Selvitystä kuolleiden tilasta

Ensimmäisessä kirjeessään Tessalonikan uskovaisille Paavali pyrki selvittämään heille kuolleiden todellisen tilan. Hän nimitti kuolleita nukkuviksi - tiedottomuuden tilassa oleviksi: »Me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. - Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.»AO6 180.5

Tessalonikalaiset olivat innokkaasti tarttuneet ajatukseen, että Kristus saapuisi muuttamaan elossa olevat uskolliset ja ottamaan heidät tykönsä. He olivat huolellisesti varjelleet ystäviensä henkeä, etteivät nämä kuolisi ja menettäisi siunausta, jonka odottivat saavansa Herransa tulemuksessa. Mutta yksi toisensa jälkeen heidän rakkaansa oli otettu heiltä pois. Tuskaa tuntien tessalonikalaiset olivat katsoneet viimeisen kerran vainajiensa kasvoja tuskin uskaltaen toivoa kohtaavansa heidät tulevassa elämässä.AO6 181.1

Kun Paavalin kirje avattiin ja luettiin, seurakunta sai suurta iloa ja lohtua sanoista, jotka selvittivät kuolleiden todellisen tilan. Paavali osoitti, että ne, jotka olisivat elossa Kristuksen tullessa, eivät menisi Herraansa vastaan ennen niitä, jotka olivat poisnukkuneet Jeesuksessa. Ylienkelin ääni ja Jumalan pasuunan kaiku tavoittaisi nukkuvat, ja Kristuksessa kuolleet nousisivat ensin, ennen kuin kuolemattomuuden kosketus suotaisiin eläville. »Sitten meidät, jotka olemme elossa, Jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan Pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.»AO6 181.2

Me tuskin kykenemme käsittämään, millaisen toivon ja ilon tämä vakuutus toi nuorelle Tessalonikan seurakunnalle. He uskoivat ja tallettivat kirjeen, jonka heidän hengellinen isänsä oli heille lähettänyt, ja heidän sydämensä tunsi rakkautta häntä kohtaan. Hän oli puhunut näistä asioista heille ennenkin, mutta tuolloin heidän mielensä ponnisteli omaksuakseen oppeja, jotka tuntuivat uusilta ja oudoilta. Ei ollut yllättävää, että jotkin seikat eivät olleet painuneet heidän mie-leensä kyllin elävästi. Mutta he halusivat kuulla totuutta, ja Paavalin kirje antoi heille uutta toivoa ja voimaa sekä lujempaa uskoa ja syvällisempää kiintymystä Kristukseen, joka oli kuolemallaan tuonut esille elämän ja kuolemattomuuden.AO6 181.3

Nyt he iloitsivat tiedosta, että heidän uskovat ystävänsä herätet-täisiin haudasta elämään iankaikkisesti Jumalan valtakunnassa. Pimeys, joka oli saartanut kuolleiden leposijaa, oli hälvennyt. Uusi loisto ympäröi kristillistä uskoa, ja he näkivät uutta ihanuutta Kristuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa.AO6 181.4

»Samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan», Paavali kirjoitti. Monet tulkitsevat tämän raamatunkohdan tarkoittavan, että poisnukkuneet tuodaan Kristuksen kanssa taivaasta, mutta Paavali tarkoitti, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista, samoin on Jumala kut- suva nukkuvat pyhät haudoistaan ja vievä heidät muassaan taivaaseen. Mikä suurenmoinen lohtu, mikä ihana toivo - ei ainoastaan Tessalonikan seurakunnalle vaan kaikille kristityille kaikkialla!AO6 181.5