ylösnousseen Vapahtajan ihmeellisistä ilmestymisistä, hän vaipui vain yhä syvemmälle epätoivoon. Jos Jeesus todella oli noussut kuolleista, ei enää ollut mitään toivoa sananmukaisesta maallisesta valtakunnasta. Ja hänen turhamaisuuttaan loukkasi ajatus, että Mestari ilmestyi kaikille muille opetuslapsille paitsi hänelle. Hän päätti olla uskomatta, ja koko viikon hän hautoi omaa kurjuuttaan, joka näytti vielä synkemmältä hänen veljiensä toivon ja uskon rinnalla.AT 773.2

Tänä aikana hän lausui usean kerran: “Ellen näe Hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni Hänen kylkeensä, en minä usko.” Hän ei tahtonut nähdä veljiensä silmin tai omaksua uskoa, joka olisi riippuvainen heidän todistuksistaan. Hän rakasti palavasti Herraansa, mutta hän oli sallinut kateuden ja epäuskon vallata mielensä ja sydämensä.AT 773.3

Joukko opetuslapsia teki nyt tutun yläsalin tilapäiseksi kodikseen, ja iltaisin sinne kokoontuivat muut paitsi Tuomas. Eräänä iltana Tuomas päätti tulla muiden joukkoon. Epäuskostaan huolimatta hänellä oli heikko toivo, että tuo hyvä sanoma olisi totta. Opetuslasten nauttiessa illallistaan he puhuivat niistä todistuksista, joita Kristus oli antanut heille ennustuksista. “Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: ‘Rauha teille!’”AT 773.4

Kääntyen Tuomaaseen Hän sanoi: “Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen.” Nämä sanat osoittivat, että Hän tunsi Tuomaan ajatukset ja sanat. Tämä epäilevä opetuslapsi tiesi, •ettei kukaan hänen tovereistaan ollut nähnyt Jeesusta viikkoon. He eivät olleet voineet kertoa Mestarille hänen epäuskostaan. Hän tunsi edessään olevan miehen Herrakseen. Hän ei kaivannut enempiä todistuksia. Hänen sydämensä sykähti riemusta, ja hän heittäytyi Jeesuksen jalkojen juureen huudahtaen: “Minun Herrani ja minun Jumalani!”AT 773.5

Jeesus hyväksyi hänen tunnustuksensa, mutta nuhteli lempeästi hänen epäuskoaan: “Tuomas, sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaita ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat.” Tuomaan usko olisi ollut Kristukselle mieluisampi, jos hän olisi halunnut uskoa veljiensä todistuksia. Jos maailma nyt seuraisi Tuomaan esimerkkiä, ei kukaan uskoisi pelastukseen, sillä kaikkien, jotka vastaanottavat Kristuksen, täytyy tehdä niin toisten todistuksen perusteella.AT 774.1

Monet, jotka ovat taipuvaisia epäilemään, puolustelevat itseään sanomalla, että jos heillä olisi sellaisia todistuksia, joita Tuomas sai tovereiltaan, he uskoisivat. He eivät käsitä, että heillä ei ole ainoastaan niitä todistuksia, vaan paljon enemmän. Monet, jotka Tuomaan tavoin odottavat, että kaikki epäilyksen syyt häviäisivät, eivät koskaan saa nähdä toiveensa toteutuvan. Vähitellen he yhä lujittuvat epäuskossaan. Ne, jotka totuttautuvat katsomaan synkkää puolta ja valittavat ja nurisevat, eivät tiedä, mitä he tekevät. He kylvävät epäilyksen siementä, ja he saavat niittää epäilyksen sadon. Aikana, jolloin mitä kipeimmin tarvitaan uskoa ja luottamusta, monet täten huomaavat olevansa kykenemättömiä toivomaan ja uskomaan.AT 774.2

Tuomaan kohtelussa Jeesus antoi seuraajilleen opetuksen. Hänen esimerkkinsä osoittaa, kuinka meidän tulee kohdella heikkouskoisia ja niitä, jotka ovat epäilyksen vallassa. Jeesus ei vuodattanut nuhde- ryöppyä Tuomaan yli eikä myöskään ruvennut väittelemään hänen kanssaan. Hän ilmaisi itsensä tälle epäilevälle opetuslapselle. Tuomas oli ollut hyvin kohtuuton sanellessaan uskonsa ehtoja, mutta Jeesus suurella rakkaudellaan ja hienotunteisuudellaan mursi kaikki nämä esteet. Epäusko voitetaan harvoin kiistelemällä. Tästä se saa vain aihetta puolusteluun ja löytää uutta tukea ja puolustusta. Mutta kun rakastava ja säälivä Jeesus paljastetaan ristiinnaulittuna Vapahtajana, niin monet ennen vastahakoiset huulet tulevat lausumaan Tuomaan tunnustuksen: “Minun Herrani ja minun Jumalani!”AT 774.3