Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Aikakausien Toivo

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 15—ääjuhlan ihme

    “Tämän ensimmäisen tunnustekonsa Jeesus teki Galilean Kaanassa ja ilmoitti kirkkautensa.”AT 125.1

    Jeesus ei aloittanut toimintaansa suorittamalla jonkin ihmetyön Sanhedrinin edessä Jerusalemissa. Eräässä pienessä Galilean kylässä pidetyssä perhejuhlassa Hän käytti voimaansa enentääkseen hääjuhlan riemua. Näin Hän ilmaisi myötätuntoansa ihmisiä kohtaan ja halunsa edistää heidän onneaan. Kiusauksen korvessa Hän oli itse juonut tuskien maljan. Hän tuli ihmisten keskuuteen antaakseen heille siunauksen maljan ja pyhittääkseen perhe-elämän suhteet.AT 125.2

    Jordanilta Jeesus oli palannut Galileaan. Kaanassa, pienessä kaupungissa lähellä Nasaretia piti olla häät. Asianomaiset olivat Marian ja Joosefin sukulaisia, ja Jeesus, tietäen tästä perhejuhlasta, meni Kaanaan, missä Hänet opetuslapsineen kutsuttiin juhlaan.AT 125.3

    Täällä Hän kohtasi jälleen äitinsä, josta Hän oli jonkin aikaa ollut erotettuna. Maria oli kuullut Hänen kasteensa yhteydessä Jordanilla tapahtuneesta ilmestyksestä. Tieto siitä oli tullut Nasaretiin, ja se oli tuonut hänen mieleensä uudelleen ne tapahtumat, jotka niin monta vuotta olivat olleet kätkettyinä hänen sydämeensä. Johannes Kastajan toiminta teki Mariaan, kuten koko Israeliin, syvän vaikutuksen. Hän muisti hyvin tämän syntymään liittyvän ennustuksen. Nyt yhteys Jeesuksen kanssa sytytti uudelleen hänen toiveensa. Mutta hänelle oli tullut myöskin tieto Jeesuksen salaperäisestä lähdöstä erämaahan, ja synkät aavistukset ahdistivat häntä.AT 125.4

    Siitä päivästä asti, jolloin Maria kotonaan Nasaretissa kuuli enkelin ilmoituksen, hän oli huolellisesti säilyttänyt jokaisen todistuksen siitä, että Jeesus oli Messias. Tämän lempeä, epäitsekäs elämä oli saanut hänet vakuuttuneeksi siitä, ettei Hän voinut olla muu kuin Jumalan lähettämä. Marian mieleen oli tullut kuitenkin myös epäilyksiä ja pettymyksiä, ja hän oli ikävöinyt aikaa, jolloin Kristuksen kunnia ilmestyisi. Kuolema oli erottanut hänet Joosefista, joka hänen kanssaan oli tietoinen Jeesuksen syntymän salaisuudesta. Nyt ei ollut ketään, kenelle hän olisi voinut uskoa toivonsa ja pelkonsa. Viimeiset kaksi kuukautta olivat olleet hyvin murheelliset. Hän oli ollut erossa Jeesuksesta, jonka myötätunnosta hän sai lohtua. Hän mietiskeli Simeonin sanoja: “Myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä;” Luuk. 2: 35, hän muisteli niitä kolmea tuskan päivää, jolloin hän luuli kadottaneensa Jeesuksen ainiaaksi; ja levottomin mielin hän odotti Hänen paluutaan.AT 126.1

    Häätilaisuudessa hän sitten kohtaa Hänet, samana hellänä, kuuliaisena poikana. Eikä Hän kuitenkaan ole sama. Hänen kasvonsa ovat muuttuneet. Niissä näkyy jälkiä erämaan taistelusta, ja uusi arvokkuuden ja voiman ilme todistaa Hänen taivaallisesta tehtävästään. Hänen mukanaan on joukko nuoria miehiä, joiden katseet kunnioittavasti seuraavat Häntä ja jotka kutsuvat Häntä Mestariksi. Nämä kertovat Marialle, mitä he ovat nähneet ja kuulleet kastetilaisuudessa ja muualla. He päättävät puheensa sanoen: “Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet.” Joh. 1: 45.AT 126.2

    Vieraitten kokoontuessa monet näyttävät kokonaan syventyneen johonkin sangen kiintoisaan keskusteluaiheeseen. Seurassa vallitsee hillitty kiihtymys. Pienet ryhmät puhelevat keskenään innokkaasti, mutta matalalla äänellä, ja ihmetteleviä katseita luodaan Marian poikaan. Kun Maria oli kuullut opetuslasten todistuksen Jeesuksesta, hän oli iloinnut varmuudesta, että hänen kauan hellimänsä toivo ei ollut turha. Olisi kuitenkin ollut yli-inhimillista, ellei tähän pyhään iloon olisi sekaantunut jotakin hellän äidin luonnollisesta ylpeydestä. Nähdessään monien katseitten kohdistuvan Jeesukseen hän toivoi Hänen todistavan tälle joukolle todella olevansa Jumalan Pyhä. Hän toivoi, että Jeesus saisi tilaisuuden tehdä ihmetyön heidän edessään.AT 126.3

    Sen ajan tavan mukaan hääjuhlat kestivät useita päiviä. Tässä tilaisuudessa havaittiin ennen juhlan päättymistä, että viinivarasto oli lopussa. Tämä havainto aiheutti paljon hämminkiä ja mielipahaa. Oli epätavallista olla ilman viiniä juhlatilaisuuksissa, ja sen puuttu minen todistaisi vieraanvaraisuuden puutetta. Hääparin sukulaisena Maria oli auttanut juhlan järjestelyissä, ja nyt hän puhui Jeesukselle sanoen: “Heillä ei ole viiniä.” Nämä sanat sisälsivät kehoituksen, että Hän täyttäisi heidän tarpeensa. Mutta Jeesus vastasi: “Mitä sinä tahdot, minusta vaimo? Minun aikani ei ole vielä tullut.”AT 127.1

    Tämä vastaus, joka meistä tuntuu tylyltä, ei ilmaissut kylmyyttä tai epäkohteliaisuutta. Sanamuoto, jota Vapahtaja käytti puhutelles saan äitiään, oli itämaisten tapojen mukainen. Siten puhuteltiin henkilöitä, joille tahdottiin osoittaa kunnioitusta. Kristuksen jokainen teko Hänen maallisen elämänsä aikana oli sopusoinnussa Hänen itsensä antaman käskyn kanssa “Kunnioita isääsi ja äitiäsi.” 2 Moos. 20: 12. Ristillä riippuessaan, suorittaessaan viimeisen rakkaudentekonsa äidilleen Jeesus puhutteli häntä jälleen samalla tavalla, uskoessaan hänet rakastetun opetuslapsensa huostaan. Sekä hääjuhlassa että ristillä Hänen äänensävyssään, katseessaan ja käytöksessään ilmenevä rak kaus selitti Hänen sanansa.AT 127.2

    Ollessaan poikasena temppelissä, kun Hänen elämäntehtävänsä salaisuus Hänelle paljastui, Jeesus oli sanonut Marialle: “Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun isäni ovat?” Luuk. 2: 49. Nämä sanat ilmaisevat Hänen koko elämänsä ja toimintansa perussäveleen. Kaikki muu oli syrjäytettävä, kun oli kysymyksessä Hänen työnsä, suuri lunastustyö, jota suorittamaan Hän oli tullut maailmaan. Nyt Hän toisti tämän opetuksen. Oli vaara, että Marian mielestä hänen sukulaisuutensa Jeesukseen antaisi hänelle erikoisen oikeuden Häneen nähden ja vallan jossakin määrin ohjata Hänen toimintaansa. Kolmenkymmenen vuoden ajan Hän oli ollut äidilleen rakastava ja kuuliainen poika, eikä Hänen rakkautensa ollut V tunut, mutta Hänen oli nyt ryhdyttävä Isänsä työhön. Korkeimman Poikana ja maailman Vapahtajana eivät mitkään maalliset siteet saisi pidättää Häntä Hänen tehtävistään tai vaikuttaa Hänen käytökseensä. Hänen täytyi saada vapaasti tehdä Jumalan tahto. Tämä opetus kuuluu myös meille. Jumalan vaatimukset ovat inhimillisten sukulaisuussuhteittenkin edellä. Ei mikään maallinen kiintymys saisi kääntää askeleitamme siltä tieltä, jota Hän käskee meidän kulkea.AT 127.3

    Kristuksessa on ainoa pelastuksen toivo langenneelle ihmissuvulle. Mariakin saattoi löytää pelastuksen vain Jumalan Karitsan kautta. Itsessään hänellä ei ollut mitään ansiota. Hänen sukulaisuutensa Jeesuksen kanssa ei asettanut häntä toisenlaiseen hengelliseen suhteeseen Häneen kuin ketään muuta ihmissielua. Tämä käy ilmi Vapahtajan sanoista. Hän tekee selväksi eron, mikä on Hänen suhteessaan Mariaan ihmisen Poikana ja Jumalan Poikana. Heidän välillään vallitseva sukulaisuusside ei millään tavoin asettanut Mariaa Jeesuksen vertaiseksi.AT 128.1

    Sanat “minun aikani ei ole vielä tullut” viittaavat siihen tosiasiaan, että Kristuksen elämän jokainen teko oli sen suunnitelman täyttymystä, joka oli ollut olemassa iankaikkisista ajoista asti. Ennenkuin Hän tuli maan päälle, tämä suunnitelma oli Hänelle selvillä, täydellisenä jokaista yksityiskohtaansa myöten. Mutta Hänen vaeltaessaan ihmisten keskuudessa Häntä ohjasi askel askeleelta Isän tahto. Hän ei epäröinyt toimia määrätyllä hetkellä. Yhtä kuuliaisena Hän odotti, kunnes aika oli tullut.AT 128.2

    Sanoessaan Marialle, ettei Hänen hetkensä ollut vielä tullut, Jeesus vastasi ajatukseen, jota tämä ei vielä ollut lausunut julki, ja joka oli hänen ja koko kansan toivomus. Hän toivoi, että Jeesus olisi ilmaissut itsensä Messiaana ja astunut Israelin valtaistuimelle. Mutta se aika ei ollut vielä tullut. Jeesus oli ottanut ihmismuodon, ei kuninkaana, vaan “kipujen miehenä ja sairauden tuttavana”.AT 128.3

    Mutta vaikka Maria ei täysin käsittänytkään Kristuksen tehtävää, hän luotti Häneen ehdottomasti. Tähän luottamukseen Jeesus vastasi. Hän suoritti ensimmäisen ihmetekonsa kunnioittaakseen Marian luottamusta ja vahvistaakseen opetuslastensa uskoa. Nämä tulisivat kohtaamaan monia suuria kiusauksia, joissa heidän uskonsa pantaisiin koetukselle. Ennustukset olivat vastaansanomattomasti todistaneet heille Jeesuksen olevan Messiaan. He odottivat hengellisten johtajain vastaanottavan Hänet vielä lujemmalla luottamuksella. He julistivat kansalle Kristuksen ihmeellisiä tekoja ja oman luottamuksensa Hänen tehtäväänsä, mutta pappien ja rabbiinien osoittama epäusko, syvällejuurtunut ennakkoluulo ja vihamielisyys Jeesusta kohtaan hämmästytti heitä ja tuotti heille katkeran pettymyksen. Vapahtajan ensimmäiset ihmetyöt vahvistivat opetuslapsia kestämään tätä vastustusta.AT 128.4

    Millään tavalla hämmästymättä Jeesuksen sanoista Maria sanoi niille, jotka palvelivat pöydässä: “Mitä Hän teille sanoo, se tehkää.” Näin hän teki voitavansa valmistaakseen tietä Kristuksen työlle.AT 128.5

    Ovensuussa oli kuusi suurta kivistä vesiastiaa, ja Jeesus käski palvelijoiden täyttää ne vedellä. Niin tehtiin. Sitten, koska viiniä tarvittiin heti käytettäväksi, Hän sanoi: “Ammentakaa nyt ja viekää edeskäyvälle.” Veden asemesta, jolla astiat oli täytetty, niistä virtasi viiniä. Ei juhlan isäntä eivätkä vieraat yleisesti olleet tietoisia siitä, että viinivarasto oli lopussa. Maistaessaan viiniä, jota palvelijat nyt toivat, isäntä huomasi sen olevan parempaa, kuin mitä hän milloinkaan oli juonut, ja aivan toisenlaista kuin se, jota oli tarjottu juhlan alussa. Sulhaseen kääntyen hän sanoi: “Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten, kun juopuvat, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.”AT 129.1

    Kuten ihmiset ensin panivat esille hyvän viinin ja senjälkeen huonomman, niin tekee maailmakin lahjoilleen. Sen tarjoama nautinto voi miellyttää silmää ja viehättää mieltä, mutta ei tuota mitään tyydytystä. Viini muuttuu karvaaksi, riemu murheeksi. Iloiset laulut ja hilpeys päättyvät väsymykseen ja tympeytymiseen. Mutta Jeesuksen tarjoamat lahjat ovat aina uusia ja tuoreita. Pidoista, jotka hän sielulle valmistaa, ei koskaan puutu tyydytystä ja iloa. Jokainen uusi lahja saa sen vastaanottajan yhä enemmän antamaan arvoa Jumalan siunauksille ja nauttimaan niistä. Hän antaa armoa armon lisäksi. Hänen varastonsa eivät lopu. Jos pysyt Hänessä, niin tänään saamasi kallis lahja takaa sinulle vielä arvokkaamman lahjan huomenna. Jeesuksen sanat Natanaelille ilmaisevat, minkä periaatteen mukaan Jumala kohtelee uskovia lapsiaan. Joka kerta ilmaistessaan rakkauttaan Hän lausuu vastaanottavalle sydämelle: “Sinä uskot. Sinä saat nähdä suurempia, kuin nämä ovat.” Joh. 1: 50.AT 129.2

    Tämä Kristuksen lahja hääjuhlassa oli vertauskuvallinen. Vesi kuvasi Hänen kuolemaansa kastamista, viini Hänen verensä vuodattamista maailman syntien tähden. Ihmiskädet kantoivat veden, jolla ruukut täytettiin, mutta vain Kristuksen sanassa oli elämääantava voima. Samoin on laita Vapahtajan kuolemaan viittaavien menojen. Vain Kristuksen voimasta, joka vaikuttaa uskon kautta, ne saattavat ravita sielun.AT 129.3

    Kristuksen sana hankki runsaan varaston juhlaa varten. Yhtä runsaassa määrässä Hän tarjoaa armoaan ihmisten rikkomusten poistamiseen ja sielun uudistamiseen ja ylläpitämiseen.AT 129.4

    Ensimmäisessä juhlassa, missä Jeesus opetuslapsineen kävi, Hän antoi heille maljan, joka kuvasi hänen pelastustyötään. Viimeisellä ehtoollisella Hän antoi sen jälleen asettaessaan pyhän säädöksen, jolla Hänen kuolemaansa oli julistettava, “siihen asti kuin Hän tulee”. 1 Kor. 11: 26. Ja surevia opetuslapsia, heidän joutuessaan eroamaan Mestaristaan, lohdutti lupaus jälleennäkemisestä, kun Jeesus sanoi: “Tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.” Matt. 26: 29.AT 130.1

    Viini, jota Jeesus hankki juhlaa varten ja jota Hän antoi opetuslapsilleen oman verensä vertauskuvana, oli puhdasta viinirypäleen mehua. Tähän viittaa profeetta Jesaja puhuessaan uudesta viinistä “rypäleessä”, ja sanoessaan: “Älä hävitä sitä, sillä siinä on siunaus.” Jes. 65: 8.AT 130.2

    Kristus se Vanhassa testamentissa varoitti Israelia: “Viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä, eikä ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee.” Sanani. 20: 1. Hänen toimittamansa viini ei ollut sellaista. Saatana kiusaa ihmisiä käyttämään nautintoaineita, jotka sumentavat järjen ja herpaisevat hengellisen käsityskyvyn, mutta Kristus opettaa meitä pitämään luontomme kurissa. Hänen koko elämänsä on esimerkki itsensäkieltämisestä. Voittaakseen ruokahalun vallan Hän kesti puolestamme ankarimman kokeen, mitä ihminen voi kestää. Kristus määräsi, ettei Johannes Kastaja saanut juoda viiniä eikä väkijuomaa. Hän antoi samanlaisen kiellon Manoakin vaimolle. Ja Hän kirosi sen ihmisen, joka panee pullon lähimmäisensä huulille. Kristuksen toiminta ei ollut ristiriidassa Hänen opetustensa kanssa. Se käymätön viini, jota Hän hankki häävieraita varten, oli terveellistä ja virkistävää juomaa. Se vaikutti niin, että makuaisti tuli sopusointuun terveen ruokahalun kanssa.AT 130.3

    Kun häävieraat huomauttivat viinin erinomaisuudesta, ruvettiin asiaa tiedustelemaan, ja silloin saatiin palvelijoilta selville suoritettu ihme. Kaikki hämmästyivät niin, etteivät vähään aikaan muistaneet Häntä, joka oli tämän ihmeteon suorittanut. Kun he vihdoin rupesivat Häntä etsimään, huomattiin Hänen poistuneen niin äänettömästi, etteivät edes Hänen opetuslapsensa olleet sitä huomanneet.AT 130.4

    Ihmisten huomio kiintyi nyt opetuslapsiin. Nyt heillä oli ensimmäinen tilaisuutensa tunnustaa uskonsa Jeesukseen. He kertoivat, mitä he olivat Jordanin rannalla nähneet ja kuulleet, ja monessa sydämessä syttyi toivo, että Jumala oli herättänyt kansalleen vapauttajan. Kertomus ihmetyöstä levisi kautta koko seudun ja kantautui Jerusalemiin asti. Uudella innolla papit ja vanhimmat tutkivat Kristuksen tuloon viittaavia ennustuksia. Heillä oli harras halu saada tietää jotakin tämän uuden opettajan tehtävästä, joka niin vaatimattomalla tavalla esiintyi kansan keskellä.AT 130.5

    Kristuksen toiminta oli juutalaisten vanhimpien toiminnan selvä vastakohta. He noudattivat tarkoin perimätapoja ja muotomenoja, ja tämä oli tukahduttanut kaiken todellisen ajatuksen ja toiminnan vapauden. He elivät lakkaamattomassa saastumisen pelossa. Välttääkseen kosketusta “epäpuhtaitten” kanssa he pysyttelivät erillään ei vain pakanoista, vaan suurimmasta osasta omaa kansaansakin, koettamatta millään tavoin olla heille hyödyksi tai voittaa heidän ystävyyttään. Antamalla ajatustensa viipyä näissä asioissa he olivat saaneet aikaan sen, että heidän mielensä oli käynyt ahtaaksi ja koko heidän elämänpiirinsä kutistunut. Heidän esimerkkinsä oli omiaan levittämään itsekkyyttä ja suvaitsemattomuutta kaikkien kansan luokkien keskuuteen.AT 131.1

    Jeesus aloitti uudistustyönsä osoittamalla syvää myötätuntoa ihmiskuntaa kohtaan. Samalla kun Hän osoitti mitä suurinta kunnioitusta Jumalan lakia kohtaan Hän moitti fariseusten tekohurskautta ja | koetti vapauttaa ihmisiä heitä sitovista mielettömistä säännöistä. Hän koetti murtaa ne muurit, jotka erottivat eri yhteiskuntaluokkia toisistaan liittääkseen ihmiset yhden perheen jäseniksi. Hänen läsnäolonsa hääjuhlassa oli ensimmäinen askel tähän suuntaan.AT 131.2

    Jumala oli määrännyt Johannes Kastajan asumaan erämaassa, jotta hän varjeltuisi pappien ja rabbiinien vaikutukselta ja valmistuisi erikoistehtäväänsä varten. Mutta hänen ankaraa itsekuriaan ja eris täytyrnistään ei ollut tarkoitettu kansalle esimerkiksi. Ei Johannes itsekään ollut pyytänyt kuulijoitaan jättämään entistä tointaan. Hän pyysi heitä todistamaan parannuksenteostaan olemalla uskollisia Jumalalle siinä paikassa, mihin Hän oli heidät kutsunut.AT 131.3

    Jeesus moitti itsehemmottelua kaikissa muodoissa, mutta kuitenkin Hän luonnostaan harrasti seuraelämää. Hän nautti kaikkien ihmis luokkien vieraanvaraisuutta käyden rikkaitten ja köyhien, oppineiden ja oppimattomien kodeissa ja koettaen kohottaa heidän ajatuksensa arkielämän asioista hengellisiin ja iankaikkisiin asioihin. Hän ei sallinut mitään huikentelua, eikä maailmallisen kevytmielisyyden varjoakään näkynyt Hänen käytöksessään. Mutta Hän nautti viattomasta ilosta ja pyhitti läsnäolollaan seurustelutilaisuudet. Juutalainen hääjuhla oli vaikuttava tilaisuus, eikä sen ilo ollut ihmisen Pojalle vastenmielistä. Ottamalla osaa tähän juhlaan Jeesus kunnioitti avioliittoa jumalallisena säädöksenä.AT 131.4

    Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa aviosuhdetta käytetään kuvaamaan sitä hellää ja pyhää yhteyttä, joka vallitsee Kristuksen ja Hänen kansansa välillä. Jeesuksen ajatuksissa hääjuhlan riemu viittasi eteenpäin siihen ilon päivään, jolloin Hän on tuova morsiamensa Isänsä kotiin ja lunastetut yhdessä Lunastajan kanssa istuvat Karitsan hääaterialle. Hän sanoo: “Niinkuin ylkä iloitsee morsiamesta, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.” “Ei sinua enää sanota ‘hyljätyksi’,... vaan sinua kutsutaan ‘minun rakkaakseni’... sillä Herra rakastaa sinua.” “Hän ilolla iloitsee sinusta, Hän on ääneti, sillä Hän rakastaa sinua. Hän sinusta riemulla riemuitsee.” Jes. 62: 5, 4; Sef. 3: 17. Kun apostoli Johanneksen suotiin näyssä katsella taivaallisia, hän kirjoitti: “Ja minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden äänen ja ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän sanovan: ‘Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen. Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia Hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja Hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.’” “Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!” Ilm. 19: 6, 7, 9.AT 132.1

    Jeesus käsitti, että jokaiselle sielulle tuli lähettää kutsu saapua Hänen valtakuntaansa. Hän löysi tien ihmisten sydämeen vaeltaen heidän keskuudessaan ja toivoen heidän parastansa. Hän etsi heitä avoimilla kaduilla, yksityisasunnoissa, venheissä, synagoogassa, järven rannoilla ja hääjuhlassa. Hän kohtasi heidät heidän jokapäiväisissä tehtävissään ja osoitti mielenkiintoa heidän maallisia asioitaan kohtaan. Hän opetti heitä heidän kodeissaan ja sai näin kokonaiset perheet jumalallisen läsnäolonsa vaikutuksen alaisiksi. Hänen voimakas henkilökohtainen myötätuntonsa voitti sydämet. Usein Hän vetäytyi vuorille yksikseen rukoilemaan, mutta se oli vain valmistumista Hänen tehtäväänsä varten ihmisten keskuudessa maailman hyörinässä. Näiltä retkiltään Hän palasi parantamaan sairaita, opettamaan tietämättömiä ja kirvoittamaan Saatanan vankien kahleet.AT 132.2

    Jeesus kasvatti opetuslapsiaan henkilökohtaisen kosketuksen ja seurustelun avulla. Joskus Hän opetti heitä istuen heidän keskellään vuorenrinteellä, joskus taas Hän paljasti heille Jumalan valtakunnan salaisuuksia meren rannalla tai vaeltaessaan heidän kanssaan tietä pitkin. Hän ei saarnannut, kuten nykyaikana tehdään. Kaikkialla, missä sydämet olivat avoinna vastaanottamaan jumalallista sanomaa, Hän julisti pelastuksen tien totuuksia. Hän ei käskenyt opetuslapsiaan tekemään sitä tai tätä, vaan sanoi: “Seuratkaa minua.” Matkustellessaan sekä maaseudulla että kaupungeissa Hän otti heidät mukaansa, jotta he näkisivät, kuinka Hän opetti kansaa. Hän piti heidän harrastuksiaan ominaan, ja he ryhtyivät työskentelemään Hänen kanssaan.AT 132.3

    Kaikkien, jotka saarnaavat Jumalan sanaa ja kaikkien, jotka ovat vastaanottaneet Hänen armonsa evankeliumin, tulisi seurata Kristuksen esimerkkiä Hänen osallistuessaan ihmisten harrastuksiin. Me emme saa kieltäytyä seurustelemasta ihmisten kanssa. Meidän ei tule eristäytyä toisista. Saavuttaaksemme kaikki ihmisluokat meidän tulee kohdata heidät siellä, missä he ovat. Harvoin he omasta aloitteestaan tulevat etsimään meitä. Jumalallinen totuus ei kosketa ihmissydämiä vain saarnatuolista julistettuna. On toinenkin työkenttä, joka on ehkä vaatimattomampi, mutta aivan yhtä lupaava. Se on alhaisten majoissa ja suurten palatseissa, vieraanvaraisen pöydän ääressä ja siellä, missä kokoonnutaan nauttimaan viattomasta ilosta toisten seurassa.AT 133.1

    Kristuksen opetuslapsina meidän ei tule liittyä maailmaan vain nautinnonhalusta, osallistuaksemme sen turhuuteen. Sellainen seurustelu tuottaa vain vahinkoa. Emme koskaan saa sanoillamme tai teoillamme, vaikenemisellamme tai läsnäolollamme hyväksyä syntiä. Meidän on vietävä Jeesus kanssamme, minne menemmekin, ja kerrottava toisille kalliista Vapahtajastamme. Mutta ne, jotka koettavat säilyttää uskontonsa kätkemällä sen kivimuurien sisään, kadottavat kalliit tilaisuudet tehdä hyvää. Ihmisten välisen seurustelun kautta kristillisyys joutuu kosketuksiin maailman kanssa. Jokaisen, joka on vastaanottanut taivaallista valoa, on kirkastettava niiden polkua, jotka eivät tunne elämän Valoa.AT 133.2

    Meidän kaikkien tulisi olla Jeesuksen todistajia. Kristuksen armon pyhittämä seurustelu on saatava sellaiseksi, että sillä voitetaan sieluja Kristukselle. Näyttäkäämme maailmalle, ettemme itsekkäästi harrasta vain omia etujamme, vaan että haluamme toistenkin osallistuvan siunauksistamme ja etuoikeuksistamme. Näyttäkäämme heille, ettei uskontomme tee meitä säälimättömiksi tai vaativaisiksi. Kaikkien, jotka tunnustavat löytäneensä Kristuksen, tulee Hänen tavallaan palvella toisia ihmisiä.AT 133.3

    Meidän ei koskaan tule antaa maailmalle sitä väärää käsitystä, että kristityt ovat synkkiä ja onnettomia ihmisiä. Jos silmämme ovat kiinnitettyinä Jeesukseen, näemme säälivän Vapahtajamme, ja Hänen kasvojensa kirkkaus luo valoaan tiellemme. Missä Hänen henkensä hallitsee, siellä vallitsee rauha. Ja siellä on myös iloa, sillä siellä on tyyntä, pyhää luottamusta Jumalaan.AT 134.1

    Kristus on tyytyväinen seuraajiinsa, kun he osoittavat, että vaikka he ovat ihmisiä, he ovat jumalallisesta luonnosta osallisia. He eivät ole kuvapatsaita, vaan eläviä ihmisiä. Kun Jumalan armon kaste lankeaa elvyttävänä heidän sydämiinsä, ne avautuvat Vanhurskauden Auringon säteille. Sen valon, joka heihin säteilee, he heijastavat toisille Kristuksen rakkautta säteilevillä teoillaan.AT 134.2

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents