Uutteraa työskentelyä ja Hengen apua

Apostolin toiminta ei rajoittunut pelkästään julkiseen julistustoimintaan; oli monia, joita ei olisi tavoitettu sillä tavoin. Hän kulki paljon kodista kotiin ja käytti siten mahdollisuutta henkilökohtaiseen ajatustenvaihtoon perheissä. Hän kävi tervehtimässä sairaita ja murheellisia, lohdutti kärsiviä ja rohkaisi ahdistettuja. Ja kaikessa, mitä hän sanoi ja teki, hän kirkasti Jeesuksen nimeä. Näin hän teki työtä, »heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa» (1 Kor. 2: 3). Hän pelkäsi, ettei hänen opetuksensa vain kantaisi inhimillistä leimaa jumalallisen asemesta.AO6 176.2

»Me puhumme viisautta täydellisten seurassa», Paavali jälkeenpäin julisti, »mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maail-man valtiaista ole tuntenut - sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet - vaan, niinkuin kirjoi-tettu on: ‘Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat’. Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.AO6 176.3

»Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti» (1 Kor 2:6-13).AO6 176.4

Paavali tajusi, ettei hän voinu luottaa omaan itseensä vaan Py-hän Hengen läsnäoloon, jonka su- loinen vaikutus täytti hänen sydämensä ja saattoi jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle. Hän sanoi itsestään, että hän aina kantoi »Jeesuksen kuolemaa ruumiissa[an], että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin» (2 Kor. 4: 10). Apostolin opetuksissa Kristus oli keskushahmo. »Minä elän”, hän julisti, »en enää minä, vaan Kristus elää minussa» (Gal. 2: 20). Oma minä oli syrjässä; Kristus oli esillä ja kunniassa.AO6 176.5

Paavali oli kaunopuheinen julistaja. Ennen kääntymystään hän oli usein pyrkinyt vaikuttamaan kuulijoihinsa lennokkaalla sanankäytöllä. Mutta nyt hän pani kaiken tämän syrjään. Hän hylkäsi runolliset kuvaukset ja mutkikkaat selitykset, jotka olisivat miellyttäneet aisteja ja ruokkineet mielikuvitusta mutta jotka eivät olisi koskettaneet ihmisten jokapäiväistä elämää. Yksinkertaisin sanoin Paavali pyrki juur-ruttamaan sydämeen elintärkeät totuudet. Mielikuvitukselliset totuuden selittämistavat saattavat synnyttää tunnehurmaa, mutta aivan liian usein näin esitetyt totuudet eivät anna ravintoa, jonka tulisi välttämättä vahvistaa ja lujittaa uskovaista elämän taisteluja varten. Taistelevien sielujen välittömät tarpeet ja tämänhetkiset koettelemukset on pois-tettava antamalla harkittua, käytännöllistä opastusta kristillisyyden perusperiaatteissa.AO6 177.1

Paavalin toimet Korintissa eivät jääneet hedelmättömiksi. Monet kääntyivät pois epäjumalanpalveluksesta ja ryhtyivät palvelemaan elävää Jumalaa, ja suuri seurakunta kokoontui Kristuksen lipun alle. Muutamat turmeltuneimmista pakanoista pelastuivat ja tulivat todistukseksi Jumalan armosta ja Kristuksen veren kyvystä puhdistaa synneistä.AO6 177.2